lapset kerrostalossa

Lapsista tulee ääntä, kyllä kerrostalossa asuvien täytyy ne kestää, kunhan rauhoitutaan ennen klo 21/22, miten se kussakin taloyhtiössä on.



Ainakin meillä saa remuta, huutamista nyt en jaksa itsekään kuunnella kovin kauaa:)



t. Kerrostaloeläjä

muutatte pois omakotitalosta? En taatusti luopuisi omakotiasumisesta kerrostaloon. Lapset tarvitsevat tilaa. Rivitalokin oli huono asumismuoto lapsille.

Tai löytyy kai niitä kyttääjiä ja valittajiakin, mutta periaatteessa lapset saavat mekastaa rauhassa klo 6 - 22.

Tosiaan, kunhan ei kauheasti remuta enää ilta yhdeksän jälkeen. Ei sellaisesta voi valituksia tehdä. Kyllä pitää kerrostalossa asuvan ymmärtää että varsinkin lasten äänet kuuluu pakettiin, ei nämä kuutiot voi mitenkään olla niin äänieristettyjä että sieltä ei mitään kuulu. Tai toisaalta, ei keneltäkään voi odottaa että eläisi ihan hipihiljaa.



t: toinen kerrostalon asukas

Minulla oli sama juttu. Alle 2 v ja alle 6 v lapset, ja olimme tottuneet asumaan omakotitalossa, jossa tilaa. Jouduimme hetken aikaa asumaan kerrostalossa.



Eihän siitä mitään tullut.

Talo oli vanha elementtitalo, kaikki kuului kaikkialle. Mutta vain meiltä kuului päivällä meteli, ja vaikka yöt olimme hiljaa, meistä valitettiin ja meitä inhottiin niin paljon, että meidän yleisissä varastotiloissa olevia tavaroita alettiin rikkoa.



Lapset parkui, huusi, kirkui, riiteli. Melua tuli siis ihan jo leikistä, mutta myös kiukutteluista, mikä johtui ihan siitä valtavasta muutoksesta, paha olo ja ikävä purkautui jatkuvana kiukutteluna ja parkumisena.



Ja sitten minun metelöinti. eli karjuin lapsille.



JOOJOOO ei saisi, lapset menee rikki. mutta kun sata kertaa sanoo kauniisti, jossain vaiheessa loppuu kärvisällisyys. Ja minä olen isoääninen ja temperamenttinen.



Meitä ei siedetty lainkaan.



Onneksi pääsimme takaisin omakotitaloon.



Toivottavasti meidän ei ikinä tarvitse muuttaa kerrostaloon.

Lasten äänet kuuluu kerrostaloelämään, mun ei kaikkea silti tarttee naapureittenkaan sietää. Oleen sitä mieltä, että esim. hyppynarulla ei hypitä sisällä, tai pattereita ei kolistella leluilla.

Itkupotkuraivareille ei mitään mahda tai itkulle. Niitä on naapureitten siedettävä ja kohtuullista juoksentelua.

Molemmin puolin voisi ottaa toisia huomioon. lapsiperheet naapureita ja naapurin lapsiperheitä.

meillä 5v ja 6v pojat ja asumme vielä vähän aikaa pienessä kaksiossa, joten ääntä, kolinaa, parku, töminää jne riittää. Kuopus oli kova parkumaan öisin lähes pari vuotiaaksi, joten silloin ei edes yöllä ollut hiljaista. Alakerrassamme asuu paras mahdollinen naapuri, ei ole koskaan valittanut mitään ja on poikiemme hyvä ystävä (keski-ikäinen nainen).



Mutta samassa talossa asuneiden ystäviemme vauvan itkiessä heidän seinänaapurinsa uhkaili poliisin paikalle soittamisella ja hakkasi kattilan kansia yöllä vauvan itkiessä...



Muutamma pian suurempaan asuntoon, samassa korttelissa olevaan kerrostaloon. Siellä luulen saavamme valituksia, jo aivan säädylliseen aikaan tehty remonttimme on aiheuttanut siellä nipotusta.



Minä taas en lähtisi kerrostalosta minnekään, vaikka meillä onkin lapsia. Olen itse asunut omakotitalossa lapsuuteni, en koe että se oli mikään autuaaksi tekevä asumismuoto lapselle.