"leikkitreffit" mitä vittua?

että kaikilla ei asu just siinä omalla pihalla kavereita. Esim. meidän omalla pihalla ei asu keitään muita kuin me. Etkö ole tullut tätä koskaan ajatelleeksi?

Mutta jos kotonaoloaikanani olisin tyytynyt siihen seuraan jota meidän omakotitalon pihalta löytyy niin vähäiseksi olisi lasten kaverielämä jäänyt.

kaikki eivät löydä sieltä pihalta kavereita.



Ja kyllä: mun äiti kyllä järkkäsi jo 1970-luvulla leikkiseuraa meille.



Mun mielestä on hyvä, että vanhemmat tukevat lasten sosiaalisia suhteita. SIllä tavoin ehkäistään mm. kiusaamista. Tälläkin palstalla näkee kuinka paljon aikuisillakin on hankaluuksia sosiaalisten suhteiden ylläpidossa, hyvä että ihmiset oppisivat niitä taitoja jo lapsina.

entä miksi tarhapäivän jälkeen?

Jos säkin kerran olet löytänyt omalta pihalta kavereita, joiden kanssa leikkiä muutenkin kuin tarhassa, niin eikö sitten sellaiset lapset, joilla ei ole kavereita ihan lähellä, halua kenties joskus hekin leikkiä kavereiden kanssa muualla kuin tarhassa?

Miksi tämä on jotenkin sulta pois, kun siitä pitää oikein vittuuntua?

Mäkin kävin lapsena yhden kerhokaverin luona ihan sovitusti (vaikka omassa pihassa oli kavereita), koska hän asui niin kaukana, ettei sinne vaan pistäydytty. Ei sitä leikkitreffeiksi kutsuttu, mutta idea on sama.

kyse siitä, että jotenkin oletat, että kaikilla muilla on asiat samoin kuin sinulla - esim. samanikäisiä kavereita lähietäisyydellä tms?

solmia suhteita samanhenkisiin, "oikeisiin" piireihin kuuluvien kanssa :-)

Ja tarhapäivä päättyy 15-17, siihen jää vielä paljon hereilläoloaikaa tehdä jotain kivaa, leikkiä vaikka kaverien kanssa.



Jos siis ne kaverit pitää hakea/tuoda, niin siitä pitää sopia erikseen. Sille on oma termi, leikkitreffit=sovittu leikkitilaisuus.



Voihan toki olla kotosallakin, mutta kyllä sosiaalisia suhteita voi harjoitella ja vaalia myös tarhan jälkeenkin. Varsinkin tytöt tykkäävät leikki rauhassa kaverin kanssa, päiväkodissa tuppaa olemaan aika hälyisää ja leikit jää kesken. Kotona on yleensä myös paremmat ja ehjemmät lelut...

jossa ei ole kavereita lähellä?



Eikö rahat riitä muuttaa alueelle, jossa on paljon lapsia? Lapsirikkaita alueita ovat uudehkot rivarit ja kerrostalot. Myös uudet omakotialueet tuppaa olemaan täynnä kersoja.

Mutta jos naapurina on ikimetsää niin eihän sieltä kavereita löydy.

käydään leikkimässä asukaspuistossa (koska ei äiti eikä lapsi jaksa aina olla kotipihalla). Siellä lapsi löytää mukavan kaverin, jonka kanssa leikkii mielellään. Aina ei kuitenkaan osuta samaan aikaan puistoon, erityisesti viikonloppuna. Kaveri asuu toisella puolen kylää, ei samassa pihapiirissä. Lapsi kyselee ko. kaveria. Niinpä tulee kysyttyä kaverin äidin puh. nro, ja laitetaan vaikka perjantaina viestiä, että mennäänkö huomenna kymmeneltä puistoon.

Oliko tarpeeksi selkeä selitys? Tarha + leikkitreffit yhdistelmästä en tiedä, kun lapsi ei ole vielä hoidossa, mutta tuskin lapset voivat leikkiä liikaa. Eli jos vanhemmat vaan jaksavat järkätä, niin eikö se ole hyvä?

Siis mikä nykyajan villitys on nää leikkitreffit? Mun äiti ei järkänny mulle sen ensimmäisiäkään leikkitreffejä. Kaverit löytyi pihalta jo 3-vuotiaana.

