Nokkahuilu eskarille? Saksalainen vai englantilainen ote?

niin näet mikä on paras

meillä puinen

otteista en tiedä

Meillä nyt muovinen joku halpis-nokkahuilu, jossa on vähän suunnitteluvirhe, sillä alin ääni soi väärin.



Puisesta nokkahuilusta saa kauniimman äänen, mä henk.koht. tykkään vielä enemmän alttonokkahuilusta, mut se ei taida kovin pienelle käydä :)



Mutta ihan peruskauapastakin niitä saa, esim. Prismassa on jotain Muumi-nokkahuiluja, eikä ne maksa todellakaan paljoa.



Jos haluat kunnollisen, voithan käydä musiikkiliikkeessä.

meillä ekaluokkalainen aloitti nokkahuilunsoiton musiikkiopistossa ja sinne kelpasi muovinen musiikkikaupasta ostettu huilu, jossa saksalainen ote. Pienillä muovinen huilu on huolettomampi, puista pitää osata huoltaa ja käsitellä varovaisesti. Mitään lelunokkista en ostaisi kun musiikkikaupasta saa oikean soittimen alle kymmenellä eurolla.

Mutta englantilainen sormitus on tarkempi ja antaa puhtaamman soinnun.



Itse ostaisin muovisen noin pienelle. Helpompi pitää puhtaana. Puisessa toki kauniimpi ääni, mutta sillä tuskin on merkitystä tässä vaiheessa, kun ääni on aina kamala :D

Mikään ääni ei soi mitenkään. Ei sillä pysty soittamaan. Siksi haluaisin ostaa kunnollisen. Meidän kaupungissa ei ole musiikkikauppaa. Ja vaikka olisikin en minä tiedä noista otteista mitään mikä pitäisi ostaa!

ap

tilaa vaikka musiikki fazerilta, siellä halpoja mutta hyviä!

tytölle sellaisen läpikuultavan punaisen Yamahan saksalaisella otteella. Koulussa olivat sit porukalla luokkalaiset, kellä ei vielä ollut, hankkineet ruskeat Aulokset jostain muusta musaliikkeestä. Hinnat 6-7e.



Puisia ei kuulemma koulussa oikein suosita, kun hygienia ei pysy hyvänä pienen koululaisen toimesta. Muovinen on helpompi pitää puhtaana, näin kertoivat koulusta kun sitä kysyin.



Ja joo, näin harjoituksia kuunneltuani, se on yks hatun lysti, onko se puinen vai muovinen... =0))))

että muovinen (esim. Aulos tai Yamaha, musiikkiliikkestä, alle 10e) saksalaisotteinen on sopiva soitin aloittelevalle eskarilaiselle.

http://www.mollenhauer.com/



saa nokkiksia kaikentasoisille soittajille aloittelijasta huippuammattilaiseen. Saksalaisotteinen seitsemän euron huilu on lelu, varoitan! Muovisia saa parempiakin, esim. Yamahan YRS-sarjasta.

Ihan hyvin pieni lapsi pystyy aloittamaan nokkiksen soiton muovisella 7 euron soittimella. Poislukien siis ihan lelukaupan mukasoittimet joista ei tule lainkaan puhtaita ääniä.



Oma tyttöni soittaa nokkahuilua musiikkiopistossa pääaineenaan ja pari ekaa vuotta soitteli minun vanhalla koulunokkiksella. Siinä vaiheesa kun opetellaan vasta perussoittamista niin ei huilun laadukkuudella ole soittoääneen vielä suurta merkitystä. Edistyneemmillä soittajilla sitten eri asia, siirtyvätkin puuhuiluihin. Tällöin huilun valinnassa auttaa soitonopettaja.

Mutta silti järkevämpi valinta on ostaa heti aluksi hyvälaatuisempi soitin. Mitä parempi soitin, sen mukavampaa aloittelijallakin on sen kanssa treenata!

t. 11, huilunsoitonope

Ihan hyvin pieni lapsi pystyy aloittamaan nokkiksen soiton muovisella 7 euron soittimella. Poislukien siis ihan lelukaupan mukasoittimet joista ei tule lainkaan puhtaita ääniä.

