HELP! Mihin Pantleyn pehmeä matka höyhensaarille oikein perustuu? En saa siitä mitään irti!

Täällä väsynyt mamma löysi tälläisen vanhan ketjun. Lisää kokemuksia. Pantleyn menetelmistä.

Mutta ei kai täysin huudattamatta voi yötissittelystä vieroittaa. Kai nyt ymmärrät että jos vauva on nukkunut koko elämänsä tissi suussa, on tyrmistys valtava kun/jos jonain yönä ei sitten enää sitä saakaan. Jos haluat nukkua yösi, huutamista se vaatii mutta ei yleensä enempää kuin sen kolme yötä.

Ainakin mitä väsyhuuruisilla aivoillani kirjasta ymmärsin. Ja "menetelmä" (mitä en siis oikein löytänyt kirjasta vaikka sitä koko ajan luvattiin pian kerrottavaksi) ei ole parin yön huudatuskoulu vaan pidempi prosessi.

Jos joku on kahlannut kirjan kunnolla läpi ja ymmärtänyt siitä jotain, niin please avut tulisivat tosiaan tarpeeseen!!!

Mutta ei kai täysin huudattamatta voi yötissittelystä vieroittaa. Kai nyt ymmärrät että jos vauva on nukkunut koko elämänsä tissi suussa, on tyrmistys valtava kun/jos jonain yönä ei sitten enää sitä saakaan. Jos haluat nukkua yösi, huutamista se vaatii mutta ei yleensä enempää kuin sen kolme yötä.

Mä hankin myös tuon Pantleyn, mutta se oli yhta tyhjän kanssa mun mielestä, en kans nähnyt siinä mitään pointtia.



Meillä auttoi ainoastaan se, että kun lapsi oli unukahtanut ja heräsi, en sitten ottanut edes syliin, vana paijasin ja silittelin, laitoin takaisin makuulle, jos nousi sängyssä seisomaan. Aika kauan tuota itkua kesti, mutta nopeasti se myös meni ohi.



Pointti on siis se, että älä jätä lasta yksin huutamaan, vaan ole hänen vierellään ja tukenaan, mutta älä annan lapsen enää pompottaa itseäsi.

Liian monimutkaista. Jos vauvasi syö hyvin kiinteitä ja kunnon ilta-aterian voi yösyönnit lopettaa. Aina kun herää, taputtelet takaisin uneen, et tarjoa tissiä, pulloa tai vettä, etkä ota syliin vaan rauhoittele siellä sängyssä (ettei opi siihe että yöt kanniskellaan pitkin kämppää).



Ekanan yönä karjuu varmaan keuhkot pihalle, toisena yönä vähemmän ja kolmantena ehkä jo nukkuu. Tsemppiä :) Ei tehdä asioista liian vaikeita.

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/uni_ja_ravitsemus/uni/koti…



Meillä on melkein sama tilanne, paitsi että tyttö ihan noin usein syö kuin teillä. Ollaan mietitty mitä tekis mutta ei olla vielä saatu aikaiseksi aloittaa mitään konkreettista. Varmaan tehdään niin, että menen itse toiseen huoneeseen nukkumaan ja isä jää vauvan kanssa makuuhuoneeseen. Tuo tassuttelu auttaa meidän tytöllä ainakin alkuyön kitinöihin.

Meillä auttoi tassuhoito. Siinä on ideana saada lapsi rauhoittumaan ja nukahtamaan siihen missä yönsä tulee viettämään. Kannattaa googlettaa, mutta pähkinänkuoressa : kuunnellaan missä vaiheessa lapsi tarvitsee "apua", tapailevaa itkua pyritään tyynnyttämään silittelyllä. Mikäli itku vaan kiihtyy nostetaan lapsi syliin (ennen paniikkihuutoa) ja lasketaan takaisin kun on rauhoittunut. Toistetaan niin monta kertaa kuin tarpeen. Ja lapsen pitäisi nukahtaa niin, ettei samanaikaisesti silitetä tms. koska havahduttuaan vauva huomaa tilanteen muuttuneen ja pyrkii palauttamaan tilanteen sellaiseksi kuin se oli hänen nukahtaessaan.



Kannattaa lukea myös tämä teksti: http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649

Itse ymmärsin vauvan unta paremmin luettuani tuon.



Meillä poika siis 7kk ja nukkunut aina huonosti. Nyt ollaan pari viikkoa harjoitettu tassuhoitoa ja tulokisa tosiaan näkyy! Viimeyönä kaksi kolmen tunnin unipätkää(jes!). Meidän poitsu syö huonosti joten imetän 2-3krt yössä. Varmasti jos lopettaisin imettämisen öisin tulisi parempia tuloksia...



