Häiritseekö teitä kun lapsilla on eri isiä?

Hauska (joskus liikuttavakin) nähdä, mitä piirteitä ovat perineet. Toki nuo piirteet tavallaan muistuttavatkin existä mutta mitäpä tuosta: mennyt on mennyttä enkä ajattele sitä niin.

Mutta positiivisessa mielessä. Miksi minun pitäisi jotenkin automaattisesti inhota ex-miehiä?

Tiet erosivat eri syiden takia mutta lapseni eivät ole isiensä huonojen ominaisuuksien jatkeita vaan omia persooniaan.

Ne on kyllä ne omat huonot piirteet, jotka nostaa tunteita pintaan, kun huomaa niitä samoja olevan myös lapsessa :) Jännä miten omat huonot tökkii enemmän kuin muiden

"mua hävettäis"



Mua hävettäis, jos lapseni käyttäytyisivät huonosti eli olisin epäonnistunut kasvattajana, olisivat ylipainoisia eli olisin ruokkinut heitä väärin tms. Mutta ei mua hävetä yhtään, että he ovat syntyneet.

päivittelen usein miten erilainen poika on luonteeltaan kuin isänsä, vaikka on kuin peilikuva isänsä lapsena. Sama naama, aivan erilaiset aivot ja (onneksi) myös sydän.



Ja ihan erilainen kuin velipuolensa, niin ulkoisesti kuin luonteeltaan. Silti tulevat keskenään tosi hyvin toimeen, isompi seuraa, pienempi palvoo.. ;)

Ei ärsytä :o) Lapsillani on 2 eri isää ja en kyllä jatkuvasti edes ajattele / muista että isiä on enemmän kuin 1.



Missä tilanteessa tarkoitat että huomaako että on eri isät ? Meillä ei arjessa huomaa. Kaikilla samat velvollisuudet ja oikeudet. Nykyiseni on perheenpää niin omille kuin minunkin viologisille lapsille, osallistuu vanhempainiltoihin, harrastuksiin.... Ei erottele mitenkään lapsia.



Tytöillä on kyllä isänsä piirteitä, mutta ei se haittaa. Meillä on exän kanssa asiat puhuttu selviksi ettei enää mikää ärsytä ;o) Kiitos hänelle että minulla nuo lapset on.



Tärkeitä ja rakkaita minulle kaikki.

Ns. sosiaalinen isä on kuitenkin kaikilla sama, ja esikoinen muistuttaa lapsista eniten luonteeltaan miestäni, vaikka mieheni ei ole hänen "oikea"isänsä.

Ja en edes muista että esikoisella on eri isä, ei sitä arjessa ajattele.

päivittelen usein miten erilainen poika on luonteeltaan kuin isänsä, vaikka on kuin peilikuva isänsä lapsena. Sama naama, aivan erilaiset aivot ja (onneksi) myös sydän. Ja ihan erilainen kuin velipuolensa, niin ulkoisesti kuin luonteeltaan. Silti tulevat keskenään tosi hyvin toimeen, isompi seuraa, pienempi palvoo.. ;)

vaikuta arkeen mitenkään..vasta yx naapuri joka ei tiennyt että meillä uusperhe sanoi että meillä kyllä kaikki lapset niin isänsä näköisiä..on kyllä,mutta oikeesti tuo mies oli vaan yhden kolmesta isä;)Puhun kyllä aina avoimesti että meillä uusperhe yms eikä asiaa mitenkään hävetä=)

jutuissa, mutta en mä jaksa siitä ongelmaa tehdä. Enkä varsinkaan sano sitä lapselle ääneen.



Suurimmaksi osaksi lapsi on oma itsensä.

kaks eri isää on vielä ok, varsinkin jos lapsilla ikäeroa useampi vuosi. Mutta jos isiä on enemmän ja lapsia tulee vaan tasaiseen tahtiin niin kyllä se kieltämättä pistää miettimään että mikäköhän on vialla..

lapsilla voi olla myös eri äidit..

Ihan hyvällä katselen lasteni isiltä perimiään piirteitä.

ennakkoluulot ja asennevammat- jotka ovat tasan heillä joilta puuttuu kokemus- ja elämänkokemuksen tuoma viisaus ja lämpö heillä jotka ovat KOKENEET asiat. Tästä ketjusta voi päätellä hyvin, että tuo elämä vastaan mitä tahansa, elämä kasvattaa ja ratkaisevaa on hyväksyntä, anteeksianto, sydämen lämpö. Ja sitten on erikseen ihmiset joilta puuttuu sydämen lämpö ja ymmärrys.. ja he rakentavat elämänsä mitä epäolennaisimpien kysymysten varaan ja luovat ympärilleen suvaitsemattomuuden ilmapiiriä. Toiset ihmiset rakastavat, toiset ärsyyntyvät:)

ennakkoluulot ja asennevammat- jotka ovat tasan heillä joilta puuttuu kokemus- ja elämänkokemuksen tuoma viisaus ja lämpö heillä jotka ovat KOKENEET asiat. Tästä ketjusta voi päätellä hyvin, että tuo elämä vastaan mitä tahansa, elämä kasvattaa ja ratkaisevaa on hyväksyntä, anteeksianto, sydämen lämpö. Ja sitten on erikseen ihmiset joilta puuttuu sydämen lämpö ja ymmärrys.. ja he rakentavat elämänsä mitä epäolennaisimpien kysymysten varaan ja luovat ympärilleen suvaitsemattomuuden ilmapiiriä. Toiset ihmiset rakastavat, toiset ärsyyntyvät:)

Ja itseasiassa hiukan käy sääliksi noita, jotka kommentoivat "hävettäisi" tms..kertoo vain siitä ettei ole lainkaan elämänviisautta ja ymmärrystä..

mutta ehkä sitä kahdeksan kuukautisen vauvan äitinä ja yhtä pitkään leskenä olleena osaa jo toivoa, että saisi joskus toisenkin lapsen saada.

kanssa leskiäiti. Jotkut jopa kommentoineet (semmoiset puolitutut), että oonko ajatellut, että jos jossain vaiheessa on uusi parisuhde mahdollinen niin, että miten niitä lapsia. Että meinasinko, että haluan sitten mahdollisen uuden puolisonkin kanssa vai riittäkö nämä olemassa olevat. *wtf* Juu, enpä ole nyt ihan hirveästi miettinyt muuta kuin, että lapsiluku jäi vajaaksi. Tosin sitä on muitakin keinoja saada tänä päivänä lisää lapsia kuin parisuhde...

Eikä lapsiakaan häiritse. Murkku nyt vähän protestoi, kun kotona asuu ja häntä komentaa mies, joka "ei oo mun isä!", mutta se nyt vain menee näin. Sen huomaan, että mieheni (kahden nuorimman lapseni isä) ei aina oikein ymmärrä tiettyjä luonteenpiirteitä vanhemmissa lapsissani, ja häntä ne kai muistuttavat eksästäni. Minusta on kyllä vähän lapsellista ajatella niin, mutta kuitenkin kovin inhimillistä! Lapsille asia ei kuitenkaan onneksi näy eikä kuulu.

mua hävettäis

mutta ehkä sitä kahdeksan kuukautisen vauvan äitinä ja yhtä pitkään leskenä olleena osaa jo toivoa, että saisi joskus toisenkin lapsen saada.

mutta ehkä sitä kahdeksan kuukautisen vauvan äitinä ja yhtä pitkään leskenä olleena osaa jo toivoa, että saisi joskus toisenkin lapsen saada.

olen pahoillani!