Häät ja hautajaiset olivat ennen perhe/sukujuhla

Vanhempani kuolivat vuoden välein, olivat yli 80 vuotiaita. Hautajaisiin kutsuttiin puhelimitse ne ihmiset jotka olivat vainajille läheisiä, ml. naapurit, työkaverit, lapsuuden ystävät, sisarukset ja niiden lapset.

No eikös joku älykääpiö nosta haloon siitä kun hällä on 3 pientä lasta ja hän asuu kaukana että mites hän tulee. Pitääkö kutsujan ratkaista tällaisetkin asiat? Ehdotin että jätä lapset miehellesi ja tule yksin. Ei käynyt, kun he haluavat tulla koko perhe. Erehdyin sanomaan ettette koskaan elinaikanakaan käyneet, että sun puolisoakaan kukaan ei ole nähnyt saati niitä lapsia. No ei ollut kuulemma fiksusti sanottu. Hän on fiksu ja tutkintoja löytyy, vaan ei käytöstapoja. Eivät tulleet.

Pappi kysyi molemmilla kerroilla että onko muistotilaisuudessa ruokaa, ja kummallakin kertaa kun oli niin tuli kanttorin kanssa. Pitopalvelulle pitää maksaa 25eur/pää tarjoilusta, arkku on noin tonnin, kivi ja muut kustannukset tekevät yhteensä 3500 eur silloin kun hautajaisissa on 50 henkilöä.



Sitten sinne olis tulossa porukoita parin neilikan kanssa, jotta lapset saisivat nähdä ja kokea eri tilanteita.



Tilaisuudella kunnioitetaan vainajan muistoa, ei sinne kaivata häliseviä lapsia elleivät ole lähisukulaisia, eikä sinne kaivata sellaisia ihmisiä jotka eivät ole vainajaa koskaan tavanneet. Mukava tilaisuus tulee silloin kun kaikki tosiaan tietävät ketä tässä kimpassa muistellaan. Tirkistelijöitä, siipeilijöitä ei tarvita. Tai no voivat sitten fb:hen laittaa että mua on nyt kohdannut suuri suru ja sit 35 henkilöä ottaa osaa... mäkin ihmettelin että mitä oli tapahtunut. No se oli se mun isä, jonka hän oli nähnyt n 7v sitten, mut oli tietty joulukortin lähettänyt joka vuosi.. hah-hah. Ostakaa käytöksen kultainen kirja ja unohtakaa joskus se oma napa. Ajatelkaa asiat kääntäen. Eli minkälaiset hautajaiset hän pitäisi vanhemmilleen, ketä hän haluaisi sinne. Mun perheeni kokonaan eli lapseni joista hän ei tiedä kuin nimet vai mut ja mieheni, vai mut joka kerran vuodessa käyn hänen vanhempiaan tervehtimässä (ja lähetän joulukortin).

[

Häiden supistuminen kaverijuhliksi on selkeä suuntaus muinaiseen köyhälistön häätapaan eli ei kehdattu edes omia vanhempia vieraaksi pyytää, kun ei ollut mitään tarjottavaa.

Vanhemmat ne hääjuhlat kyllä maksoi, köyhälistöllä harvemmin edes mitään häitä oli - tosin maaseudun köyhillä yleensä oli jotain siihen suuntaan. Isäntäväki saattoi jotain palkollisilleen tarjota. Nyt pitää osata erottaa köyhät ja köyhälistö eli maaseudun varattomat ja kaupunkien varattomat. Kaupunkien köyhälistö syntyi vasta 1800-luvun lopulla ja oli hyvin minimaalinen vielä 1950-luvulle asti, koska Suomi oli maatalousvaltainen maa ja teollisuutta oli vain vähäisesti. 80 prosenttia väestöstä sai elantonsa maanviljelyyn liittyvistä toimista ja vasta sotien jälkeen teollisuustyöpaikat yleistyivät.

Häitä vietettiin maaseudulla aina koko kylän voimin, joten köyhemmätkin pystyivät kyllä jotkut juhlat järjestämään. Kyläläiset pitivät yleensä omistaan huolen - ainakin jossain määrin. Suuret monta päivää kestävät hääjuhlat oli tietenkin vain varakkailla talonpojilla. Juhlat kestivät usein monta päivää jo ihan senkin takia, että viinaa riitti ja aikamoisia tappelujakin käytiin (ainakin pohjanmaalaisissa häissä, joissa puukkojunkkarit vierailivat). Ja ruokaakin varakkaat talonpojat olivat varanneet, joten miksi siis ei juhlia...