Oma tyttöni soittaa nokkahuilua musiikkiopistossa pääaineenaan ja pari ekaa vuotta soitteli minun vanhalla koulunokkiksella. Siinä vaiheesa kun opetellaan vasta perussoittamista niin ei huilun laadukkuudella ole soittoääneen vielä suurta merkitystä. Edistyneemmillä soittajilla sitten eri asia, siirtyvätkin puuhuiluihin. Tällöin huilun valinnassa auttaa soitonopettaja.

voin vastata vain siihen että puinen on niinvaikeahoitaa ettäotamuovinen

...eikä soi kyllä kovin kauniisti. Parhaillaan ollaan joulupukilta toivomassa uutta huilua.

Minkä ikäinen voi siirtyä nokkahuilusta poikkihuiluun, ja kuinka taitava pitää olla että se luonnistuisi? Kuka tietää?? Ja onko Piccolo poikkihuilu helpompi/vaikeampi kuin normaali poikkihuilu?

ei kyllä kannata liian aikasin siirtyä poikkihuiluun.tulee virheasentoja ja ei o keuhkot viel niin kehittyneet,vaik kylhän lapsille on niit käyräpäisiä.piccoloa en suosittele,piccolon soittajille tulee yleensä kuulovaurioita.ei ainakaan lapselle.ja se on vaikeempikin.tv huilunsoittaja katolla:)

Ostin just Fazerilta, ja siellä myyjä suositteli lämpimästi puista. Myös lapsen ope oli suositellut puista. Siitä tulee kauniimpi ääni. Maksoi muistaakseni 20 EUR.

On vanha aihe, mutta meille tuli ajankohtaiseksi, joten vastaan jos joku muukin pohtii nokkahuilun ostoa!

Muovinen on siis helpompi pitää puhtaana, mutta puisessa on kauniimpi, melodisempi ja korvaa miellyttävämpi ääni.  Kavereiden kertomana puuhuilut on myös säilyneet vuosikymmenten ajan, ehkä nokkaosa hieman kulunut, mutta säästyisiköhän se, jos huilua huoltaa öljyllä?

Saksalaisessa ote on helpompi; sormet nostetaan järjestyksessä pois huilun aukoilta ja siinä on asteikko.  Englantilaisessa sormiote on nuotille F vaikeampi, eli ei mene vain oikean käden kolmen alimmaisen sormen nostolla, vaan nostetaan 2 ja pitää peittää aukot 1, 3 ja 4. Mutta kuulemma englantilaisessa soi ne korkeat äänet kauniimmin.  Kysyisin huilunsoiton opettajilta tätä.  Ehkä pienimmille on saksalainen helpoin, että pääsee jyvälle asiasta.  

Koska päätös on vaikeaa tehdä netin kautta, olemme juuri lähdössä musakauppaan kokeilemaan.  Siinä se varmasti ratkeaa.  :) 

Muovinen huilu on paras!

Meillä oli alakoulussa opettaja, joka oli syvällisesti perehtynyt nokkahuiluun soittimena. Hän aloitutti soiton muovisella, C-asteikolle viritetyllä,  sopraanonokkahuilulla saksalaisella sormituksella, joka käsittääkseni on myös se, jolla yleensä aloitetaan koulussa/tarhassa. Se riitti muille paitsi meille nörteille, jotka jäimme soittamaan Mozartia koulun musiikkikerhoon. :-D

Mutta jos siis oppii soittamaan perusnokkista, ja haluaa soittoa jatkaa,  hankitaan useampi puinen nokkahuilu englantilaisella sormituksella. Nokkahuilujahan on eri kokoisia ja siis eri taajuuksia tuottavia, ja esim. barokkimusiikin nokkahuilukonsertot ajatellaan kirjoitetuiksi sopraanonokkahuilua pienemmälle sopranino-nokkahuilulle tai alttonokkahuilulle, joissa on F-asteikko viritys. Nokkahuiluilla soitetaan myös paljon kamarimusiikkia, jossa sovitukset on yleensä tehty kahdelle sopraanohuilulle (tai sopraano- ja alttohuilulle) tenori- ja bassohuilulle. 

Lapseni on mussiikiluokalla ja heille kaikille ostettiin saksalainen muovinen nokkis (9€?). Minun vanha olisi ollut tarjolla englantilaisela sormituksella, mutta opettaja suositteli saksalaista helpompana.