Lue keskustelun säännöt.
Riidellessä mies taas puhui erosta...
11.11.2010 |
Hän ei varsinaisesti uhkaile, koska jos on eroa ottamassa niin en ala toista pidättelemään jos ei halua suhteessa pysyä. Parisuhde on mielestäni molempien asia, ja molempien siinä pitää haluta olla, en alentuisi anelemaan jäämään.
No tänään siis taas oli aika kovaääninen riita, ja mies heti heittäytyi linjalle "kuka tätä paskaa oikeesti jaksaa... Mulla ei ole enää mitään intressejä tähän jäämään jne jne."
En koskaan oikein tiedä mitä sanoa. Ollaan muuttamassa kohta puoliin uudelle paikkakunnalle, ja sanoin että jos meno ei muutu, että hän edelleen jatkaa aina erosta puhumisesta vaihtoehtona niin meidän perhe jää nykyiseen kaupunkiin, mitään muuttoa ei tule, jos kerta ero on niin lähellä. En lähde lasten kanssa uuteen kapunkiin jos olen niiden kanssa yksin jäämässä.
Hänen mielestään hän ei ole puhunut mitenkään väärin. Jos kerta sillä hetkellä tuntuu siltä että vois lähteä kävelemään. Mielestäni ero sanaa ei tarvi sanoa ja sillä "uhkailla" jos ei ole oikeasti lähdössä. Sehän pitää vaan muussa perheessä pelkoa erosta yllä.
Mitä mieltä muut olette tällaisesta käyttäytymisestä? Muuten meillä menee ihan hyvin. riitatilanteissa hänen vaan täytyy kääntää asiat ihan äärilaitaan, mikä suututtaa mua.
Kommentit (11)
sitten kerran sanoin että on raukkamaista uhkailla tuolla tavalla, jos haluat erota senkun lähdet.
Ja mitä tekee mies, LOUKKAANTUU, vielä sitten kun erottiin muisti mainita miten HÄN loukkaantui kun minä sanoi että senkun lähdet jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessa - tai missään ihmissuhteissa - ei pitäisi sanoa asioita, joita ei ihan oikeasti tarkoita. Etenkin "uhkauksissa" pitää aina olla pohja.
Eikä parisuhdetta voi elää siten, että "tänään minusta tuntuu ihan oikeasti siltä, että rakastan sinua ja haluan elää kanssasi lopun elämääni" ja "tänään minusta tuntuu siltä, että tämä on ihan paskaa ja haluan erota". Ei rakkaus ja suhteeseen sitoutuminen voi olla päivästä ja mielentilasta kiinni (verraten siis miehesi kommenttiin siitä, että "sillä hetkellä" oikeasti tuntuu siltä).
Kyllähän lapsiinsa tai vaikkapa perheen koiraankin välillä kyllästyy ja tulee heidän käytöksestään vihaiseksi. Se, että suuttuu/turhautuuu/on vihainen on kuitenkin aivan eri asia, kuin se, että lopettaa rakastamasta tai vihaa. Minä voin olla miehelleni vihainen, mutta silti rakastan häntä. Lapseni käytös voi olla joskus tyhmää, mutta en pidä häntä tyhmänä. Ja parisuhde voi joskus tuntua vaikealta, mutta en halua silti lopettaa sitä: niin kauan kun rakkautta riittää.
Mielestäni erosta ei puhuta vaihtehtona ennen kuin sitä oikeasti harkitaan vaihtoehtona. Ja jos sitä oikeasti harkitaan vaihtoehtona jokaisen riidan yhteydessä, ei silloin sitoutuminen suhteeseen tai rakkaus ole ihan kohdillaan!
vaikka halusin kertoa todellisista tunteistani ja olin tosissani, että jos meno ei muutu, lähden. no naureskeli vaan ja haukkui mut. Nyt kun ollaan erottu, niin on ihan ihmeissään, hokee vaan, et ei tienny et mä oon oikeesti lähös ja katuu, ettei kuunnellu mua.
