Lue keskustelun säännöt.
Häät ja hautajaiset olivat ennen perhe/sukujuhla
31.10.2010 |
joihin lapsetkin automaattisesti kutsuttiin. Miten ne lapset vois edes oppia käyttäytymään sellaisissa tilaisuuksissa jos eivät saa osallistua? Mikä on hääjuhlien ikäraja? 18v? Naurettavaa :D
Kommentit (23)
itselleen tärkeät ihmiset. Ei tarvitse kutsua mitään puolituntemattomia isotätejä ja pikkuserkkuja vain sukulaisuussuhteen perusteella. Ja jos joku haluaa juhlia ilman lapsia, niin se heille suotakoon..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhteiskunnan muutosta, kuinkas muutenkaan.
kun pitää erikseen opettaa juhlakäyttäytyminen??? :O
Kyllä meidän lapset ihan peruskäytöksellä pärjäävät juhlissa esim. nytkin oli ekat hautajaiset 14- vuotiaalla ja 7- vuotiaalla ja hyvin käyttäytyivät vaikkeivat ole koskaan olleet.
Jos mukulat teillä normaalisti huutaa ja riehuu niin suosittelen että et mene kauhukakaroitasi häihin "kouluttamaan" koska juuri sinunlaistesi takia näitä "lapsettomia" kutsuja lähetelläään.
Minä olin ekaa kertaa häissä 25-vuotiaana. Oli vähän tylsää, mutta pysyin rauhallisena enkä nolannut miestä. En huutanut yhtään kirkossa, juossut juhlatiloissa tai rynnännyt näpelöimään hääkakkua ennen aikojani.
ja vaadittiin edes alkeellisia tapoja. Siinä se ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suurtakaan merkitystä, harmi kyllä. Esim. Italiassa on "hieman" eri meininki, häihin ovat aivan luonnollisesti aina myös suvun lapset tervetulleita.
Minä olin ekaa kertaa häissä 25-vuotiaana. Oli vähän tylsää, mutta pysyin rauhallisena enkä nolannut miestä. En huutanut yhtään kirkossa, juossut juhlatiloissa tai rynnännyt näpelöimään hääkakkua ennen aikojani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään tapoja,lapset ensin vaikka sinne ruokapöytään.Kaikki pikkuleivät syödään ja ronkitaan.Ennen lapset olivat viimeisiä.Piti käyttäytyä muuten tuli selkäsauna.
Ja eipä mua pienenä otettu hautajaisiin jäin isompien serkkujen kanssa ja hyvä niin.
Ennen lapset opetettiin käyttäytymään ja vaadittiin edes alkeellisia tapoja. Siinä se ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta kyllä minä ymmärrän, että jos jotain sukulaisia (esim. serkkuja, tätejä ja setiä) näkee kerran kymmenessä vuodessa ei ole hirveä hinku kutsua kaikkia lapsineen mukaan.
Ja jos sukulaiset ovat etäällä/etäisiä, niin monilla kaverit korvaavat sukulaisten tuoman sos. verkoston. Itselle monet kaverit ovat PALJON läheisempiä kuin etäisemmät sukulaiset. Itsellä on esim. 2 serkkua jtoka ovat ensinnäkin n. 18 v minua nuorempia (minä 31) ja olen nähnyt heidät ehkä 3 kertaa elämässäni. Eivät hirveän läheisiä siis.
Onneksi häät juhlittiin niin pienessä piirissä ettei napinaa syntynyt ;)
Eka kertaa olin häissä 11v . hautajaisissa ekaa kertaa 5v, mutta silloin kyseessä oli veljeni hautajaiset. Sen jälkeen hautajaisissa 16v. Ei mun vanhempani ottaneet meitä mukaa, eikä siellä juuri muutkaan pienet lapset ollut. "Katselee sukuvalokuvia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vaadittiin edes alkeellisia tapoja. Siinä se ero.
Minä olin ekaa kertaa häissä 25-vuotiaana. Oli vähän tylsää, mutta pysyin rauhallisena enkä nolannut miestä. En huutanut yhtään kirkossa, juossut juhlatiloissa tai rynnännyt näpelöimään hääkakkua ennen aikojani.
Noin muuten aiheeseen:
Sitä paitsi ennenkin on ollut lapsettomia häitä, mm. säätyläisten parissa.
Jos perinteisiin ryhdytään vetoamaan, niin mihin raja vedetään? Kai te olette viettäneet usean päivän kylähäät, kuten vielä 1900-luvun alussa oli tapana?
Ja kai olette olleet neitsyitä naimisiin mennessänne?
Ja miksi on vaikeaa hyväksyä perinteiden muuttumisen ja 2000-luvun monimuotoisuuden?
Jos lapselle opettaa ihan normikäytöstavat, niin kyllä hän aikuisena pärjää juhlissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siksi niin moni täälläkin valittaa sitä, että ei jaksa. Miksi ihmeessä kaverit eivät auta kuin suku ennen.
Olin viime kesänä ystävättäreni häissä. Paikalla oli 10 alle 12-vuotiasta lasta.
Kirkossa kolme alle 5-vuotiasta juoksenteli pitkin kirkon keskikäytävää ja sivulaivoja ja kiljui. Jos vanhemmat yritti ottaa heitä kiinni, kakarat alkoivat karjua. Kauniit musiikkiesitykset ja osa papin puheista jäi ihmisiltä kuulematta, kun pennut meuhkasivat.
