Ennen vanhaanhan vasta eka luokalla opeteltiin kirjaimet ja kirjoittamaan....

MUMMOT V....N TÄÄLTÄ PYÖRIMÄSTÄ!

Miten niin muka??

Onpa taas kamalaa.

Ei se lapsi siitä vahingoitu jos se muutaman kirjaimen osaa ennen kouluikää.

Lapset on muutenkin kuin sieniä.

Ainkain meidän muksu pitää kaikenlaisesta loruttelusta, laskemisesta ja kirjainten luetteloinista.



Shoot me!

Ja muualla maailmassa ns. koulu aloitetaan jo kolme vuotiaana.

Jos lapsi nelivuotiaana alkaa kiinnostua kirjaimista, sanoista ja lukemisesta ja haluaa tietää siitä enemmän. Kieltääkö sitä pitäisi, sanoa että ei sulle nyt lueta etkä saa itse katsella kirjoja ennekuin ekalla luokalla vasta, enkä kerro sulle mikä kirjain tää on vaikka kuinka haluaisit tietää.

mutta tosiasiahan on se, että joka vuosi ekaluokalla on enemmän ja enemmän oppilaita, jotka osaavat lukea sujuvasti jo ennen sinne menoa.

palstaa lukee.

Noh, mä olen päättänyt ainakin tuon nelivuotiaan kohdalla, että minä en opeta lukemaan enkä kirjoittamaan koska sen homman opettaminen on nimenomaan koulun vastuulla. Eri asia on se, jos poika itse pyytää opettamaan oman nimensä kirjoittamisen.

Euroopassa on kautta aikojen pistetty lapset 5 v kouluun eikä niillä ole mitään ongelmia.

Ainakin mun ekaluokkalainen opettelee nyt kirjaimia ja tavuja. Kirjaimet osaa jo, mutta ei osaa lukea.

Minusta oli suhteellisen "järkyttävää" ekaluokkalaisen vanhempainillassa kun erityisopettaja esitteli millaisia testisarjoja lapsille oli teetetty heti muutaman kouluviikon jälkeen. Kuulin, että lapseni oli näissä pärjännyt ihan ikätasoisesti, mutta kuitenkin jotenkin ihmeellistä, että niin vaikeita testejä teetetään heti kärkeen. Silloin kun itse olin koulussa ekalla keskityttiin ihan lukemisen alkeisiin, kirjaimien opetteluun ja yksinkertaisiin pluslaskuihin. Tuntuu, että nykyään lapsilta vaaditaan ihan kamalasti.

Eiköhän se koulutie edelleen ala lukemisesta, kirjoittamisesta ja vanhahtavasti sanottuna laskennosta.



Jotkut oppivat lukemaan huomattavasti alle kouluiän. Minä opin nelivuotiaana, äitini on oppinut jo kolmevuotiaana. Nykyään arvostetaan kovasti älykkyyttä ja luullaan että se tekee elämästä helpon ja antoisan. Ja varhainen lukutaitohan toki on yhdenlaisen älykkyyden merkki. Mutta ei se tee... usko vain.



On ihan jees, jos lapsi ei osaa lukea ennen kuin on sen aika. Lisäksi lukutaito on osin aivojen kypsymisestä riippuva asia. Kaikilla ei yksinkertaisesti ole mitään mahdollisuuksia oppia lukemaan huomattavasti ennen kouluikää, koska aivoissa ei ole tarvittavia rakenteita vielä. Eikä se tee lapsesta tyhmää tai hänen tulevaisuudestaan huonoa. Se tarkoittaa että ekalla luokalla tehdään vähän enemmän töitä tai tyydytään keskinkertaisiin arvosanoihin.



