Miten mä saan tyttäreni tajuamaan että hänen kaverinsa

Meillä oli juuri tuollainen tilanne, alkoi kun tytöt olivat 6. luokalla, jatkui 7. luokan ajan, 8 luokan keväällä tyttäreni alkoi itse huomata että kaveruus oli sangen yksipuolista. Toinen tyttö oli kovasti määräävä ja tyttäreni selvästi ihannoi häntä, pukeutumista ja musiikkimakua myöten.



Nyt eivät enää ole läheisiä ja siitä olen pelkästään iloinen. Koskaan en kuitenkaan sanonut pahaa sanaa tästä ystävästä, tytär ilmeisesti kasvoi hiukan isommaksi ja alkoi itse asettaa asioita kyseenalaiseksi.



Toki joskus puhuttiin siitä mitä kuuluu reiluun ystävyyssuhteeseen jne mutta ihan yleisellä tasolla. Meillä ongelmaan auttoi aika, ehkä teilläkin?

tyttöjen henkisestä "kiusaamisesta" ja pissistelystä, mutta uskottava se on.

Vanhin lapseni on poika ja kaverisuhteissa ei niin mitään ongelmaa. Sitten on kaksi pikkusiskoa ja vanhempikin vasta 7v, mutta voi sitä juonen käänteiden määrää: X sanoi näin ja kiusasi ennen minua, nyt kiusaa Y:tä ja haluan olla X:n kaveri ja z nauroi jonkun vaatteita jne. Ja tätä jo ekalla :(

On tyttövaltainen ryhmä ja just tätä samaa löytyy sieltä. Voi apua mitä se on kun nää on teini-iässä...

Kokemuksesta tiedän että jos murrosikäisen kavereita arvostelee voi vaikutus olla aivan päinvastainen, mieti tarkkaan miten sanasi asetat.

Mutta ilman muuta voi kahden kesken jutella siitä, että ei ollut kivaa käytöstä minkä näin. Itse yritän usein lasten kanssa miettiä, miksi toinen teki ja sanoi niin, esim. oliko kateellinen.



Itselläni oli alakouluikäisenä ystävä, jonka kanssa oli usein hauskaa, mutta joka jostain syystä osasi myös olla melko ilkeä. Piti oikeutenaan laukoa mielipiteitään minusta ja perheestäni, itse tiesin hyvin, että käytös ei ollut kivaa tai reilua.

Miksi sitä kestin? Kai vain odotin niitä kivoja hetkiä, ja ajattelin kestää kurjemmat. Sen ikäisenä ei vielä ollut tunnetta, että pitäisi varjella ylpeyttä, mutta ei myöskään osannut ajatella, että dissaaminen ei tehnyt hyvää. Olisi voinut olla ihan hyvä, että joku olisi nähnyt tilanteen ja keskustellut käytöksestä ja vakuuttanut minulle, että sellaista ei saisi sietää.

taidanpa olla onnellinen, kun mulla on vain poikia... Muistan kun esikoiseni kerhossa tytöt 3-vuotiaana vertailivat vaatteitaan sun muuta :( Mutta toki olen itse ollut joskus tyttö, joten siltä pohjalta... Suosittelisin purkamaan auki tuota salakavalaa käytöstä. Epämääräisiin naljailuihin voi sanoa silmät kirkkaina "mitä tarkoitit sanomalla xxx ?". Suorempaan rumaan kielenkäyttöön voi sanoa napakasti "noin ei sanota, siitä tulee toiselle paha mieli". Jälkimmäinen vastaus on lapsellisen kuuloinen ja ihan tarkoituksella. Tarkoitus on pudottaa omasta mielestään fiksu manipuloija pilvilinnoistaan ihan omalle tasolleen. Kun hänen tarkoituksensa on selvästi aiheuttaa toiselle pahaa mieltä, se kannattaa sanoittaa ihan suoraan.



Ehkä sitä vanhemmiten taas taantuu. Huomaan, että oma äitini on katkeruudessaan alkanut taas ITSE harrrastaa tällaista epämääräistä nyppimistä, mikä saa toisen helposti sanattomaksi ja surullliselle mielelle.

kieltää, mutta keskustella rehellisesti ja suoraan. 13-vuotias on lapsi vielä.

että jotkut aikuisetkin ihmiset on täysin sokeita tuollaiselle käytökselle (enkä nyt tarkoita lapsissa, vaan toisissa aikuisissa). En voi käsittää miten onnistuu kuvittelemaan ettei aloittajan kuvailema käytös ole mitenkään arveluttavaa...

http://www.panzavidela.com/ acomplia >:OO http://www.reclaiminglife.com/ tramadol 973 http://www.enfoquesunad.com/ cheapest online cost for levitra kmxp http://www.standrewsvillageblog.com/prosom.html prosom 00804

http://www.mega1031.org/ home insurance 258546 http://www.slotsguidance.com/ slots machines 65186 http://www.findcarinsurancequotes.net/ car insurance quotes vxwvmd

Lapset saattaa nähdä niin, että itse on tollo nössö ja sillä toisella on "munaa" ja pokkaa. Ja että se on vahvempi. Se "vahvempi" taas saattaa hakea turvaa lapsesta, jonka tietää olevan kainalokeppi ja aina samalla puolella.



