äitini on ollut mulle vääristävä peili,
nyt sen tajuan. Hän ei näe minua sellaisena kuin olen, vaan sen kautta mitä hänen mielestään minun pitäisi olla ja pettyy joka kerta katsoessaan.
Olen yli 30 vuotta ihmetellyt, miksi minulla on hänen seurassaan huono olla. Nyt ymmärrän miksi.
Kommentit (6)
kaikki olisi sujunut hyvin jos kaikki muuta ihmiset olisivat sellaisia kuin hän tahtoo. Pettymyksiähän sataa joka päivä niskaan, kun oma asenne ei käänny piiruakaan.
Onko väliä onko se minun teoriani vai totuus, jos se antaa minulle selityksen?
ap
Muistathan, että ongelma on äitisi. Eli tilanne kertoo äidistäsi, ei sinusta.
2
olen aina yrittänyt tehdä kaiken oikein ja hyvin, jotta kelpaisin ja minusta voisi olla ylpeä. Nyt ymmärrän, että se ei vie mihinkään.
Minulla on oikeus olla sellainen kuin olen, pitää eri asioista ja olla arvostamatta samoja asioita kuin äiti. Kauna sen kesti mennä kaaliin mutta nyt se taisi tapahtua.
Oma olokin on jotenkin helpottunut ja rauhallinen.
Äitini on arvostellut mua ulkönäöstäni, olen lihava, pukeutumisesta,siitä että en osaa siivota tarpeeksi hyvin ja kämppäni on epäsiisti.
Mulla kesti 20 v että uskalsin sanoa sille että pukeudun kuten haluan, mä elän kuten haluan, jos se ei sulle sovi painu helvettiin täältä märisemästä.
Koeta itse nähdä omat lapsesi sellaisina kuin he oikeasti ovat.
sinun TULKINTASI asiasta? Vai miten tuo pettymys ilmenee?