Olen itse sanonut vaimolleni monta kertaa, etten enää jaksa tätä avioliittoa. Ja että meidän pitäisi harkita eroa. Vaimoni on aina saanut hillittömän itku- ja ahdistuskohtauksen, kunnes erään kerran rähjäsi minulle, että hyvä on, erotaan!
Pidän kuitenkin lähtökohtana sitä, että vasta sitten eroasia on oikeasti ajankohtainen, kun siitä puhutaan rauhassa ja maltilla.
Mutta toisaalta, jos vaimoni haluaa eron ja esittää asiansa rähjäämällä, niin en minä häntä voi pidätellä. Enkä minä itsekään aina ole erityisen rauhallinen.
Minusta suora tai epäsuora erolla uhkailu on joko kiristämistä tai sitten keino hankkia huomiota. Kiristäminen tietenkin on rumaa, mutta jos huomiota ei muutoin saa, pitäisi hälytyskellojen soida. Väittäisin, että uhkailuvaiheessa voi vielä olla mahdollista pelastaa avioliitto, kunhan asiasta keskustellaan maltilla. Samalla voidaan sitten etsiä jokin muu tapa kertoa se, että pinna on katkeamassa. Itse suhtaudun omiin ja vaimoni puheisiin vakavasti: ero voi olla lähelläkin. Omalta osaltani toivon, että vaikka päätös kypsyisi huomenna, asioista keskusteltaisiin maltilla.
nykyisin sitä on jo pienen riidan yhteydessä.. esim jos kämppä on hetkellisesti sekaisin, lelut levällään tai muuta mikä ei miellytä miestä. Ensin alkaa nalkutus ja lopulta päättyy siihen, miten hän ei jaksa tällaista enää ja olisi helpompi olla yksin.
Hankala juttu, sillä tiedän ettei mies tarkoita sitä. Hän ei pystyisi olemaan lapsesta erossa viikkoa.. en ainakaan usko. Mutta minä sitten.. minä olen tullut siihen tulokseen OIKEASTI, että en jaksa elää tällaisessa suhteessa, jossa kerran viikossa "uhkaillaan" erolla. Olen saanut tarpeekseni enkä usko, että lapsellekaan tuollainen on hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on hyvä asenne että ei uhata erolla jos ei olla valmiita eroamaan.
Minun äiti uhkaili erolla, isä sen uskoi hetken ja taas tuli riidat ja äidin piti alkaa hakemaan eropapereita että isä taas rauhottuu.
Sitten tuli päivä kun isä allekirjotti paperit.
Pitää ymmärtää mitä puhuu: jos uhkaa niin se pitää toteuttaa. Tämä on lapsenkasvatuksessakin ihan perusviljaa!
Minusta tuntuu että teidän riidassa on kyseessä jotain muuta.
MIKSI se mies on eroamassa? MIKÄ olossa "on taas tätä"?
Vaikka olet oikeassa ettei saa uhata niin joku tilanteessa tekee miehen ärtyneeksi ja kokee tilanteen uhkaavaksi.
Meillä mies tekee riidellessä niin että ottaa toisen ääripään, jos sanon että älä sano/tee noin niin mies jotenkin nollaa mitä sanon ja väittää että ei ole mitään välimuotoa. On joko näin tai ei mitään, eli jos sanon että älä jauha lapselle niin miehen mielestä tarkoitan ettei pidä puhua.. Se menee aina meillä siihen että jos sanon ei noin -niin mies nollaa kokonaan tilanteen hyökkäämällä minun sanaa vastaan ja väittää että minun tapa on antaa mennä vaan! Vaikka koitan vähän vinkua vieressä että liiottelee, vähempikin riittää.
(mahtoiko tuota kukaan tajuta)
Miksi sinä olet siivooja?
