Söin koko odotusajan masennuslääkettä. Haluatko kysyä jotain?

Minkä merkkistä lääkettä söit raskausajan / mitä lääkeainetta sisältävää? Citalopramia, venlafaksiinia vai jotakin muuta? Oliko vauvalla synnytyksen jälkeen oireita jotka johtuivat mahd. lääkkeestä, ja tarvitsiko vauva erityishoitoa?



Käytän itse venlafaxiinia nyt ja raskaus on toiveissa joskus suht. lähitulevaisuudessa. Pillerit olen jo lopettanut, mutta ehkäistään vielä kunnes pääsen psykiatrin kanssa juttelemaan kunnolla, tahtoo olla vaan pitkät jonot tonne päälääkärille. Oon myös varautunu että vieroitukseen voi mennä aika pitkään, voinnista ja vieroitusoireita riippuen.

en nyt muista millä annostuksella. Lopetettuani sen ja saatuani paniikkikohtauksia, psykiatrini suositteli minulle paroksetiinia. Siitä on kuulemma paljon kokemuksia raskaina olleilta, joten on turvallisempi kuin venlafaksiini. Aloitin annostuksella 40mg, jota vähennettiin pikkuhiljaa odotuksen loppua kohden ja lopulta lopetettiin kokonaan, mikä oli jälleen virhe. Aloitin uudelleen ja ennen synnytystä söin 10mg päivässä.

Vauvalla oli vieroitusoireina säpsähtelyä ja itkuisuutta. Hän oli pari päivää tarkkailussa lasten teholla, mutta kotiinlähtötarkastuksessa kaikki oli jo kunnossa.

Nykyisin syön jälleen venlafaksiinia 200mg.

Mä söin myös ja nyt lapsi 5v ja vaikuttaa olevan kunnossa.

Miten voit nyt?

Tällä hetkellä voin hyvin, kiitos terapian.

-ap

Pidin odotuksen ajan lääkityksen mahdollisimman pienellä tasolla ja pärjäsin, mutta synnytyksen jälkeen kaikki kaatui päälle. Olin lähellä psykoosia, pelottava tilanne. Lääkitys vaihdettiin nopeasti tehokkaampaan ja pääsin hoitoon psykiatrian polille. Lääkitys voitiin vaihtaa, koska en siinä vaiheessa enää yrittänyt imetystä.

No tuliko synnytyksen jälkeistä masennusta? :D

Itse menin valittaamman raskusaikana psykiatrille masentunutta olotilaani. Hän ei määrännyt lääkkeitä, koska olin raskaana. Käski puhua jälkitarkastuksessa lääkärille masennuksesta, jos vielä silloin siltä tuntuu.

Pidin odotuksen ajan lääkityksen mahdollisimman pienellä tasolla ja pärjäsin, mutta synnytyksen jälkeen kaikki kaatui päälle. Olin lähellä psykoosia, pelottava tilanne. Lääkitys vaihdettiin nopeasti tehokkaampaan ja pääsin hoitoon psykiatrian polille. Lääkitys voitiin vaihtaa, koska en siinä vaiheessa enää yrittänyt imetystä.

No tuliko synnytyksen jälkeistä masennusta? :D

Kun jätin e-pillerit pois, lääkitys vaihdettiin sellaiseen, mistä oli enemmän tutkimustietoa odottajilta.

Itse menin valittaamman raskusaikana psykiatrille masentunutta olotilaani. Hän ei määrännyt lääkkeitä, koska olin raskaana. Käski puhua jälkitarkastuksessa lääkärille masennuksesta, jos vielä silloin siltä tuntuu.

Itsellä lääkitys purettiin ja jouduttiin aloittamaan uudestaan kun menin niin huonoon kuntoon. Silti purettiin taas synnytystä varten ja jouduttiin käynnistämään synnytys kun en olisi enää jaksanut, synnärillä sitten samantien kun vauva ulkona aloitettiin lääkkeet uudelleen.

Saatoin kuvitella, että kuolen pian ja itkin miten vauvani käy. En tiedä oliko tämä psykoosioire, mutta siltä tuntuu.

Miten diagnosoit olleesi lähellä psykoosia? Miten ilmeni?

Aloin saada paniikkikohtauksia ja masennuin nopeasti huonoon kuntoon. Sitten lääkäri ehdotti vaihtamista toiseen lääkkeeseen. Sen turvin pärjäsin läpi odotusajan minimiannostuksella. Kokonaan sitäkään ei voitu lopettaa ennen synnytystä, koska paniikkikohtaukset palasivat ja pelkäsin miten selviän synnytyksestä. Synnytyksen jälkeen palasin siihen lääkkeeseen mitä olin syönyt alunperin.

Itsellä lääkitys purettiin ja jouduttiin aloittamaan uudestaan kun menin niin huonoon kuntoon. Silti purettiin taas synnytystä varten ja jouduttiin käynnistämään synnytys kun en olisi enää jaksanut, synnärillä sitten samantien kun vauva ulkona aloitettiin lääkkeet uudelleen.