Lue keskustelun säännöt.
Olisiko sinulle tämä ollut ongelma?
10.09.2010 |
Pienen "salapoliisityön" jälkeen löysin vanhan nuoruusajan kaverin yhteystiedot. Olimme hyvät kaverit (ja pitääkö se erikseen mainita, vaikka kaverista puhuu, että välillämme ei siis ollut mitään muuta, huoh). Viimeksi olemme nähneet tai olleet yhteyksissä joskus 90-luvun puolessa välissä.
Otin yhteyttä ja hän vastasikin, mutta jo seuraava viesti oli, että mm. vaimo ei halua yhteyttä pidettävän. Itse asiassa viesti taisi olla vaimon kirjoittama ;D
Ihanaa oli kuulla, että asiat tuntuivat äkkiseltään olevan kunnossa, mutta jäi vähän pahakin mieli: toivottavasti suhde on ok ja vaimon itsetunto kohdillaan, eikä kyse ole mistään liioitellusta mustasukkaisuudesta tms.
Pitäähän monet yhteyttä exiinkin, mutta näemmä jollekin ongelma voi olla jopa puolison kaveri ajoilta, jolloin oltiin melkeiin kakaroita vielä.
Mutta enpä voi kuin lämmöllä muistaa ja toivoa sydämeni pohjasta kaikkea hyvää vanhalle kaverille =)
Kommentit (18)
mutta saattais sitä mielessä liikkua joitaki mustasukkaisia ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kyllä mä hieman ihmettelisin, jos joku l5 vuoden jälkeen tekisi yhtäkkiä salapoliisityötä selvittääkseen mieheni numeron ja ottaisi yhteyttä.
Mutta kyllä mä hieman ihmettelisin, jos joku l5 vuoden jälkeen tekisi yhtäkkiä salapoliisityötä selvittääkseen mieheni numeron ja ottaisi yhteyttä.
Mulle on käynyt samoin: opiskeluaikana mulla oli hyvä miespuolinen ystävä, opiskeltiin yhdessä ja kaveriporukalla liikuttiin paljon, käytiin leffassa ja ravintoloissa ja kuljettiin yhdessä koulumatkoja ja urheiltiin jne. Mitään muuta kuin ystävyyttä ei ollut koskaan ja ystävyyden aikana oli kummallakin seurustelusuhteita. Sitten tämä mies tapasi avovaimonsa ja tämä vaimo myös sanoi, ettei pidä siitä, että me pidämme yhteyttä. Ja oltais siis ilman muuta tavattu niin, että puolisot voi tulla mukaan, kyse ei ollut mistään kahden keskisistä tapaamisista. Enemmän nää tapaamiset on ollut sellaisia isomman kaveriporukan tapaamisia, joihin voi tosiaan tuoda puolisot ja seurustelukumppanit ja kaikki mukaan. Mutta meidän yhteydenpito jäi kokonaan tämän avovaimon takia.
mitä outoa on, jos kaveri etsii tai ottaa yhteyttä? onko se jotenkin väärin?
Mutta kyllä mä hieman ihmettelisin, jos joku l5 vuoden jälkeen tekisi yhtäkkiä salapoliisityötä selvittääkseen mieheni numeron ja ottaisi yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elä ap ihan tätä päivää ja hommaa ne kaverit nykyajasta.
Todennäköisesti pitivät sua ihan urpona ja vaimon hyväksymättömyys oli helpoin tie pois kiusallisesta tilanteesta.
elä ap ihan tätä päivää ja hommaa ne kaverit nykyajasta.
Todennäköisesti pitivät sua ihan urpona ja vaimon hyväksymättömyys oli helpoin tie pois kiusallisesta tilanteesta.
=DD
no joo, vähän huono provo sulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ystävä olisi ollut samaa sukupuolta. Antaisin miehen kyllä vastata tälle vanhalle ystävälle ja pitää yhteyttä jos haluaisi, mutta _ihmettelisin_ miksi yhtäkkiä naiselle olisi tullut mieleen ottaa yhteyttä... :) Jotenkin tuo "salapoliisityö" kuulostaa sen verran hassulta, että ilmeisesti numeron etsimiseksi on nähty suurtakin vaivaa?
Entä jos se olisi miespuolinen tai sinua etsisi tyttökaverisi?
Mutta kyllä mä hieman ihmettelisin, jos joku l5 vuoden jälkeen tekisi yhtäkkiä salapoliisityötä selvittääkseen mieheni numeron ja ottaisi yhteyttä.
Mutta voihan se olla sille vaimolle ongelma ihan sen oman miehen takia, ei sun takia. Jos ymmärrät? Voihan se mies olla vaikka minkälainen häntäheikki-luuseri ja vaimo kokemansa perusteella sitten kieltää tollaisen yhteydenpidon tuntemattomien naisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kyllä mäkin ihmettelen että jaksaa kaivella joidenkin vuosikymmenien takaisia kavereita ja niiden yhteystietoja. Ette varmaan niin hyviä kavereita olleet, jos ette vuosikausiin ole pitäneet yhteyttä. Ei mua ainakaan kiinnosta joidenkin ala-asteen kavereiden tämänhetkiset elämät yhtään. Niihin jotka oikeasti on ystäviä, on kyllä ollut yhteys koulunkin jälkeen.
