Laulatko/oletko laulanut kuorossa? Mitä ääntä?

täälläkin ja iän myötä ääniala senkun laskee vaan :)



Vaikeahan se on muiden sanoa, mitä sinun pitäisi tehdä. Jos tykkään kuorohommasta yleensäkin, niin tottakai jatkat :)



Ja voithan sanoa kuoron johtajalle, että olet mielummin sopraano, jos vain äänesi antaa myöten.

Olin ensin kakkossopraano, sitten ykkös- (koska meitä oli vähän jotka pääsivät niin ylös).



Nyt oon harkinnut parin vuoden päästä pyrkiä taas johonkin kuoroon, kun lapset vähän kasvaa. Luulen kyllä että tosiaankin olisin nykyään joku altto. Voi olla, että voisin treenata itseni taas sopraanoksi, mutta tuntuu, etten enää kunnialla pääsis kaksviivaiseen g:hen, saati ylemmäs. Olis kyllä outoa pitkästä aikaa laulaa jotain muuta kuin melodiaa, osaiskohan sitä?

melkein aina melodiaa (niissä ei ollut kuin melodia ja taustat, jotka eivät oikeastaan olleet vain tietylle äänialalle, joissain kappaleissa samat taustalaulajat lauloivat sekä kappaleen korkeimmat että matalimmat kohdat).



Naiskuorossa olin vuoden verran, silloin joko melodia tai 1. sopraano.

Ammattitaitoinen kuoronjohtaja osaa kyllä sijoittaa laulajat siihen äänialaan, johon he sopivat. Se, oletko sopraano tai altto, ei riipu pelkästään siitä, pystytkö laulamaan riittävän korkealta tai matalalta, vaan äänialan määrittämiseen vaikuttaa myös esim. äänen sointiväri, onko se kirkas tai tumma. Altto-ääniala on itseasiassa erittäin harvinainen, suurin osa kuoron alttostemmoja laulavista naisista on äänialaltaan mezzosopraanoja, ja heiltä kyllä voi luonnistua hyvin sopraanostemmatkin, mutta äänen väri ei ole niin kirkas kuin sopraanoilla, vaikka pystyisivätkin laulamaan yhtä korkealta. Loppujen lopuksi ero alton ja sopraanon välillä, miten korkealle tai matalalle pääsee, ei ole kuin pari säveltä - ja mezzosopraano jää vielä tähän väliin!



Äänen väri siis ratkaisee, ja viime kädessä kuoronjohtaja sen perusteella, hän on kuitenkin se, kuka kuoronsa oikeasta musiikillisisesta soinnista vastaa. Aina ei voi päästä laulamaan sitä stemmaa, joka itsestä tuntuu mukavimmalta, mutta ajattele niin, että sinä olet juuri oikealla paikalla kuoron parhaimman mahdollisen soinnin kannalta, ja yhdessä saatte aikaan loistavan lopputuloksen.



Laulamisen iloa! :)

Lopeta.

Aloitin itse kuorossa vasta syksyllä ja tarve oli II altoille. Ymmärsin kuoronjohtajan kommenteista, että ääni sopisi myös sopraanoon, mutta juuri "kauniin soinnin" vuoksi palvelen kuoroa paremmin matalissa äänissä.

Haastavaa on laulaa muuta kuin melodiaa, mutta pikku hiljaa alan päästä jyvälle.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina laulanut sopraanoääntä, siis melodiaa ja nyt mut pantiin laulamaan kakkosalttoa kun pääsen niin matalalle. En tykkää. Jätänkö kuoron?

Useimmat ihmiset tykkäävät kun kehittyvät harrastuksessaan ja myös siitä kun harrastusporukassa osoitetaan luottamusta osaamista kohtaan. Jos nämä asiat ovat sinusta ikäviä lopeta ihmeessä ja etsi kuoro, jossa voit jatkaa vanhassa äänessäsi.

Ihmisillä on jokin kumma käsitys että sopraano olisi "paras" ja muut siitä asteittain huonompia. Kokevat loukkauksena sen kun siirretään sopraanosta vaikkapa 2.sopraanoon tai alttoon. Omituista.

Miksi sopraanoa pidetään parhaana?

Sehän on vaikein, kun menee niin korkealle. 

Altossa kehittyy eri tavalla laulajana kuin sopraanona. Kuuntelemaan, nuoteista laulamista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sopraanoa pidetään parhaana?

Sehän on vaikein, kun menee niin korkealle. 

Miksi alapeukkuja? 

Avatkaa vähän sopraanofanitusilmiötä.

Ykkössopraano ja soololaulaja olin vuosia, mutta murrosiän loppuvaiheessa ääni madaltui kakkossopraanoksi.

Nykyään laulan perheen kanssa. Olen pitänyt äänestäni hyvää huolta, ja nykyään skaala on aika laaja: hyvin lämmitelty ääni ylettyy sopraanoääniin, mutta matala blueskin kuulostaa hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sopraanoa pidetään parhaana?

Sehän on vaikein, kun menee niin korkealle. 

Miksi alapeukkuja? 

Avatkaa vähän sopraanofanitusilmiötä.

Usein sopraano laulaa sitä varsinaista melodiaa. Siksi se on minusta helpoin ääni ja "paras" sikäli, ettei tarvinnut opetella mitään muita melodioita tuttuun biisiin.

Ääninäytteen annettuani sain laulettavaksi kaikki tauot eli ne kohdat jossa koko kuoro on hiljaa. En ennen tiennytkään että sitäkin varten on oma laulaja kuorossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sopraanoa pidetään parhaana?

Sehän on vaikein, kun menee niin korkealle. 

Miksi alapeukkuja? 

Avatkaa vähän sopraanofanitusilmiötä.

Mä alapeukutin siksi että en ole koskaan liki kahdenkymmenen kuorovuoteni aikana törmännyt mihinkään sopraanofanitus ilmiöön.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina laulanut sopraanoääntä, siis melodiaa ja nyt mut pantiin laulamaan kakkosalttoa kun pääsen niin matalalle. En tykkää. Jätänkö kuoron?

Destian kuorossa soraääntä.

Itselle kävi samoin...ensin en tykännyt.Mutta opettelin alton. Siis kaikki laulut uusiksi.Oli kova homma mutta olen tyytyväinen.

Olen aina laulanut alttoa, koska en pääse ylös. Kerran koetin kakkossopraanoa, mutta ei siitä tullut mitään. Hankalinta on se, että kuoroissa on tavallisesti 10 sopraanoa yhtä alttoa vastaan, joten on vaikea pysyä äänessä, vaikka yksinään osaisikin oman juttunsa.