Juhlapaikalla osan lapsista oli pakko saada HETI ruokaa. Ennen ruokatarjoilua suunnitellut ohjelmanumerot meivät siten sekaisin, kun ensin lapset menivät sorkkimaan buffetpöytää, jota tarjoilijat vasta kattoivat. No, vanhemmat meni perässä sitten lastaamaan kullannupuilleen lautaselle ruokaa. Morsiuspari ei ollut vielä edes saapunut... Ja pöytä oli jo närpityn näköinen.
Missään vaiheessa lapset eivät kiltisti istuneet paikoillaan, vaan remusivat juhlatilassa. Heille oli järjestetty leluja, videoita ja naposteltavaa erilliseen huoneeseen, mutta iso osa lapsista ei siellä viihtynyt.
Kun itse pidän häät, kutsun kyllä ne lapset, joiden tiedän osaavan käyttäytyä. Mutta on ainakin 5 lasta, joiden vanhemmat kutsun, mutta lapsia en. Koska lapsia ei ole kasvatettu.
Minä olin ekaa kertaa häissä 25-vuotiaana. Oli vähän tylsää, mutta pysyin rauhallisena enkä nolannut miestä. En huutanut yhtään kirkossa, juossut juhlatiloissa tai rynnännyt näpelöimään hääkakkua ennen aikojani.
Noin muuten aiheeseen: Sitä paitsi ennenkin on ollut lapsettomia häitä, mm. säätyläisten parissa. Jos perinteisiin ryhdytään vetoamaan, niin mihin raja vedetään? Kai te olette viettäneet usean päivän kylähäät, kuten vielä 1900-luvun alussa oli tapana? Ja kai olette olleet neitsyitä naimisiin mennessänne? Ja miksi on vaikeaa hyväksyä perinteiden muuttumisen ja 2000-luvun monimuotoisuuden? Jos lapselle opettaa ihan normikäytöstavat, niin kyllä hän aikuisena pärjää juhlissakin.
Tuo on pelkkä myytti. Häät olivat usean päivän juhla ihan käytännön syistä: kaukaa tulleet vieraat piti majoittaa ja häiden yhteydessä hoidettiin jos mitä hevoskaupasta uutistenvaihtoon.
Häiden supistuminen kaverijuhliksi on selkeä suuntaus muinaiseen köyhälistön häätapaan eli ei kehdattu edes omia vanhempia vieraaksi pyytää, kun ei ollut mitään tarjottavaa.
Kun itse olin lapsi, häihin kutsuttiin kaikki perheineen, mutta se ei tarkoittanut, että lapset olisi välttämättä otettu mukaan. Vanhemmat osasivat harkita, minkä ikäiset ja miten käyttäytyvät lapset otettiin mukaan juhliin, ketä ei. Meidän perheessä vanhemmat ottivat yleensä mukaan vain yhden lapsen kerralla, jotta pystyivät kunnolla vahtimaan/valvomaan tarvittaessa. Eikä pikkulapsia otettu koskaan. Samoin tehtiin naapuri- ja sukulaisperheissä.
Nykyään vanhemmat ajattelevat, että jos lapset on kutsuttu, heidät pitää ottaa mukaan, vaikka he eivät osaisi käyttäytyä. Tässä on iso ero.
jotka eivät ole opettaneet lapsiaan käyttäytymään. Toissijaisesti syyllisiä ovat ne muut paikalla olleet, jotka antoivat lasten reuhata. Mikä estää bestmaniä ottamasta koppia vanhemmiltaan karanneesta ruokapöytänärppijästä? Ai joo niin, mutta eihän se tietty bestmanille kuulu...
No kerronpa miksei lapsia kutsuta Olin viime kesänä ystävättäreni häissä. Paikalla oli 10 alle 12-vuotiasta lasta.
Kirkossa kolme alle 5-vuotiasta juoksenteli pitkin kirkon keskikäytävää ja sivulaivoja ja kiljui. Jos vanhemmat yritti ottaa heitä kiinni, kakarat alkoivat karjua. Kauniit musiikkiesitykset ja osa papin puheista jäi ihmisiltä kuulematta, kun pennut meuhkasivat.
Juhlapaikalla osan lapsista oli pakko saada HETI ruokaa. Ennen ruokatarjoilua suunnitellut ohjelmanumerot meivät siten sekaisin, kun ensin lapset menivät sorkkimaan buffetpöytää, jota tarjoilijat vasta kattoivat. No, vanhemmat meni perässä sitten lastaamaan kullannupuilleen lautaselle ruokaa. Morsiuspari ei ollut vielä edes saapunut... Ja pöytä oli jo närpityn näköinen.
Missään vaiheessa lapset eivät kiltisti istuneet paikoillaan, vaan remusivat juhlatilassa. Heille oli järjestetty leluja, videoita ja naposteltavaa erilliseen huoneeseen, mutta iso osa lapsista ei siellä viihtynyt.
Kun itse pidän häät, kutsun kyllä ne lapset, joiden tiedän osaavan käyttäytyä. Mutta on ainakin 5 lasta, joiden vanhemmat kutsun, mutta lapsia en. Koska lapsia ei ole kasvatettu.
pääasia on että hääpari saa tehdä mitä huvittaa...no tehkööt muttá ei parane sit mouruta jos joku jättää tulematta.