Mietintää appivanhemmista

eivätkä lapseni isovanhemmatkaan kovinkaan paljoa.

Mummi on sen hetken aloillaan, jos leikkii, lukee tms lasten kanssa, mutta muuten touhotetaan jotain enemmän tai vähemmän.

Niitä on vanhoissakin ihmisissä.



Mitä sun anoppisi tekee, eikö hän naisena enemmänkin hoitaisi lastanne?



Aika tavallistahan se on, että suulla suuremmalla lupaillaan hoitoapua, mutta ei sitten ollakaan valmiita muuttamaan piiruakaan omasta elämästä ja menoista. Sinänsä ihan ok, mutta harmittaa, koska kyllä se hoitoapu olisi kallisarvoista. Ja isovanhemmat nauttisivat varmasti myös läheisistä suhteista lapsenlapseensa.



PS: meillä miehen vanhemmat ovat kuolleet jo kauan ennen lastemme syntymää ja minun vanhempani ovat kahdeksankymppisiä ja asuvat neljän tunnin ajomatkan päässä eli eivät hoida koskaan lapsiamme.

Ei meillä ainakaan lopeteta kaikkea tekemistä, kun tytön poikaystävä tulee meille. Eletään sitä samaa arkea kuin muutenkin. Sama tulee olemaan sitten, kun saadaan lastenlapsia eli puutarhanhoitoa, työntekoa jne. edelleenkin, vaikka lapsi ja lapsenlapsi olisivat tulleet viikonlopuksi. Kamala ajatella, että olisi sidottu sohvaan vain siksi, että oma lapsi o käymässä. Ja ihan yhtä kamala ajatella, ettei se oma lapsi tai vävy tajua, että muutakin tekemistä on kuin pysähtyä tuntitolkulla seurustelemaan.



Kun menemme äidilleni, käy hän (70v) edelleenkin omissa harrastuksissaan, jos ne osuvat samaan aikaan kuin olemme siellä. En ilkeä sanoa, että stop kuorolaulu, minä olen nyt tärkein.

tosiaan TUNTI ollaan vaan paikalla kyläilijöiden kanssa? Minusta se on aika outoa. Voisihan sen kyläänkutsun ajoittaa niinkin, että edes hiukan ehtii emännöidä. Ap ymmärtääkseni kertoi tuossa kyläilleensä kutsutusti, eivät siis ole piipahtaneet kylään ilmoittamatta.

-4-

Toki anoppikin oli iloinen asiasta, mutta ei hän koskaan oikeastaan asiasta puhunut ennen kuin asia oli ajankohtainen eikä mitenkään yrittänyt kiirehdittää meitä.



-ap

tosiaan TUNTI ollaan vaan paikalla kyläilijöiden kanssa? Minusta se on aika outoa. Voisihan sen kyläänkutsun ajoittaa niinkin, että edes hiukan ehtii emännöidä. Ap ymmärtääkseni kertoi tuossa kyläilleensä kutsutusti, eivät siis ole piipahtaneet kylään ilmoittamatta. -4-

niin kyllä siinä ajassa jo ehtii yhdessä olemaan, syömään kahdesti saman pöydän ääressä, kahvilla jne. eli mitä ihmettä ap odottaa?

tosiaan TUNTI ollaan vaan paikalla kyläilijöiden kanssa? Minusta se on aika outoa. Voisihan sen kyläänkutsun ajoittaa niinkin, että edes hiukan ehtii emännöidä. Ap ymmärtääkseni kertoi tuossa kyläilleensä kutsutusti, eivät siis ole piipahtaneet kylään ilmoittamatta. -4-

niin kyllä siinä ajassa jo ehtii yhdessä olemaan, syömään kahdesti saman pöydän ääressä, kahvilla jne. eli mitä ihmettä ap odottaa?

Ei meillä ainakaan lopeteta kaikkea tekemistä, kun tytön poikaystävä tulee meille. Eletään sitä samaa arkea kuin muutenkin. Sama tulee olemaan sitten, kun saadaan lastenlapsia eli puutarhanhoitoa, työntekoa jne. edelleenkin, vaikka lapsi ja lapsenlapsi olisivat tulleet viikonlopuksi. Kamala ajatella, että olisi sidottu sohvaan vain siksi, että oma lapsi o käymässä. Ja ihan yhtä kamala ajatella, ettei se oma lapsi tai vävy tajua, että muutakin tekemistä on kuin pysähtyä tuntitolkulla seurustelemaan.

Kun menemme äidilleni, käy hän (70v) edelleenkin omissa harrastuksissaan, jos ne osuvat samaan aikaan kuin olemme siellä. En ilkeä sanoa, että stop kuorolaulu, minä olen nyt tärkein.