Kaupunkien teollisuustyöväki oli irrallaan suvusta ja kotiseudustaan, ja yleensä häitäkään ei vietetty, kun ei ollut ketään, joka ne olisi maksanut tai ketään jota edes ylipäätään kutsua. Vielä 1800-luvulla tehtaanomistajat eli patruunat saattoivat järjestää työntekijöilleen hääjuhlat eli vanhan kyläyhteisön tapa eli edelleen mutta 1900-luvulle tultaessa tämäkin tapa oli hävinnyt.

Kaverijuhlia ei voi verrata köyhien avioitumiseen. Välissä on ollut tiukka ydinperhekulttuuri, johon kuului häät, joihin kutsuttiin vain lähimmät sukulaiset ja ystävät, ei enää laajaa sukua, koko kavaripiiriä puhumattakaan kyläyhteisöstä.

Edelleen tähänkin aikaan kuuluivat iltajuhlahäät, joissa siis ei ollut lapsia. Ehkä tyypillisimmät lapsettomat häät on nimenomaan ollut säätyläisillä, kaupunkien virkamiesperheillä ja opiskelleilla, jolloin mallia otettiin esim. Euroopan aatelisten häätavoista. Päivällä saattoi olla kaikille avoin vihkiminen kirkossa, illalla alkoi iltajuhla illallisineen eikä lapsia ollut kutsuttu. Esim. 1920-luvulla modernissa kaupunkilaisessa elämässä ei lapsiin kiinnitetty juuri mitään huomiota. Oli lastenhoitajia ja kouluja, jotka hoitivat kasvatuksen vanhempien sinkoillessa iltajuhlasta toiseen.

Maaseudulla tosin alkoi juuri itsenäistymisen ja sisällissodan jälkeen eriytyä häät vain perheen keskeiseksi juhlaksi. Taustalla oli tietysti Suomen ja näin siis myös kyläyhteisön jakautuminen tiukasti punaisiin ja valkoisiin. Kun ei kutsuttu enää koko kylää, ei enää häätkään olleet niin ryyppyjuhlakeskeisiä ja lapsetkin pääsivät nauttimaan monista juhlista vähän paremmin. Myös Mannerheimin lastensuojeluliitto aloitti toimintansa ja valistuksensa ja lapsia alettiin vähitellen kohdella paremmin.

Silti näitä hääjuhlia on ollut hyvin erilaisia koko 1900-luvun. Maaseudulla oli tyypillistä kutsua sukua vähän laajemmin ja lapset kuuluivat kauppaan. Kaupungissa harrastettiin paremmissa piireissä iltajuhlia ja lapset jätettiin kotiin. Köyhät kaupunkilaiset avioituivat kaikessa hiljaisuudessa vain muutamien läsnäollessa.

Tilanne siis on aina ollut samankaltainen kuin nykyään. On ollut erilaisia hääjuhlia ihmisistä riippuen. Jokainen tekee omanlaisensa juhlan eikä siinä mielestäni ole kenelläkään muulla nokan koputtamista. Turha vedota menneisyyteen tai perinteisiin tai vanhaan hyvään aikaan, jolloin kaikki oli paremmin.

Ja mitä tulee morsianten neitsyyteen, niin ihan myytti se ei ollut vaan ihanne ja normi. Se, kuinka moni todella oli neitsyt, on eri juttu. Mutta se oli siis oletus eikä kukaan huudellut kirkossa, ettei sitä suinkaan ollut. Suomalaisessa agraarikulttuurissa oli tapana kihlauksen jälkeen virallistaa suhde - ja monesti siis lapsi oli jo aluillaan häissä. Mutta näin ei suinkaan ollut säätyläisten piirissä. Karkeasti jakaen voisi sanoa, että parempien perheiden tytöt useimmiten olivat neitsyitä kuin eivät olleet ja köyhemmillä päin vastoin. :)

Mahdatko olla sama, joka kirjoitti historiaa siihen toiseenkin hääketjuun tänään aiemmin? :)