On kavereita, uusia ja vanhoja jo kolmisenkymmentä vuotta ystävinä olleita. On niitä jotka ovat jääneet matkan varrella. Ei tulisi kyllä mieleenkään kaivella heitä esiin.
8.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ystävä olisi ollut samaa sukupuolta. Antaisin miehen kyllä vastata tälle vanhalle ystävälle ja pitää yhteyttä jos haluaisi, mutta _ihmettelisin_ miksi yhtäkkiä naiselle olisi tullut mieleen ottaa yhteyttä... :) Jotenkin tuo "salapoliisityö" kuulostaa sen verran hassulta, että ilmeisesti numeron etsimiseksi on nähty suurtakin vaivaa?
Entä jos se olisi miespuolinen tai sinua etsisi tyttökaverisi?
Mutta kyllä mä hieman ihmettelisin, jos joku l5 vuoden jälkeen tekisi yhtäkkiä salapoliisityötä selvittääkseen mieheni numeron ja ottaisi yhteyttä.
No salapoliisityö on ehkä liioitteleva sana, mutta ei ihan eniro riittänyt yhteyden löytymiseen. Ja siis ei se tietenkään ollut mikään päähänpisto, vaan toki kaveri on ollut mielessä vuosien aikana. Lopulta vain onnistui löytää.
Tuolloin 90-luvulla meillä ei ollut kännyköitä, s-postia tms, joten helpommin joku on kadonnut =)
Jos mies olisi avoimesti kertonut, että vanha tuttava otti vuosien jälkeen yhteyttä ja kyseli kuulumisia, niin täysin ok. Olisin iloisena kysynyt että no muakvaa, mitäs hänelle kuuluu.
Mutta jos mies olisi salannut yhteydenototn, olisin vaikka sattumalta huomannut ja mies peittelisi vielä sitä, niin sitten loukkaantuisin ja tulisin luultavasti mustasukkaiseksi.
Molempia tilanteita on käynyt ja oma reaktio on suoraan riippuvainen siitä mitne asia tulee ilmi, ei välttämättä siitä mikä on todellinen tilanne. SItähän en voi tietää aivan varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan totta, ehkä mies on muuttunut ja ovat kokeneet jotain ikävää. Sitä en kyllä hänelle toivoisi vanhojen aikojen perusteella =)
Mutta voihan se olla sille vaimolle ongelma ihan sen oman miehen takia, ei sun takia. Jos ymmärrät? Voihan se mies olla vaikka minkälainen häntäheikki-luuseri ja vaimo kokemansa perusteella sitten kieltää tollaisen yhteydenpidon tuntemattomien naisten kanssa.
sillä Facebokiin liittymisen myötä ollaan molemmat etsitty ja löydetty vanhoja ystäviä, sekä miehiä että naisia. Tietysti kysellään mitä kuuluu ja jutellaan ja viestitellään viikoittain.
Mukava saada yhteys johonkin lapsuuden ajan ihmiseen ja jakaa kokemuksia siitä miten elämä on heitellyt.
Musta on myös ihanaa tavata luokkakokouksissa ala-asteen ystäviä vuosien takaa.
jos oma mies alkaisi hävitä tapaamisiin käytännössä ihan vieraan naisen kanssa, josta ei siis oltaisi edes kuultu vuosikausiin.
Ja mitäpä siitäkään, että se kaikki aika olisi poissa kiireisen pariskunnan kallisarvoisesta yhteisestä ajasta, niin että kun ne lapset vihdoinkin olisi illalla saatu nukkumaan ja olisi se hetki pariskunnan kahdenkeskiselle kivalle olemiselle, niin mitäpä siitä tosiaan jos mies häipyisikin juttelemaan ja oleilemaan jonkun naispuolisen kaverinsa kanssa vuodelta -95! Aika outoa se kyllä minusta olisi!
Eli mulle tuo ei sopisi ja sen myös sanoisin. Ei siinä olisi kyse mustasukkaisuudesta, vaan siitä että ap:lle ei nyt vaan olisi tilaa meidän elämässämme ja me ollaan tiimi, joten.. On myös olemassa niitä oikeitakin nykyisiä kavereita, joten eiköhän se liikenevä aika mene sitten parisuhteen, perheen ym jälkeen heille.
En todellakaan usko että mieheni montaa ajatusta soisi jollekin ap:n kaltaiselle menneisyyden tuttavalle. On aika paljon muutakin tekemistä. Ap, olet varmaankin sinkku? Kannattaiskohan sun koittaa ottaa katse pois omasta navastasi, etkä viitsisi raukkamaisesti haukkua jotakin sulle täysin tuntematonta vaimoihmistä? Olet vissiin itse jäänyt paitsi jostakin mitä olisit halunnut?
ja voin kyllä uskoa, että sellainen kirjoittaa viestinkin ukon puolesta. :(
niin tietysti kavereihin saa pitää yhteyttä avioliitossakin. ei ongelma.