Tältä osin maailma ei ole kummallinen. Kummallista on se, että menestymisen, tuottamisen, älykkyyden ja kilpailun pitää alkaa jo ennen kuin lapsi on edes alkiona äidin kohdussa. Vaikka saman individualismin eli itsekkyyden ja järjettömän kilpailu- ja kyykytyshalun ilmenemiä on tietenkin varhaisen lukemisen ja hyvän geeniperimän ihailu. Ikään kuin olisi jotakin hyviä geenejä... on mahdollisesti perimä, josta on etua näissä yhteiskunnallisissa oloissa. Jos tulee jokin mullistus, vahvaksi geeniperimäksi voidaankin vallan toisenlaiset ominaisuudet kuin nykyään.

peruskoulun opettajana. Hän opetti aina luokkia 1-3. Hänen mukaansa oli aina varsin harvinaista, jos 1. luokalle tuli lapsi, joka ei osannut kirjaimia.

Itse olen kohta 40 ja osasin lukea juuri 4 täytettyäni. Minulle ei ole mitenkään opetettu lukemista, vaan minulle luettiin todella paljon.



Kouluun mennessä meillä oli noin puolet luokasta sellaisia jotka lukivat. Muistan, koska luokka jaettiin kahteen ryhmään.



Sama tällä hetkellä kun tyttäreni on ekalla. Noin puolet lukee ja puolet ei. Myös vanhempani ovat lukeneet ennen kouluun menoa. Ei se sen kummallisempaa ole. Eri lapsia kiinnostaa eri asiat. Mielestäni on turhaa pakottaa lasta oppimaan jotain ennen kouluikää jos häntä ei kiinnosta. Mutta turha myös jeesustella että "ei sitä ennevvanhaa vaan tarttennu.." jos lapsi itse on kiinnostunut ja vastaanottavainen uudelle tiedolle.

Heissan =)



Testit ovat vaikeita tarkoituksella. Silloin ne seulovat joukosta erityislahjakkuuksia, ja toisaalta riittävän vaativat testit myös osoittavat ajanmittaan muutoksen koulutulokkaiden valmiuksissa.



Samahan pätee myöhemmin kouluaikan esim. valtakunnallisissa kokeissa. Kyllä minä, joka olin tottunut saamaan kiitettäviä arvosanoja, muistan miltä tuntui kun kokeeseen jäi avoimia kohtia. Varmasti nuo vaikeat testit tuntuvat myös ekaluokkalaisista ikäviltä, ehkä jopa lamaannuttavilta. Tärkeää onkin saada lapsi (ja nuori) ymmärtämään, että vaikka testi näyttää menevän huonosti, se useimmilla menee silti aivan yhtä hyvin kuin muilla. Ylemmillä luokilla siis arvosanojen tulee olla helpommin tavoitettavissa, kun koe on vaikeampi. Tällöin esim 9 1/2 tai korkeamman arvosanan saavuttaneiden joukosta erottuvat todella erityislahjakkaat, ja toisaalta satunnainen töppäys ei alenna arvosanaa kohtuuttomasti. Niinhän tapahtuu, jos koe on helppo ja korkean arvosanan saamiseksi pitää tehtävät suorittaa täysin virheettömästi.

mutta muuten olen sitä mieltä että oppii sitten viimmeistään koulussa.

Meillä ainakin oppivat heti ekan syksyllä ja koska ovat hyviä matiksassa (numeroista olivat kiinnostuneita jo pieninä joten osasivat kertoa/jakaa/ynnätä/vähentää jo ennen eskaria) niin ekan kevät ja koko tokaluokka olivat ihan riittävän tylsiä.

On myös hyvä jos lapsi oppii lukemaan ja kirjoittamaan oikeaoppisesti niin ei tule hankaluksia sitten sen kanssa kun osaa lukea, mutta oikeinkirjoitus ei ota sujuakseen.

Lisäksi hyvin iso osa niistä jotka osaa lukea jo ennen koulua kuvittelevat olevansa muita parempia ja näin ei todellakaan ole. Kaikki normaalit lapset oppivat lukemaan sujuvasti viimmeistään kolmannelle siirryttäessä ja silloin ei eroa enä huomaa. Se on vähän kuin kävelemään oppiminen -ihan sama oppiiko 9 kk vai 15 kk iässä, lopputulos on yhtä hyvä.