Maaseudulla asuvat/muuttajat, lapsiperheet..

Kaikki on hyvin. On tilaa ja ilmaa itselle ja lapsille. Lasten hauskimmat leikit ovat metsässä, ei hiekkalaatikolla. Töissä kun käydään, tulee työmatkalla käytyä kauppa-asiat ja kuskattua lapset hoidossa. Ylimääräisiä mutkia ei tarvitse tehdä, jos ei halua. Isommat lapset tuntuvat käyvän "kirkolla" kimppakyydillä harrastamassa pari kertaa viikossa. Tuo aika meillä vasta edessä. Lääkäriin pääsee päivystykseen aina (illalla ja yöllä kylläkin yli 100km päässä), muuten lääkäriajat 2-3 viikon sisällä järjestyy. Neuvolassa tehdään kaikki suositusten mukaiset tarkastukset lääkäreineen. Hoitopaikkaa ei tarvitse jonottaa. Koulu ei ole jättikoulu.

Tuntuu siltä, että elämä on asettunut aloilleen ja olemme nyt juuri siellä missä pitääkin, juurillamme.

Näin siis meillä. :p

Tuo, kuinka lähellä on niitä kavereita,riippuu kovin paljon siitä, mllaisella maaseudulla asuu.



Meillä on oma maatila kotieläimineen, pääsen omaan metsään ratsastamaan ja koirat ovat aina vapaana. Yhtään naapuria ei näy pihaan.



Kyläkoulu on kolmen km:n päässä; me asumme kylän laidalla.



Lapsia on lähes joka talossa ja uusia taloja rakennetaan. Esikoululaisen lähin kaveri asuu muutaman sadan metrin päässä, paras kaveri parin km:n päässä ja joskus saakin kävellä koulusta tämän kaverin kotiin ja joskus tulevat molemmat meille taksilla koulusta.



Muutaman kilometrin säteellä on ihan riittävästi kavereita lapsille.



Sitten, kun ovat teini-iässä, voi olla pulaa tekemisestä omalla kylällä.

Ainakin nykyisin lapset ovat sitä mieltä, että kaupungissa " ei voi tehdä paljon mitään" - mummola kun on Helsingin keskustassa.



Etenkin nämä syksyn loska-pimeys.kura kelit kyllä koettelevat ja silloin maaseutu ei tunnu niin ihanalta.

Riippuu vähän millaiselle maaseudulle olette muuttamassa? Ovatko tärkeimmät palvelut kuitenkin lähellä? Me asuimme aikaisemmin n. 20 km päässä kaikista tärkeimmistä palveluista, eli kaupat, apteekki, neuvola, pankki, koulu, kerhot, hoitopaikat, kirjasto... Jotenkin koin sen liian uuvuttavana kun jokaiseen paikkaan oli niin pitkä matka. Usein joutui ajamaan tuon 20 km matkan useitakin kertoja päivässä, ensin aamulla sairaan lapsen kanssa neuvolaan, sitten kotiin, sitten viemään vanhempaa lasta kerhoon (sama matka taas), samalla reissulla piti sitten yrittää hoitaa apteekista lääkkeen hoito ja ehkä vielä ruokaostoksetkin. Ja voipi olla että illallakin oli sitten vielä jokin pakollinen meno samaiseen keskukseen!



Kovin suunnitelmallinen ainakin pitää olla. Siis ettei tulisi noita ylimääräisiä matkoja jatkuvasti. Vaikka vaikeaa sekin on kun yllättävää tuntuu elämässä sattuvan koko ajan pienten lasten kanssa!



Me muutimme nyt sitten taajaman keskustaan ihan passelisti esikoisen aloittaessa koulun ja kyllä arki on helpottunut huomattavasti! Tuntuu että ainakin aikaa säästyy aivan valtavasti koska aikaisemmin meni matkoihin rutkasti aikaa. Nykyään teen kaikki ostokseni YKSIN tässä lähikaupassa. Se passaa oikein hyvin koska kauppa auki iltayhdeksään joten sinne ehtii koska tahansa:). Lasten kanssa arki on helpompaa kun hoitopaikat ovat lähempänä, matkaan ei mene paljon aikaa.



Aikaisemmin pienempi lapseni oli hoidossa 10 km päässä kotoa ja vanhemmat lapset 20 km päässä. Hain aina pienen lapsen ensin ja vanhemmat myöhemmin. Hakemiseen meni aina tunti aikaa, nykyisen 15 sijaan...



Asumme siis kyllä maalla nytkin, talo rakentuu ihan maaseudulle. Mutta palvelut ovat lähellä ja lapsille löytyy kavereita jopa ihan naapureistakin:). Vähän kasvettuaan voivat itse mennä pyörällä kavereilleen. Harrastuksia täältä myös löytyy varmasti lapsille. Piha meillä on iso ja ihana ja tekemistä riittää:).