Kannattaa panostaa hyvään ja tehokkaseen säilytykseen, että tavaroille on paikkansa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllähän toisaalta ymmärrän, että tällä hetkellä olen äitiyslomalla (vielä raskaana) ja meillä on 2-v tyttö. Jotenkin hän vaan välillä ehtii levittää kaikki lelut ja jos olen tekemässä ruokaa tai jotain muuta, niin en kerkiä kokoamaan leluja takaisin paikalleen. Mies on ollut päivän töissä, joten hänellä on ilmeisesti oikeus maata sohvalla koko ilta ja välillä nousta sieltä valittamaan. miehen mielestä se on hän, joka täällä aina siivoaa (voi helv..!!) ja minä vain laiskottelen päivät.
Mies oli tuossa vähän aikaa lomamatkalla ja voi että oli rentoa, huusholli oli siisti ja ruuat ja kaiken kerkesin tehdä eikä ollut stressiä yhtään. EI JAKSA!
Myönnän, että tavarat voisi olla paremmassa järjestyksessä ja niinkuin sanoit panostaa säilytykseen niin helpommalla pääsisi arjessa. Mutta jotenkin on mennyt jo mielenkiinto.. päässä on alkanut pyöriä asunto, jossa asumme vain minä, tyttö ja tuleva vauva.
Miksi sinä olet siivooja? Kannattaa panostaa hyvään ja tehokkaseen säilytykseen, että tavaroille on paikkansa!
Meillä on myös taapero ja vauvayhdistelmä, muutamaan otteeseen ja kannattaa puhua nämä asiat kunnolla.
Itse muistan esikoisen loppuraskauden kun en päässyt lattialta ylös ja taapero juoksi keittiöön karkuun. :(
Olin monesti ojentamassa taaperoa isälleen kun tämä tuli töistä että siinä; menkää ulos.
Itse en mennyt ulos, mies ulkoilutti taaperoa.
Ymmärrän miestä että on raskasta töissä mutta kyllä kotona kuuluu hommia vähän tehdä kun kaksin ollaan kotona.
Raskausaika on aina vähän raskasta ja silloin mennään siitä mistä aita on matalin!
Onnistuisiko lapsen leluja laittamaan niin ettei niitä kaikkia sotke?
Meillä keittiö on aina ollut leluvapaa, ihan vaan turvallisuussyistä.
Välillä taas voisi taaperon kanssa koittaa heitellä leluja koppaan? Sinä yhden-kaksi ja lapsi loput? Kehu ja pidätte hauskaa.
Koita keksiä muuta tekemistä päiville: menkää kylpyyn aamupäivällä, sotkekaa sormiväreillä kylppärin kaakelit ja ne pesee helposti pois. Voit istua tässä itse vieressä.
Pelatkaa jotain peliä? Muovailkaa vahalla?
Yksi hyvä jippo on kysyä mieheltä: laitatko pyykkikoneen pyöriin vai kaitatko tiskit?
Jotenkin positiivista ilmapiiriä!
11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos noin vaikeeta on, mutta nyt kun olisinkin 'valmis', niin sitäpä kommenttia ei enää kuulukaan... Ilmeisesti ei enää uskalla sanoa niin ja mulle se taas on jäänyt alitajuntaan tekemään 'tuhojaan'?!
Odottelen siis edelleen...
Mies on tosi arvaamaton ja suuttuu sellaisista asioista jota en edes tajuakkaan, saatikka muu perhe.
Viikonloput ja lomat ovat pahimpia.
Vähintään kerran vuodessa kuuluu lause, "pitäiskö meidän erota" !? Yleensä vastaan, "jos haluut".
Tätä on jatkunu jo 5v. Eropäätöstä tai papereita tai mv. ei ole toteutunut.
Jälkeenpäin mies on katuva ja hyvittelee tekosiaan.
Välillä raskasta elää äkkipikaisen ihmisen kanssa.
17v. yhdessä