Onnistuuko opiskelu vauvan kanssa?

Itse olen sillä tavalla etuoikeutettu, että saan viedä vauvan kouluun.. koulu on pieni ja rauhallinen, joten vauvani vihtyy todella hyvin. Hoitoon en ole laittamassa pientä. Toki vauvani on myös rauhallinen ja tyytyväinen, mainio koululainen, myös koulun johtajatar miehineen ovat vauvalle läheisiä ja pitävät häntä mielellään sylissä :) Kaikissa kouluissa tämä ei tietenkään ole mahdollista ja kaikki vauvatkin ovat erilaisia!

syystä että myös mieheni oli opsikelija, ja tähän talouteen ei mahdu kahta opiskelijaa. Kaikki illat ja vapaa-aika olisi mennyt siihen, että olisimme väsyneenä arponeet, kumman tenttiin lukeminen on tärkeämpää. Niinpä päätimme, että mies valmistuu ensin, sitten on minun vuoroni. Ja nyt se minun vuoroni sitten on, kun mies on suorittanut opinnot nopeasti ja pääsee valmistumisen jälkeen heti töihin.

Olin liian väsynyt ja levoton ja keskittynyt vauvaan. Sain opinnot loppuun vasta kolmen lapsen äitinä!

omalla kohdallani oska meillä ei ole hoitoapua ja mieheni teki reissutyötä. Lapsi nukkui hyvin yöt kyllä, mutta päivällä lyhyet päikkärit eikä koskaan rattaissa. Ne hetket, kun olisin päivällä voinut syventyä johonkin olivat tosi lyhyitä, ja tentteihin olisi ollut aika vaikea päästä.

Toisaalta; vauva-aika on oikeasti lyhyt, ja sen jälkeen on olemassa päivähoidon lisäksi avoin päiväkoti ym. jota kautta itselleen saa aivan oikean opiskelurauhan. Muutama kuukausi ilman opiskeluja voi tehdä aivan hyvää sekä äidille että koko perheelle.

Multa puuttuisi 1,5v:n opinnot ja ne on hankala järjestää monen vuoden tauon jälkeen. Kurssit ja opettajat vaihtuu jne. (ammattikorkeakoulu) ja kursseja järjestetään milloin sattuu.



Siksi mietin, että olisin viimeisen vuoden ja opinnäytetyöni tehnyt vauvan kanssa. Opiskelen nyt siis kolmen lapsen kanssa, mutta he ovat 5-9v, eli antavat vähän enemmän rauhaa..



ap

Mä yritin opiskella ylempää ammattikorkeakoulututkintoa vatsavaiva-sylimaakarivauvan kanssa. Jäi kesken. Jos vauva tai tutkinto olisi ollut helpompi niin olisi ehkä onnistunutkin. Noi YAMK:in loputtomat kirjalliset tehtävät oli mulle liikaa, tentteihin olisin voinut yrittää lukeakin... Isomman lapsen kanssa varmaan onnistuu paremmin, kun saa hetkisen rauhaa :D

Hän nukkui yöt heräämättä ja päivisin söi 4 tunnin välein. Oli perustyytyväinen vauva.



Nuoremman kanssa ei olisi onnistunut. Hän nukkui huonosti, 15 min - 2 tunnin pätkissä eikä hänelle kehittynyt oikein minkäänlaista rytmiä. Olin niin väsynyt sen vauva-vuoden aikana että pelkästään hereillä pysyttely oli haastavaa.



Riippuu ihan vauvasta onnistuuko opiskelu.

eli kuinka paljon pystyt käyttämään opiskeluun aikaa. Ainahan voit yrittää, kyllä sitten huomaat, jos menee mahdottomaksi. Varsinkin jos isä pystyy hoitamaan vauvaa välillä tai saat vaikka isovanhemman päivisin hoitoavuksi, niin varmasti voi onnistua.

eli kuinka paljon pystyt käyttämään opiskeluun aikaa. Ainahan voit yrittää, kyllä sitten huomaat, jos menee mahdottomaksi. Varsinkin jos isä pystyy hoitamaan vauvaa välillä tai saat vaikka isovanhemman päivisin hoitoavuksi, niin varmasti voi onnistua.

Itse tein väitöskirjan äitiyslomalla ollessa.

Riippuu vauvasta ja tukiverkostosta! Itselläni ei olisi mitenkään päin onnnistunut. Ekan puoli vuotta olin onnellinen jos olin iltapäivään mennessä saanut itse käytyä pesulla ja syötyä istuallaan jotain. Oli siis to-del-la vaativa vauva! Mies teki pitkää päivää ja mummut kaukana. Mutta vastaavasti ystäväni vauva nukkui pienestä pitäen 3h päikkärit putkeen ja viihtyi paljon sitterissä yms, eli häneltä olisi onnistunut melko vähällä vaivalla.

riippuu pitkälti vauvasta ja hoitoavusta. Itsellä mies oli paljon töissä, lapsi nukkui 10-90 minuutin pätkissä eikä ollut mitään kovin tarkkaa rytmiä. Oli itkuinen, koliikkia ja allergiaa. Ekat puoli vuotta pystyi nukkumaan lähinnä vain liikkuvissa vaunuissa, sylissäni ja vieressäni, muuten heräsi heti.



