Miehen sisko antaa meidän pojalle lainaksi kaameita rääsyjä.
Siis oikeasti kaameita. Kulahtaneita, nyppyisiä, tahraisia, pinttyneen likaisia kirpparilta haalittuja vetimiä.
Tyyliin siis jättää anoppilaan pussillisen vaatetta tai tuo meille tullessaan, siis pyytämättä.
Ei siinä mitään, yleensä tsekkaan ne läpi ja otan jos jotain kehtaa vaikka päiväkodin varavaatteeksi laittaa, ja palautan loput kiittäen kauniisti.
Mutta jutun juoni piilee siinä, että vastavuoroisesti minun pitäisi antaa meidän tytön pieneksi jääneet vaatteet heidän tytön käyttöön.
Ei siinä muuten mitään, mutta itse käyn kirpparilla myymässä pienet vaatteet pois. Ostan laadukasta, nättiä ja hyvää vaatetta (niin käytettynä kuin uutenakin) ja osittain rahoitan sen sillä, että myyn siisteimmät vaatteet taas pois. Vähän vähemmän siistit laitan kiertoon muuten.
No, sisko siis kieli pitkällä odottaa saavansa meidän lapsen vaatteet omalleen käyttöön, MUTTA sen jälkeen niistä ei enää kirpparille ole :/. En tajua, miten heidän lasten vaatteet voivatkin olla niin "porsasteltuja".
Kommentit (7)
Mikä siinä onkin, että miehen lähimpiä naispuolisia sukulaisia on aina niin syvästi inhottava? Eivätkä nämä osaa tehdä koskaan mitään oikein.
Sano suoraan, että sulla on tarpeeksi vaatteita. Jos kyselee tytön vaatteita lainaan, kerro että myyt ne heti pieniksi jäädessään hyvään hintaan huutiksessa ja ostat niillä rahoilla lisää uusia, kivoja vaatteita. Eipä siinä ole mitään, mistä loukkaantua.
et tarvitse nyt, pojalla on riittävästi vaatteita. Vie pussi takaisin anoppilaan tai älä ota sitä anopilta mukaan.
Tai: Kiitos, mutta emme nyt tarvitse - jos et sinä tarvitse saanko laittaa nämä pelastusarmeijan joulupataan?
Et jää silloin "mitään velkaa" kenellekään.
Auh, saatan kuvitella tilanteen miten miehen siskosi himoitsee kivoja tyttöjen vaatteitasi ja toivoo sinulta vastavuoroisuutta kun antaa omia kulahtaneitaan. Jotkut ei vaan tajua.
Sano suoraan, että sulla on tarpeeksi vaatteita. Jos kyselee tytön vaatteita lainaan, kerro että myyt ne heti pieniksi jäädessään hyvään hintaan huutiksessa ja ostat niillä rahoilla lisää uusia, kivoja vaatteita. Eipä siinä ole mitään, mistä loukkaantua.
Tää on musta reilu peli. S
Ei jää mitään epäselväksi, eikä hänenkään tarvitse enää tyrkyttää omia riepujaan.
millä tavoin ovat tuoneet esille sen, että odottavat teidän tytön vaatteita itselleen?
Minä aluksi ostin hyvää hyvyyttäni yhdeltä ystävältä todella kulahtanutta vaatetta, kerran möi. Sitten älysin, että multahan jää ne aina pitämättä lapsella, koska haluan pukea kotona ja päiväkodissakin siistimpiin vaatteisiin. Toiveessa on joskus sisarus lapselleni, mutta en edes säästä kaikkia itse ostamiani vaatteita mahdolliselle kakkoselle, jos ovat jo kulahtaneita riepuja, vaan pistän UFF:n laatikkoon.
Sama periaate mulla.