Ei tarvitse istua sohvalla, en itsekään sitä kaipaa/siedä. Mutta en ymmärrä, miksi meidät pyydetään kylään, jos ohjelmassa on metsästystä, verkoillakäyntiä (ei omassa rannassa vaan lähtö muualle), koiran lenkkeilyttämistä (talossa monta koiraa), tsumbaa, etänä töidentekoa jne. Eri asia, jos me mentäisiin omasta aloitteesta ilmoittamatta, mutta kun oikein pyytämällä pyytävät ja ehdottavat itse "sopivaa" ajankohtaa.

tosiaan TUNTI ollaan vaan paikalla kyläilijöiden kanssa? Minusta se on aika outoa. Voisihan sen kyläänkutsun ajoittaa niinkin, että edes hiukan ehtii emännöidä. Ap ymmärtääkseni kertoi tuossa kyläilleensä kutsutusti, eivät siis ole piipahtaneet kylään ilmoittamatta. -4-

niin kyllä siinä ajassa jo ehtii yhdessä olemaan, syömään kahdesti saman pöydän ääressä, kahvilla jne. eli mitä ihmettä ap odottaa?

Ap sanoo, että tunnin ehtivät olla läsnä, muun ajan viuhtovat muualla, koska eivät oikeasti ole kiinnostuneita kylässäolijoista.

Ja se on kyllä minusta hiukan outoa.

-4-

Ei meillä ainakaan lopeteta kaikkea tekemistä, kun tytön poikaystävä tulee meille. Eletään sitä samaa arkea kuin muutenkin. Sama tulee olemaan sitten, kun saadaan lastenlapsia eli puutarhanhoitoa, työntekoa jne. edelleenkin, vaikka lapsi ja lapsenlapsi olisivat tulleet viikonlopuksi. Kamala ajatella, että olisi sidottu sohvaan vain siksi, että oma lapsi o käymässä. Ja ihan yhtä kamala ajatella, ettei se oma lapsi tai vävy tajua, että muutakin tekemistä on kuin pysähtyä tuntitolkulla seurustelemaan. Kun menemme äidilleni, käy hän (70v) edelleenkin omissa harrastuksissaan, jos ne osuvat samaan aikaan kuin olemme siellä. En ilkeä sanoa, että stop kuorolaulu, minä olen nyt tärkein.

Ei tarvitse istua sohvalla, en itsekään sitä kaipaa/siedä. Mutta en ymmärrä, miksi meidät pyydetään kylään, jos ohjelmassa on metsästystä, verkoillakäyntiä (ei omassa rannassa vaan lähtö muualle), koiran lenkkeilyttämistä (talossa monta koiraa), tsumbaa, etänä töidentekoa jne. Eri asia, jos me mentäisiin omasta aloitteesta ilmoittamatta, mutta kun oikein pyytämällä pyytävät ja ehdottavat itse "sopivaa" ajankohtaa.

Omat appivanhempani kyllä ovat lasten kanssa, JOS ovat paikalla. Minäkin olen ihmetellyt tuota ihan normaalina pidettyä kuviota, että kutsutaan ja vaaditaan käymään, ja sitten käy ilmi, että eivät juurikaan ole paikalla. Minusta outoa.



Oma äitini peruu kaikki menot kun menemme sinne, vaikka sanoisin, että ei haittaa. Muutenkin menoja hänellä on vähemmän, mutta äiti sanoo aina iloisesti, että on paljon mielummin meidän kanssamme kun siihen onmahdollisuus.



Arvatkaa, miten erilainen olo jää näistä kyläilyistä?



Ovat muuten eri puolella suomea, olisikohan tämä alueellista?

Ei meillä ainakaan lopeteta kaikkea tekemistä, kun tytön poikaystävä tulee meille. Eletään sitä samaa arkea kuin muutenkin. Sama tulee olemaan sitten, kun saadaan lastenlapsia eli puutarhanhoitoa, työntekoa jne. edelleenkin, vaikka lapsi ja lapsenlapsi olisivat tulleet viikonlopuksi. Kamala ajatella, että olisi sidottu sohvaan vain siksi, että oma lapsi o käymässä. Ja ihan yhtä kamala ajatella, ettei se oma lapsi tai vävy tajua, että muutakin tekemistä on kuin pysähtyä tuntitolkulla seurustelemaan. Kun menemme äidilleni, käy hän (70v) edelleenkin omissa harrastuksissaan, jos ne osuvat samaan aikaan kuin olemme siellä. En ilkeä sanoa, että stop kuorolaulu, minä olen nyt tärkein.