Myöhemmin kun elämä monimutkaistuu, "nössö" huomaa roolinsa tukijana eikä vain ihailijana. Se "vahva" taas ei välttämättä pärjää ilman hiljaista ihailijaa. Roolit voivat kääntyä toisinpäin. Kaveruus voi tätä myötä myös loppua, koska lapsuuden roolit voi hiertää välejä. "Vahvaa" voi harmittaa ettei toinen ole enää tossun alla ja "nössöä" ahdistaa alistettu rooli, hän on saattaanut huomata olleensa ihan syyttä suotta nössönä.

Ja lapsena on aikuisen arvostelun ja käskytyksen alla koko ajan. Älä tee niin älä tee näin, et saa, et mene, en anna yms.

toinen hänen ainoa kaveri jota ei halua menettää?

http://www.finconsultants.com/ florida mobile home insurance 86705 http://www.autosinsurancequotes4u.com/ affordable car insurance 066

http://www.reclaiminglife.com/ tramadol 8(( http://www.pcc2000.com/valium.php valium sqmv http://www.enfoquesunad.com/ levitra 10 mg order dteion http://www.centralparkposse.com/Prednisone.htm prednisone >:-PP

Itselläni on kokemusta hiukan vastaavasta tilanteesta teinivuosilta. Aluksi olimme parhaan kaverini kanssa todella hyviä kavereita. Hän oli kiva, reilu, hauska, kekseliäs, tosi hyvä ystävä. Sitten kasvoimme, ja kuvioon tulivat mukaan pojat. Murrosikä tuli tälle toiselle tytölle kovalla kohinalla, enää ei ollut mitään muuta kuin pojat ja rakkausdraamaa rakkausdraaman perään. Minusta tuli vain seuraneiti, uusimpien draamankäänteiden kuuntelija. Lisäksi tämä kaverini alkoi kovasti kaveerata yksistään aikaisempien yhteisten kavereiden kanssa, eli minut jätettiin välillä ulos kuvioista. Äitini näki tämän ja saarnasi saarnaamistaan, miten tuo tyttö ei ole arvoiseni kaveri ja minun pitäisi lopettaa ajan viettäminen tuon tytön kanssa. No mikäs oli vaikutus: en todellakaan lopettanut ystävyyssuhdetta. Päinvastaisen toiminnan syynä taisi olla jonkunlainen kiltin tytön hiljainen kapina.

Katkaisin välit vasta ajan kuluttua, kun itsekin tajusin ettei ole järkevää olla ystävä tuon tytön kanssa ja siten joutua olemaan "varjossa" koko ajan. Nyttemmin olen kuullut tuosta tytöstä. Takana lukuisia kihlauksia ja avioliittoja, nyt menossa 3. avioliitto ja ikää vasta reilut 30 v. Lapsiakin usealle miehelle. Siis yhä vaan pojista/miehistä hullaantunut. Tai ehkä kyse on hullaantumisesta omaan vaikutusvaltaan vastakkaisee sukupuoleen nähden.

En siis ihan suoraan sanoisi, että tytön pitää lopettaa kaveeraaminen. Sen sijaan juttelisin tytön kanssa, millaista hänen mielestään on hyvä ystävyys. Jos kyseessä olisi oma lapseni, kertoisin tuosta omasta kokemuksestani.

Kokemuksesta tiedän että jos murrosikäisen kavereita arvostelee voi vaikutus olla aivan päinvastainen, mieti tarkkaan miten sanasi asetat.

on saanut sinut ajattelemaan tytöstä näin? Luuletko että oma kullannuppusi on aivan toista maata?



Aikuisten pitäisi olla puuttumatta lasten kaverisuhteisiin ellei oikeasti siihen ole aihetta.

En voi suoraan kieltää, en voi edes suoraan sanoa. Voin vaan herätellä tytärtäni tajuamaan itse

Sano ihan reilusti, että tilanne jossa tämä kaveri teki tai sanoi niin tai näin, ei ollut sinunta ok ja kerro miksi.

Mä olen tuntenut tämän kaverin ihan pienestä asti. Ja luulen että oma nuppuni on toista maata, oikeastaan tiedän. Kavereille on aina ollut reilu ja rehti.

Sanoinko jossain että puuttuisin? Toivon lapseni itse ymmärtävän kuinka vahingollista jatkuva pieni dissaaminen on

tässä olen pohtinut itsekkin. Tytön kaveri "kiristää" jos et tee sitä tai tätä niin mä en leiki sun kanssa. Toisia kavereita ei tyttärelläni saisi olla ja yleensä tekee myös niin, jos tyttö pyytää jotain toista kaveria leikkimään esim. huomenna niin tämä tytön kaveri pyytää samaista kaveria kaupungille tms. Sotkee välejä yms. mukavaa.

Oma tyttö myös arempi ja hiljaisempi ja tämä toinen sitten manipuloi ja pomottaa ja haukkuu suunnilleen kaikki tytön vaatteet ja tavarat,ei ole hyvä kaveri tuollainen kyllä, mutta mitä tässä voi tehdä?

Niin ja ikää näillä tyttösillä 10v.