Miksi av-palstalaiset eivät kestä elämäntotuuksia vaan kaikki pitäisi kaunistella?
Jos kirjoittaa vähänkin karumman jutun tosielämästä, niin heti ollaan provoa huutelemassa kun ei millään haluta avata silmiä näkemään elämän kovuutta ja julmuutta.
Kannattaisi joskus tutustua elämän totuuksiinkin, ettei sitten niin korkealta tipahda jos oma pumpulinpehmeä normiperhe-elämänne ei kannakkaan suunnitelmienne mukaan elämänne loppuun saakka.
Kommentit (7)
En usko tuohon ettei muka ymmärretä elämän julmuutta jne.Kyllä se vituttaa kun oikein kunnolla vastaa pitkän vastauksen jonkun ongelmaan ja sitten se kirjoittaja laittaa että oli provo,lälläslää
joku muu voi olla oikeasti vastaavassa tilanteessa ja saa apua kirjoittamastasi vastauksesta.
mitäs et ole älynnyt hoitaa asioitasi paremmin, kuinkas et nyt tuotakaan tiennyt. Omaa egoa pönkitetään.
että on vaikea uskoa että joku voisi kirjoittaa tänne jos oikeasti olisi sellainen elämän tilanne. Mutta enpä voi oikeesti tietää kun oma elämä on ollut suhtkoht tasaista.
koska niin rajija ne ovat kohdallani- 10 keskenmenoa ym t. nro 2
uskoa joistakin jutuista, että niitä olisi koskaan tapahtunut. Joissakin on selittelyn makua, vaikka se toisaalta voi olla sitäkin, että ap on kieli poskessa yrittänyt muuttaa totuutta sen verran ettei kukaan tunnista mutta pointti tulee selväksi.
Mä en teilaa kovin helposti aloituksia, vaikka joskus tulee kieltämättä mieleen, että jos esimerkiksi harrastaa suojaamatonta seksiä, niin onko lopputulos mikään yllätys? Mulla on suvussa riittävästi niitä, jotka on pukanneet tähän maailman jo useamman "yllätysvauvan", ja kaikilla heillä on mielestäni sen verran suuria ongelmia itsensä kanssa, että tarvitsisivat vähintään terapiaa, jos eivät enemmänkin hoitoa. Tällaisiin tositarinoihin tällä palstalla en viitsi edes vastailla, koska mun mielestä kyseessä on epätasapainoinen ihminen, jota nettikirjoittelu ei auta yhtään, joten miksi vaivautua.
Mutta kyllä tällä palstalla totuudet ns. oikeasta elämästä teilataan heti provoiksi kun ei haluta uskoa olevan muunlaista elämää kuin se mitä itse elää.
Mutta täähän onkin vaan mun mielipide. Elämä on elokuvaa ihmeellisempää.