Kauanko kestää erosta, että lapset sopeutuu?

Oikeesti miksi teette lapsia jos se oma napa on tärkein?

Eipä sitä aina tiedä, mihin elämä heittää myöhemmin.

Ja miten puoliso sopeutuu lapsiperhe-elämään, kasvaako kunnon isäksi vai ei. Hyväkin voi muuttua pahaksi ja sitä ei tiedä ennenkuin kokeilee.



Enkä aio koko elämääni elää lasten pillien mukaan myöskään. Mutta toki heidät pitäisi nyt saada hyvin alkujärkytyksien ylitse luotsattua.

että uusia kumppaneita ei pidä esitellä lapsille heti eron jälkeen. Lapsilla on oikeus sopeutua eroon ennen kuin heille esitellään ihan uudet ihmiset. Vikaan on menty jo tuossa vaiheessa.

Vai ettet aio lasten pillin mukaan koko elämääsi mennä.

Niin no, sehän on tärkeintä että SULLA on kivaa.



Ai että ihan 6kk:ssa lasten olisi jo pitänyt sopeutua..

Edes tuossa tilanteessa kun lapsesi kärsivät erosta et ole valmis hidastamaan tahtia vaan uutta ukkoa jo kehiin.

Hyi helvetti!



Veikkaanpa että lapsesi tulevat vielä aikuisenakin kärsimään nyt tekemistänne ratkaisuista.



Niin ja varaudu siihen että lapsesi kärsivät erostanne vielä piiiiiiiitkään. Tai no, ehkä ne "sopeutuu" äidin mieliksi.

Jolloin uusien kumppanien esittely on ok? Onko kokemuksia? Tutkimustuloksia?



- ei ap

aikuisilta joiden vanhemmat ovat eronneet.



ei-ap

lapsi ikävöi ja on kausia, jolloin itkeskeleekin asiaa :/



Vaikka siis minä ja ex ollaan hyvissä väleissä, ei riidellä enää (ei olla riidelty enää vuosiin) ja lapsi näkee meitä molempia niin usein kuin haluaa (asutaan melko lähekkäin).



Näyttää silti ottavan koville, tiedä sitten että helpottaako kokonaan ikinä.

lapset ei kai sopeudu koskaan kokonaan. Vähän niin kuin aikuinen ei ehkä sopeudu(lue ole tyytyväinen) koskaan siihen että on muutaman kilon lihavampi kuin toivoisi. Aikuinen voi ajatella, että jos olisin vähän hoikempi niin olisin pirteämpi, seksikkäämpi, iloisempi, menestyneempi, rikkaampi ja onnellisempi, esimerkiksi.



Tää on ehkä ontuva esimerkki, mutta yritän valaista, että lapsi saattaa kuvitella ja haaveilla, että kaikki olisi ihan erilaista ja hyvin, kunhan vaan vanhemmat olisivat yhdessä. Ymmärrätkö? Ja sellaista haavetta lapsi voi kantaa mukanaan aikuiseksi asti.



Mun lapset on olleet erotessani niin pieniä, ettei heillä ole mitään mielikuvia elämästä ennen eroa ja silti he haaveilevat vanhempiensa yhteiselämästä. Se ei ole minulle mikään uhka -tämä haaveilu siis. Kannustan lapsia puhumaan haaveistaan ja tunteistaan ja ikävästään poissaolevaaa vanhempaa kohtaan. Juttelemme näistä tunteista ja niistä seikoista, miksi nämä haaveet eivät voi toteutua ja miltä sekin tuntuu. Uskon, että se on parhain tapa auttaa heitä sopeutumaan elämäämme. Lapset ovat nyt alakouluikäisiä.

Muistan edelleen, että vielä yli kymmenvuotiaana elättelin toivoa siitä, että vanhempani palaisivat yhteen. Tiesin sen olevan mahdotonta, mutta en silti osannut olla toivomatta. Vanhempien parisuhde on lapsen koti, kliseistä mutta totta. Omalle perheelleni ero oli ainoa vaihtoehto. Lapsi ei sitä kuitenkaan ymmärrä eikä ilman apua omaa työkaluja asian käsittelyyn.

t. eroperheen lapsi



...ja sitten jatkan tästä, koska olen itsekin eronnut, ja minullekin ero oli ainoa vaihtoehto. Se ei ole lapsille todellakaan optimitilanne, tiedän sen, mutta parisuhteeseen jääminen olisi ollut meidän tapauksessamme vieläkin huonompi vaihtoehto.



Nyt erosta on kulunut kaksi vuotta, ja lapset tosiaankin kyselevät vieläkin, että koska muutetaan takaisin yhteen. Näin ei kuitenkaan tee vanhin lapsista, joka muistaa millaista yhdessäolo oli. Hän on sanonut selkeästi että ero oli paras vaihtoehto.

vahvistamaan suhdetta.

Sitten voit jättää vanhemmat vahtimaan vauvaa kun pitää lähteä kyttäämään uutta sielunkumppania kapakasta, ettei se mene vieraisiin.



Kyllä lasten täytyy sopeutua vanhempien elämään. Jos äiti voi hyvin niin voi lapsikin. Ollaan siis aikuiset terveen itsekkäitä ja ajatellaan vain omaa itseämme.

Metsään olette menneet koko porukka.6kk ja uudet jo esillä.Tiedätkö myös sen että usein se eka suhde eron jälkeen on ns laastarisuhde ja se ei tule kestämään.Lapset eivät totu koskaan se on tosi.Kantsisko käydä joku eroseminaari tms.Olette aika itsekkäitä molemmat vanhemmat ette todellakaan ajattele lapsienne parasta.Tuijotatte omaan napaanne ja mikä teille on tärkein?Ette vissiin kykene elämään ilman kumppania,teinimeiniki.