Tämä on ollut tosi hyvä päivä,

aamulla heräsin verilammikosta, kiva yllätys.



Olin luvannut viedä anopin äidin kirkkoon, heräsin klo 9.30, jokainenhan herää ajoissa kun kerran kelloa siirrettiin.



Kiireessä vaatteisiin ja kotona yksi kurja ob, ei ehdi hakemaan kuin mummon pikaisesti ja ollaan kirkossa klo 9.55, liian myöhään mummon mielestä.



Vien mummon anoppilaan niinkuin sovittu, anoppi vastassa juo nyt kuppi kahvia, kahvipöydässä tunnen että lorahtaa. Päivän ainoa valopilkku, ei anopin kustavilaiselle salin tuolille kuitenkaan.



Kiiresti apsin kautta kotiin ja tietysti autonpenkissä on lätti, miksen mennyt apsilla vessaan.



Mies on tehnyt ruokaa, perunamuusia eikai haittaa kun ei ollut kuin hylamaitoa, eikai, kyllä haittasi sittenkin, turvotus ja kuukautiskivut ja vatsanpurut ja ripuli.



Kaikesta huolimatta sumuinen sienimetsä tuntuu ihanalta, suppilovahverot tosin maastoutuvat hyvin koivunlehtien sekaan, litran verran löydän.



Perkaan sienet pannulle ja pannu kuutoselle.

Vatsaa kiertää eikun vessaan ja sienet palaa pannulle. Maistan ja poltan suuni, kyllä niitä vielä ehkä syö.



Jospa laitetaan tuli takkaan kun on niin synkkää, mies hakee puut, yleensä avaan aina pellit ja sitten alan latomaan puita takkaan, kuinka sitten tänään ladon ensin ja sytytän, ei h...ti pellit on kiinni ja savu tuvassa.



vielä on päivää jäljellä..