Ja miksi tarhapäivän jälkeen pitää vielä erikseen leikkiä? Eikö siellä tarhassa saa jo leikkiä tarpeeksi?

No, se on näiden nykycurlingmammojen oiva keino solmia suhteita samanhenkisiin, "oikeisiin" piireihin kuuluvien kanssa :-)

Mä odotan esikoistani. Asun haja-asutusalueella, ja naapurit on kaukana. Miten helvetissä mun lapseni tulevaisuudessa tapaa kavereitaan muuta kuin siten, että sovitaan, että lapset kyläilevät toistensa luona? Vai pitäiskö lasten ehkä leikkiä Skypessä tms?

Kyllä mua on ainakin lapsena viety kauempana asuvien kavereiden luo leikkimään, curlingia se varmaan olikin.

leikkiseuraksi tarhakaverit päivisin. illat on omistettu perheen kesken olemiselle. Miten sitä muuten ehtisi vanhemmat viettää ollenkaan aikaa omien lastensa kanssa, jos vielä pitäisi iltaisinkin olla jossain kavereilla? Missä välissä niitä lapsia ehtisi kasvattaa, tehdä yhdessä kotiaskareita, jutella niitä näitä tärkeistä asioista?

Mutta minkö takia vanhemmat sitten muuttaa jonnekin perähikiälle jossa ei ole kavereita lähellä?

Eikö rahat riitä muuttaa alueelle, jossa on paljon lapsia? Lapsirikkaita alueita ovat uudehkot rivarit ja kerrostalot. Myös uudet omakotialueet tuppaa olemaan täynnä kersoja.

Mutta jos naapurina on ikimetsää niin eihän sieltä kavereita löydy.

muuta tarkoitusta kuin loukata ja suututtaa? Ole hyvä ja vastaa!

Voin silti kertoa:

Mä haluan asua maalla, omassa rauhassa, samoin mieheni. Siksi haja-asutusalue on meille oikea ratkaisu.

Velkarahalla tämäkin talo on ostettu, ja ostettiin se siksi, että se oli edullinen. Ei olla varakkaita, enkä sitä häpeä. Vaatimaton elämä sopii mulla.

En halua asua uudehkossa rivarissa tai kerrostalossa, vaan vanhassa puutalossa maalla. En halua asua myöskään omakotitaloalueella, vaan maalla.

itse olen jo 43-vuotias ja totta kai minuakin välillä kuskattiin kauempana asuvalle kaverille ELI juurikin sovittiin leikkitreffit.



Ja hyvä niin.



PS: kiroilu kertoo muuten aika paljon ihmisestä, hyvä ap.

vielä hänelle esitettyihin kysymyksiin... Ehkei vastauksia ole?

myös kauempana asuvien kavereiden kanssa? Eihän se mikään uusi juttu ole, ennen tätä ei vaan kutsuttu tuolla nimellä :)

leikkiseuraksi tarhakaverit päivisin. illat on omistettu perheen kesken olemiselle. Miten sitä muuten ehtisi vanhemmat viettää ollenkaan aikaa omien lastensa kanssa, jos vielä pitäisi iltaisinkin olla jossain kavereilla? Missä välissä niitä lapsia ehtisi kasvattaa, tehdä yhdessä kotiaskareita, jutella niitä näitä tärkeistä asioista?

Ihan tosi, av-mammojen typeryys ei koskaan lakkaa minua ihmetyttämästä.

No, kerrotaan sitten. Minä olen ollut vuosia osittaisella hoitovapaalla ja tehnyt vuorotyötä. Minulla on arkivapaita viikossa 1-5 joten lapset ovat kotona paljon enemmän kuin ehkä sinun lapsesi. Ehdin siis oikein mainiosti olla heidän kanssaan ja jutella ja touhuta.

MINKÄ LISÄKSI tykkään, että sosiaalisia taitoja on hyvä harjoitella. Tarhassa meno on aika häsläystä, ja leikit jäävät usein kesken. Kotona ehtii paljon paremmin kaverin kanssa kehittää juonellisia leikkejä.

Joten sen vuoksi olen sopinut lapseni kanssa leikkitreffejä n. 5-vuotiaasta alkaen, kerran pari viikossa.

LISÄKSI vien työaamuina lapseni hoitoon vasta n. klö 9, joten he saavat aamuisin nukkua kenties pidempään kuin sinun lapsesi. Illalla ei ole siten kiire nukkumaan kuin vasta klo 21, eli lapsi jaksaa leikkiä aika pitkään.

