Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasteni sosiaalisuus ja reippaus on asioita, joista olen oikeasti onnellinen
22.10.2010 |
Itse olin lapsena todella ujo ja arka, joten tiedän miten kamalaa se lapselle on ja miten paljosta jää paitsi, kun ei uskalla mennä mukaan, ei uskalla kysyä, pyytää tai vaatia. Ja että jää yksin.
Meillä molemmat lapset on iloisia, reippaita, sosiaalisia ja vieraassa paikassa saavat kavareita puolessa sekunnissa ja tulevat juttuun kaikkien kanssa, kuitenkaan olematta mitään päällepäsmäreitä.
Kommentit (5)
on ujoja, jännittäjiä, yksinäisiä, epäsosiaalisia niinku minäkin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa että sinulla ei ole sellaista kamalaa esim. Nico-Petteriä joka nyhvää oven takana kun vieraat tulee ja alkaa sitten rohkaistuttuaan heitellä vieraita Lego Duploilla ja rääkyä kirosanoja!
Sosiaaliset ja reippaat, kohteliaat lapset ovat maailman parhaat!
Minä olen ujo, hiljainen, nolosteleva, nörtti, en keksi mitään sanottavaa vieraille, en osaa keskustella luontevasti, sellainen seinäkukka vain mitä ei huomaa.
Mutta tylsyydestäni huolimatta olen ovela: nain reippaan, puheliaan, sosiaalisen, rohkean, sanavalmiin, komean ja vitsikkään miehen!
Ja kappas: meillä on kolme reipasta, sosiaalista, reipasta, sanavalmista, kohteliasta ja rohkeata lasta! :D
Olen niiiiiiin onnellinen, että lapset eivät ole saaneet minun tapojani, vain osalla on ulkonäköni, ei se haittaa.
En tutustunut ihan helposti ja isossa porukassa jättäydyin taka-alalle, mutta sain myös kavereita ja olin mm hyvin oma-aloitteinen.
Meillä on yksi todella sosiaalinen ja reipas lapsi, jolla on paljon kavereita ja joka onaina menossa jonnekin.
Ja toinen taas viihtyy parhaiten yksin/pienessä porukassa. Hänellä on pari kaveria, joita tapaa harvakseltaan (ei aina jaksa lähteä esim ulos vaikka kotoa haettaisiin)
Alue: Aihe vapaa
Olin itse ujo ja epavarma lapsi, ja olen tosi iloinen etta omat lapset eivat ole sellaisia, ihan heidan omalta kantiltaan katsottuna. Toki ihmisten pitaa saada olla erilaisia, mutta sosiaalinen jannittaminen EI ole sille jannittajalle kivaa, kuten itse voin todistaa. Minunkin lapseni ovat siis vaan ihan tavallisia iloisia lapsia, eivat sen enempaa pomottajia kuin ujoja seinakukkasiakaan.