Onko sukulaisistaan pakko pitää,

Yleensä nämä sukulaiset, joihin ei pidetä yhteyttä, ovat miehen sukua, jotka eivät vähääkään tajua miksi miniä suhtautuu heihin kuin syöpäläisiin. Kunnon ihminen sopii riidat, osaa keskutella ja tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Ethän sinä työpaikallakaan voi valita kenen kanssa teet töitä? Jos kyse on omista lähisukulaista, on todella loukkaavaa, jos joku ryhtyy marttyyriksi, eikä suostu sopimaan ja keskustelemaan asioita. Toki on alkoholisoituneita ja pahoinpiteleviä vanhempia yms., mutta tuskin sinä sellaisia tarkoitat, kun puhut itsestäsi pitämisestä. Pidätkö sinä itse itsestäsi kovinkin paljon?

mutta selkeästi helpommin voi pysytellä erossa, jos välimatkat on pidempiä. Samalla paikkakunnalla ja varsinkin pienellä paikkakunnalla voi olla hankalaa olla olematta tekemisissä.

heitä on paljon, asumme ympäri Suomea. En tunne edes serkkujani, joista puolet on lestadiolaisia. En pidä kaikista ihmisistä, kaiki eivät pidä minusta. Minusta se on ihan järkevää.



Työn tekeminen työkavereiden kanssa on ammatillisuutta, siihen kykenee kyllä. Mutta miksi kutsuisin vapaaehtoisesti vapaa-ajallani kotiini ihmisiä, joista en pidä? Miksi, mitä sillä ajetaan takaa?

mutta korrektisti sietää.

heitä on paljon, asumme ympäri Suomea. En tunne edes serkkujani, joista puolet on lestadiolaisia. En pidä kaikista ihmisistä, kaiki eivät pidä minusta. Minusta se on ihan järkevää.

Työn tekeminen työkavereiden kanssa on ammatillisuutta, siihen kykenee kyllä. Mutta miksi kutsuisin vapaaehtoisesti vapaa-ajallani kotiini ihmisiä, joista en pidä? Miksi, mitä sillä ajetaan takaa?

Minä en tiedä yhtään ihmistä, jonka kanssa en voisi olla tekemisissä. Kaikki ovat tervetulleita kotiini ja ajattelen yleensä ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää.

heitä on paljon, asumme ympäri Suomea. En tunne edes serkkujani, joista puolet on lestadiolaisia. En pidä kaikista ihmisistä, kaiki eivät pidä minusta. Minusta se on ihan järkevää.

Työn tekeminen työkavereiden kanssa on ammatillisuutta, siihen kykenee kyllä. Mutta miksi kutsuisin vapaaehtoisesti vapaa-ajallani kotiini ihmisiä, joista en pidä? Miksi, mitä sillä ajetaan takaa?

Minä en tiedä yhtään ihmistä, jonka kanssa en voisi olla tekemisissä. Kaikki ovat tervetulleita kotiini ja ajattelen yleensä ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää.

minä tiedän todellakin ihmisiä joita en laskisi kotiini.

Jos ei tule, on vika kyllä omissa sosiaalisissa taidoissa.



Ihmettelen näitä ihmisiä jotka suorastaan ylpeilevät sillä etteivät ole tekemisissä (lähi)sukulaistensa kanssa.



Sen ymmärrän jos ihminen on jotenkin tahallisen ilkeä tms, mutta itse en sellaisia ihmisiä tunne (miksi? vaikka mulla on laaja suku?)

Tämä on minun ajatusmaailmaani, etten tahdo olla tekemisissä ihmisten kanssa, joista en pidä! Jos olisi pakko jossakin kohdata, pystyisin ilman muuta olemaan asiallinen, mutta kun on valinnanvaraa, käytän sitä.



Olen huomannut, että voin paremmin, kun saan olla rehellinen itselleni ja nautin niiden ihmisten seurasta, joista nautin. Hekin varmasti näkevät sen. Niin näkisivat myös ne ihmiset, joiden seurassa olisin velvoitteesta. Pidän sitä henkisenä kasvuna ulos miellyttämisentarpeesta ja jopa läheisriippuvuudesta (ja tarkoitan todellakin läheisriippuvuutta enkä läheisyyden tarvetta).



En siis pidä yllä keinotekoisia suhteita vanhoihin, ohi elettyisin ystävyyksiin. Enkä etäisiin tai vaikeisiin sukulaisiinkaan, koska sukulaisuus ei mielestäni ole itseisarvo. ap

pidän vain harvoista ihmisistä. suurimmasta osasta en pidä. enemmän pidn eläimistä, linnuista, sammakoista, jäniksistä...



työpaikalla olen ollut aina sosiaalinen, tykkään jutella ihmisille asioista, ja työpaikalla yleensä jopa tykkään suurimmasta osaa ihmisistä.



pidän siis ihmisistä, jos kyseessä työaika,ja viralliset suhteet, mutta en kai tarpeeksi, että haluaisin vapaa-aikaani uhrata muille kuin perheelleni.



olen aika sosiaalinen ja tykkään jutella monenlaista ja oppia samalla uutta eri aloista jne. opin nopeasti.