Pari ekaa yötä oli tuskaa, molemmat noustiin vuoron perään rauhoittelemaan lasta, mutta pian rupes jo tuloksia näkymään, eli rauhoittu paljon nopeammin ja aina ei edes tarvitse nostaa syliin kun rupeaa rauhoittumaan. Ekoina öinä itki aika kiivaasti, mutta tajusi pian, että on muitakin tapoja nukahtaa, kuin tissi.



Pantleysta... Mun milestä siinä korostetaan rutiinien ja illalla rauhoittumisen tärkeyttä (on myös osa tassuttelua) ja sitä ettei vauva kiinny liiaksi tiettyyn välineeseen tms. jonka avulla uni saavutetaan. Meillä siis tuo tissi :) Eli tassuttelun ja Pantleyn tavoite on saada lapsi nukahtamaan jossain vaiheessa omin avuin. Alussa aikuinen auttaa lasta tässä (silittely yms. rauhoittelu), jota pyritään etenkin Panteyn mukaan vähentämään pikkuhiljaa.



Jaksamista!

tuo Pantley se, jossa kehotettiin pitämään päiväkirjaa päivärutiineista? Itse en jaksanut moista pitää, mutta luulen että siinä olisi konkreettisesti nähnyt, mitkä asiat vaikuttavat yöuniin ja mahdollisen edistyksen olisi nähnyt pidemmällä aikavälillä.



Aika liibalaabaa kirja muuten oli, mutta pari yksittäistä vinkkiä sieltä löysin (en tosin muista enää mitä ne olivat).

eli siitä, että vauva on tässä tapauksessa oppinut, että tissi liittyy nukkumiseen (niin on meidänkin vauva, samassa veneessä ollaan).



Väsyneenä Pantleyn oppeja on vaikea toteuttaa, se vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa. Idea kuitenkin on, että kärsivällisesti opetat vauvalle, että ilman rintaa voi nukahtaa. Kun vauva on nukahtamassa, irrotat rinnan suusta, ja silität uneen. Kun toistat riittävän monta kertaa, ta daa, vauva osaa nukahtaa silittelyyn.



Kyllä se toimii, jos jaksaa.



Tai sitten: Onko teillä käytössä tutti? Jos on, irrota vauva rinnasta juuri ennen kuin hän nukahtaa, ja ujuta tutti tilalle. Tutin voi laittaa isäkin suuhun...

mutta muistelen että aloin Pantleyn kirjan innoittamana pitää imetyspäiväkirjaa öisin. Siis ihan vaan pimeässä laitoin vihkoon kellonajan kun olin imettänyt. Samaan aikaan yritin painottaa iltarutiineja ja pikku hiljaa opettaa tytön nukahtamaan ilman tissiä. Olen tästä kirjoittanut täällä ennenkin, mutta toivottavasti en toista itseäni liikaa kun kerron miten tein:



siirsin ensinnäkin tytön nukkumaan perhepedistä pinnikseen meidän sängyn viereen, oli silloin vähän vajaa 1-v. Kun heräsi itkien, kumarruin sen verran pinniksen päälle, että tyttö sai kurottelemalla otteen nännistä ja muutaman imaisun. Todella pian huomasi, että oli sittenkin mukavampaa jatkaa uniaan ilman tuota kurottelua ja päiväkirjan mukaan yöt rauhoittuivat ihan muutamassa yössä dramaattisesti.



Päiväkirjasta oli oikeasti mulle iso merkitys, sillä ilman sitä olis tuntunut yhä, että herään "jatkuvasti". Kun näki miten imetysvälit pitenivät, sai uskoa siihen, että joskus vielä nukutaan hyvin.



Tämän "unikoulun" kanssa samaan aikaan panostin myös tytön kanssa jutusteluun ja hänen kantamiseen päivisin.



Aika pian öiden rauhoituttua tyttö muuten lopetti tisuttelun muutenkin, ihan omasta tahdostaan. Olin vähän suruissani, mutta toisaalta hyvä että meni niin päin.



Tuo on aivan hirveän rankka vaihe vanhemmille ja varmasti myös lapselle, joten kovasti tsemppiä teille. Yritä ajatella niin, että saat vielä nauttia kärsivällisyytesi seurauksista tulevaisuudessa, kun lapsi on saanut vakaan luottamuspohjan siihen, että vanhemmat lohduttavat ja tukevat tarvittaessa. Ainakin oman kokemuksen pohjalta voin sanoa, että tuosta eteenpäin meillä on ollut tosi helppoa, ei tietoakaan mistään uhmista tai muista!