Ei tarvitse istua sohvalla, en itsekään sitä kaipaa/siedä. Mutta en ymmärrä, miksi meidät pyydetään kylään, jos ohjelmassa on metsästystä, verkoillakäyntiä (ei omassa rannassa vaan lähtö muualle), koiran lenkkeilyttämistä (talossa monta koiraa), tsumbaa, etänä töidentekoa jne. Eri asia, jos me mentäisiin omasta aloitteesta ilmoittamatta, mutta kun oikein pyytämällä pyytävät ja ehdottavat itse "sopivaa" ajankohtaa.

vaikka vieraita olisikin paikalla koko päivän javerkotkin tarvii käydä hoitamassa. Tsumban voi jättää väliinkin, mutta eivät kait ne siellä molemmat käy? Eli toinen olisi paikalla?

Sinne lenkille vois varmaan mennä mukaan ja jutella samalla?

Joko kaikki haluavat ymmärtää asian tavallaan tai kuten normia, av:lla on kiva herjata toisia. No, samapa tuo minulle. Mutta kyse ei ole siitä, että meitä tarvitsisi emännöidä tai vastaavaa. Osaan itsekin keittää kahvia myös appelassa tai laittaa ruokaa ja siivota keittiön, olen useinkin sen tehnyt. Mutta jos meidät pyydetään heidän ehdottamana ajankohtana kylään heidän ehdottamaksi ajaksi, niin kyllä minä oletan, että silloin myös talonväki on kotona, jos ei ole muusta aiemmin kertonut. Ja kotona olo ei tosiaan tarkoita sohvalla istumista ja emännöintiä vaan voihan sitä sitten tehdä sellaisia asioita, joihin voi meidätkin ottaa 1-vuotiaan lapsen kanssa mukaan touhuun. Näin ainakin oma äitini tekemisensä suunnittelee, kun on sovittu, että olemme kyläilemässä. Ei vain viitsisi turhaan aina hirmuisesti pakata ja ajella kylään, jos eivät yhtään voi arjessaan ottaa kyläläisiä huomioon, kun kotona olisi oikeastikin tekemistä sen sijaan, että appelassa koittaa saada ajan itsekseen kulumaan.



Ilmeisesti sitten toisen huomiointi on yleisesti vierasta ja muodista out.

Joko kaikki haluavat ymmärtää asian tavallaan tai kuten normia, av:lla on kiva herjata toisia. No, samapa tuo minulle. Mutta kyse ei ole siitä, että meitä tarvitsisi emännöidä tai vastaavaa. Osaan itsekin keittää kahvia myös appelassa tai laittaa ruokaa ja siivota keittiön, olen useinkin sen tehnyt. Mutta jos meidät pyydetään heidän ehdottamana ajankohtana kylään heidän ehdottamaksi ajaksi, niin kyllä minä oletan, että silloin myös talonväki on kotona, jos ei ole muusta aiemmin kertonut. Ja kotona olo ei tosiaan tarkoita sohvalla istumista ja emännöintiä vaan voihan sitä sitten tehdä sellaisia asioita, joihin voi meidätkin ottaa 1-vuotiaan lapsen kanssa mukaan touhuun. Näin ainakin oma äitini tekemisensä suunnittelee, kun on sovittu, että olemme kyläilemässä. Ei vain viitsisi turhaan aina hirmuisesti pakata ja ajella kylään, jos eivät yhtään voi arjessaan ottaa kyläläisiä huomioon, kun kotona olisi oikeastikin tekemistä sen sijaan, että appelassa koittaa saada ajan itsekseen kulumaan. Ilmeisesti sitten toisen huomiointi on yleisesti vierasta ja muodista out.

Ilmeisesti sitten toisen huomiointi on yleisesti vierasta ja muodista out.

Itsekin olen tätä miettinyt...

Omat appivanhempani kyllä ovat lasten kanssa, JOS ovat paikalla. Minäkin olen ihmetellyt tuota ihan normaalina pidettyä kuviota, että kutsutaan ja vaaditaan käymään, ja sitten käy ilmi, että eivät juurikaan ole paikalla. Minusta outoa.

Oma äitini peruu kaikki menot kun menemme sinne, vaikka sanoisin, että ei haittaa. Muutenkin menoja hänellä on vähemmän, mutta äiti sanoo aina iloisesti, että on paljon mielummin meidän kanssamme kun siihen onmahdollisuus.

Arvatkaa, miten erilainen olo jää näistä kyläilyistä?

Ovat muuten eri puolella suomea, olisikohan tämä alueellista?