PS: minusta on herttaisen yhdentekevää, miten sinä lapsesi kanssa toimit, mutta inhottaa tuollainen mäkätys, mustavalkoinen yleistys ja halveksunta.

myös kauempana asuvien kavereiden kanssa? Eihän se mikään uusi juttu ole, ennen tätä ei vaan kutsuttu tuolla nimellä :)

se on käännös amerikkalaisesta termistä playdate. Mutta tosiaan, munkin kokemuksen mukaan kyse on vanhasta asiasta, jolle on annettu uusi nimi.

Lapsena asuin kerrostalossa ja rivarissa. Molempien pihat oli täynnä lapsia. Mulla oli kavereita tosi paljon jo 3-vuotiaasta lähtien. Ja kun tähän lisättiin koulukamut niin eipä ollu ongelmaa vapaa-aikana. MUTTA kun olin seiska luokalla porukkani muutti perähikiälle ja ainoat kaverit oli koulukavereita. Olin tosi tyytyväinen että porukoilla ei ollut aikaisemmin varaa muuttaa omakotitaloon.

Mutta minkö takia vanhemmat sitten muuttaa jonnekin perähikiälle jossa ei ole kavereita lähellä? Eikö rahat riitä muuttaa alueelle, jossa on paljon lapsia? Lapsirikkaita alueita ovat uudehkot rivarit ja kerrostalot. Myös uudet omakotialueet tuppaa olemaan täynnä kersoja. Mutta jos naapurina on ikimetsää niin eihän sieltä kavereita löydy.

muuta tarkoitusta kuin loukata ja suututtaa? Ole hyvä ja vastaa! Voin silti kertoa: Mä haluan asua maalla, omassa rauhassa, samoin mieheni. Siksi haja-asutusalue on meille oikea ratkaisu. Velkarahalla tämäkin talo on ostettu, ja ostettiin se siksi, että se oli edullinen. Ei olla varakkaita, enkä sitä häpeä. Vaatimaton elämä sopii mulla. En halua asua uudehkossa rivarissa tai kerrostalossa, vaan vanhassa puutalossa maalla. En halua asua myöskään omakotitaloalueella, vaan maalla.

Minä en muuttaisi minnekään perähikiälle, koska tiedän ettei siellä ole kavereita Lapsena asuin kerrostalossa ja rivarissa. Molempien pihat oli täynnä lapsia. Mulla oli kavereita tosi paljon jo 3-vuotiaasta lähtien. Ja kun tähän lisättiin koulukamut niin eipä ollu ongelmaa vapaa-aikana. MUTTA kun olin seiska luokalla porukkani muutti perähikiälle ja ainoat kaverit oli koulukavereita. Olin tosi tyytyväinen että porukoilla ei ollut aikaisemmin varaa muuttaa omakotitaloon.

Mutta minkö takia vanhemmat sitten muuttaa jonnekin perähikiälle jossa ei ole kavereita lähellä? Eikö rahat riitä muuttaa alueelle, jossa on paljon lapsia? Lapsirikkaita alueita ovat uudehkot rivarit ja kerrostalot. Myös uudet omakotialueet tuppaa olemaan täynnä kersoja. Mutta jos naapurina on ikimetsää niin eihän sieltä kavereita löydy.

muuta tarkoitusta kuin loukata ja suututtaa? Ole hyvä ja vastaa! Voin silti kertoa: Mä haluan asua maalla, omassa rauhassa, samoin mieheni. Siksi haja-asutusalue on meille oikea ratkaisu. Velkarahalla tämäkin talo on ostettu, ja ostettiin se siksi, että se oli edullinen. Ei olla varakkaita, enkä sitä häpeä. Vaatimaton elämä sopii mulla. En halua asua uudehkossa rivarissa tai kerrostalossa, vaan vanhassa puutalossa maalla. En halua asua myöskään omakotitaloalueella, vaan maalla.

Täällä maalla on sitten taas sellaisia asioita, joita siellä taajamissa ei ole. Me viihdytään täällä.

Ja just sovin huomiseksi työpäivän jälkeen itselleni ja ystävälleni "leikkitreffit".



Joistakin ihmisistä kun vaan on mukavaa tavata muita kivoja ihmisiä vielä työ/tarha/koulupäivän jälkeenkin omassa kotonaan ;)