Hereillä ollessa piti kanniskella suuren osan ajasta ja nimenomaan liikkeessä, muuten alkoi itku. Ei kysettäkään, että olisi voinut laskea lattialle omiin oloihinsa yli pariksi minuutiksi.



Lisäksi jouduttiin pariin otteeseen yllättäen sairaalaan. Lisäksi tutkimukset, lääkärikäynnit jne, sairauksien selvittelyt.



Ei tullut opiskeluista mitään.



Kaveri sai taas opiskeltua hyvinkin. Lapsi oli perusterve ja perustyytyväinen, joka nukkui yhdellä kahdella herätyksellä yöt ja päivällä tuntien päiväunet putkeen ja hänen miehensä hoiti usein yöherätyksiä ja oli päivälläkin paljon lapsen kanssa.



Riippuu siis monesta asiasta, ja niitä on vaikea ennustaa.

se riipppuu siitä miten hyvin se vauva osaa lukea ja kirjoittaa. että sitten voitte opiskella yhdessä.





heh.. blaah, perjantaifiilis.

Minulta ei onnistuisi, jos pitäisi. :)

Miksei voi olla rauhassa sitä 9kk kun on äitiyslomalla, ihan oikeasti. Vauva vaan heti hoitoon 4 viikkoisesta lähtien, että pääsee kouluun, ihanaa! Minä minä minä minä.. Sitten imetyskiin takkuaa, kun ei jakseta vauvan ehdoilla olla edes puolta vuotta. MUR!

Kuten monet ovat jo sanoneet, riippuu äitiyslomaopiskelun onnistuminen vauvasta.Itse aloitin amk-opiskelut kun vanhin oli 1v, ja valmistuin kun 3.lapsi oli 6kk. Aikaa meni 5v, eli reilu 1v enemmän kuin normiopiskelijalla. Eli siis mahdollista on, jos on mahdollista.

Miksei voi olla rauhassa sitä 9kk kun on äitiyslomalla, ihan oikeasti. Vauva vaan heti hoitoon 4 viikkoisesta lähtien, että pääsee kouluun, ihanaa! Minä minä minä minä.. Sitten imetyskiin takkuaa, kun ei jakseta vauvan ehdoilla olla edes puolta vuotta. MUR!

Meillä kolme lasta ja vauva, joka nukkuu 2-4h päikkärit kerralla, joten päivällä on aika monta tuntia, jolloin ei voi olla vuorovaikutuksessa vauvan kanssa ja isommat on koulussa. Miksi siis tätä aikaa ei voisi käyttää johonkin mielekkääseen ja hyödylliseen, kuten itsensä sivistämiseen. On ainakin parempi vaihtoehto kuin roikkua tällä palstalla tai vetelehtiä kotona. Kotitöihinkään ei voi kovin montaa tuntia mennä päivässä. Perheellisen opiskelussa ja elämässä on ennen kaikkea kyse ajankäytön hallinnasta!!

Itse tein amk-opinnot, kun oli kaksi lasta, molemmat meni päivähoitoon vajaa 2v. ja olivat kotona puolet etäopiskelujaksoista. Näin saimme viikolle ihanaa yhteistä aikaa. Ja imetin molempia yli vuoden. Nyt suoritan yliopisto-opintoja vauva-aikana eikä mitään ongelmaa ole.

Ulkopuolista lastenhoitoapua ei ole käytetty, mies on tarpeen mukaan ottanut vastuuta kotitöistä ja lastenhoidosta viikonloppuina.

Ihmettelen vähän miten luettelemasi asiat liittyvät toisiinsa. Jos kokee asiat noin, ei kyllä kannata edes miettiä opiskelua lasten kanssa.

Onko muka itsekästä se, että haluaa saada tutkinnon ja sitä kautta paremman työn ja toimeentulon, jolla voi turvata perheen elämän paremmin? Itse kutsuisin sitä kyllä vastuullisuudeksi.

AP: muistuttaisin sinua, että jos olet amk:ssa poissaolevana, et voi tod. näk. osallistua luennoille etkä palauttaa tehtäviä.

Hatunnosto kaikille opiskeleville äideille!!!

Palasin opintojen pariin elokuussa kun vauva oli 7kk. Luentopäiviä on ollut 4-6 päivää kuukaudessa, yleensä 4 h kerrallaan ja tehtävät päälle. Luentopäivinä on isovanhemmilla hoidossa, tehtävät teen kun isä on kotona. Syksyltä kertyy 14 opintopistettä eikä enempää ole tarvis.

Keväällä en opiskellut vaan nautin vauvan seurasta kotona:-)