Enkä tosiaan itsekään oleta, että kaikki menot täytyy perua, mutta kun mieheni vanhemmat sanovat aina, että kun miksi ette voi käydä enemmän kylässä. Ja sitten kun sovitaan, että menemme, niin siellä ei juurikaan olla kotona. Minua todella tympäisee se. Ja ennen oli toki helpompi, kun lähdin itse anoppini mukaan lenkille, apen ja miehen kanssa verkoille jne, mutta ei se enää samoin onnistu juuri 1v täyttäneen lapsen kanssa. Ja kun asuvat sellaisessa paikkaa ettei voi edes vaunujen kanssa kävellä.

kotoa etätyömahdollisuus.. Usein sanoo, ettei tänä vk-loppuna aio tehdä töitä, mutta siltikin tekee. Tai jos ei tee töitä, niin sille on tullut tapa aloittaa viinin maistelu jo iltapäivästä ja vaikka en ole mikään absolutista (todellakaan!), niin minusta ei ole kiva, kun aina viinilasi kädessä klo:16 lähtien. Ennen me tosiaan lenkkeiltiin, marjastettiin jne yhdessä, mutta nyt lapsemme syntymän jälkeen hän ei halua tehdä meidän kanssa muuta kuin oleskella sisällä, koska kokee hirmu työlääksi ottaa lapsikin ottaa lapsikin matkaan. Ja kuten jo aiemmin totesin, niin minä en voi käsittää tätä, koska oman äitini kanssa touhuilemme koko perhe vaikka mitä, mm. viime pääsiäisenä pilkittiin pari päivää ja vauveli nukkui onnellisena pulkassa, tehtiin lumitöitä, paistettiin notskilla makkaraa, käydään kaupassa, kävelyllä jne. Siis ihan normi asioita. Ja ennen tehtiin appivanhempien kanssa samoja asioita, mutta nyt lapsen myötä eivät halua minua ja lasta mukaan touhuihin, koska se on sitten niin hidasta. Ja ovat ilmaisseet asian. Siksi en edes ehdota enää, että lähtisimme touhuihin mukaan.



Mutta kyse ei ole parjata ketään vaan ihmettelen, miksi pyytävät meitä kylään, kun eivät malta hetkeä elää lapsen ehdoilla?

montako lasta teillä on? viestin alussa puhutaan 3 pojan äidistä ja myöhemmin puhutaan vain yhdestä lapsesta.

Jännä, kun toiset ketjut saavat ajattelemaan milloin mitäkin. No, nyt 3 poikalapsen äiti, joka murehti jo etukäteen tulevaa suhdettaan mahdollisiin lastenlapsiinsa, sai minut miettimään meidän omaa elämää. Eli mieheni on perheestä, jossa on kaksi poikaa. Mieheni veljellä ei ole lapsia ja meillä tällä hetkellä 1 (haluamme kyllä ainakin 1 vielä). Appeni puhui ennen lapsukaisemme syntymää jo parin vuoden ajan, että lapsi pitäisi tehdä ja hän kyllä hoitaisi niin paljon kuin vain annetaan. No, nyt kun tämä lapsukainen on, niin appivanhempani kyllä haluavat nähdä lastamme, mutta enempi niin, että he pyörähtävät meillä hetken (max 30min) tai että meidän pitäisi mennä aina heille yökylään ja olla siellä, kun itse menevät harrastuksissaan. Mutta näin näkisivät lastenlastaan aina, kun kotona välissä pyörähtävät. Ovat muutaman kerran hoitaneet lasta, mutta olen huomannut, että mieluiten lapsemme ei tulisi lähteä heille ilman meitä vanhempia. Eikä siinä toki mitään pahaa, minulle se sopii, mutta olen rehellisesti sanoen yllättänyt kaikkien puheiden jälkeen. Lisäksi appeni (ihana ihminen) aina pyytää meitä sinne, mutta jos ollaan siellä esim. kokonainen päivä, hän itse on siitä max 1tunnin kanssamme paikoillaan. Olenkin alkanut vähentämään appilassa käyntejä, kun minusta on yksinkertaisempaa olla kotona lapsen kanssa kuin pakata kaikki kamat sen vuoksi, että olisimme kaksi appilassa.

Onko muilla vastaavia kokemuksia isovanhemmista (omat vanhemmat tai puolison vanhemmat)?

montako lasta teillä on? viestin alussa puhutaan 3 pojan äidistä ja myöhemmin puhutaan vain yhdestä lapsesta.

Jännä, kun toiset ketjut saavat ajattelemaan milloin mitäkin. No, nyt 3 poikalapsen äiti, joka murehti jo etukäteen tulevaa suhdettaan mahdollisiin lastenlapsiinsa, sai minut miettimään meidän omaa elämää.

Eli se 3 poikalapsen äiti toisesta ketjussa sai ap:n ajattelemaan asiaa..

Ei myöskään pysy hetkeäkään paikallaan vaikka harvoin hänen luonaan käydään. On koko ikänsä tehnyt töitä ja elänyt asenteella, että lapset hoidetaan "siinä sivussa". Minustakin tuntuu tympeältä käydä hänen luonaan 350 km:n päässä, kun tiedän jo mennessäni, että hän ei malta leikkiä lapsenlastensa kanssa, vaan kaikki muu on tärkeämpää.



Syyllistää hän kyllä osaa, siitä että niin harvoin käydään...