Miten menettelette kun haluatte katkaista päivien juopotteluputken ja on krapula?

lepäsin, ulkoilin ja parissa päivässä olo koheni. Tosin työ on aina pitänyt minut kuosissa ja nykyään juon todella vähän.

Lopettakaa vaan se viinalla rätläily, niin elämä maistuu paremmalta.

Ja potenut henkistä krapulaa.



Onnekseni olen jättänyt tämän elämän.

eikö laitoshoito olisi juuri se oikea paikka ystävän läyryämisen sijaan?

tässäpä puhelinnumero, soita heti.



09-750 200 Helsinginseudun AA



http://www.aa.fi/puhelimet.html

Selvisin siitä, kun nukuin, nukuin, nukuin ja nukuin.

Suosittelen. Itselläni ei ole ollut vastaavaa ongelmaa, kun en tykkää olla humalassa saatika krapulassa. Siispä en juuri koskaan juo alkoholia, korkeintaan jonkun onnittelumaljan tai vastaavan joskus jossain tilaisuudessa.



Elämä on paljon parempaa ilman alkoholia.

Kannattaa sulkea korkki lopullisesti. Suosittelen. Itselläni ei ole ollut vastaavaa ongelmaa, kun en tykkää olla humalassa saatika krapulassa. Siispä en juuri koskaan juo alkoholia, korkeintaan jonkun onnittelumaljan tai vastaavan joskus jossain tilaisuudessa. Elämä on paljon parempaa ilman alkoholia.

Okei, mulla ei mitään päivien rällästelyputkia ole, jos juon itseni humalaan, niin seuraavana päivänä ei kyllä maistu. Mutta sitten taas seuraavana maistuisi, ainakin 1-3 olutta.

Juon siis tosi usein, viikonloppuna ainakin jompanakumpana päivänä (viihteelle ulos asti, sikspäkki tai vinkkupullo kotona tms.), viikolla lisäksi 0-2 päivänä, siis työpäivää edeltävästi, 0-4 pulloa olutta tai puoli pulloa viiniä.

Määrät nyt ei ole huikean paljon, mutta kun en osaa olla ilman. Ja tavallaan "ei ole mitään syytä". Kun ei vaikuta työkykyyn, ei suhteisiin, en riitele, tunteile, aiheuta ongelmia - ihan vain viihdyn. Mutta huolestuttaa ja harmittaa silti.

Varsinkin jos kaupungille lähtee, niin rahaa menee (taksit + juomat, tykkään tarjota jne.) ja ilta venyy myöhään, nukkumaan joskus 5 aikaan ja seuraava päivä viikonlopusta menee sängyssä jonnekin 12-15 saakka ja loppupäiväksikään ei huvita mitään sopia. Siis yksi päivä IHAN hukkaan.

Voi kun löytäisi voimaa olla kokonaan ilman. :( Elämä todella ON parempaa ilman alkoholia, mutta myös pirun vaikeaa (pysytellä ilman).

Itse selvisin asiasta niin, että päivinä kun teki mieli esim. niitä paria ruoanlaitto-olutta (jotka eivät myöskään sinänsä mitenkään vaikuttaneet mun tai kenenkään muun elämään) päätin, että sitten illalla, kun lapset ovat sängyssä ja ollaan syöty ruoka, voin hyvin nauttia lasillisen viiniä tms. Ja yllättäen usein ei enää sillon tuntunutkaan sitten tarpeelliselta vaan menin mieluummin nukkumaan.



Mieti siis, mihin tilanteeseen tuo parin kaljan himo sinulla liittyy. Minulla se liittyi juuri ruoan laittamiseen.



Jos taas joskus viikonloppuna teki mieli iltapäivällä istahtaa aurinkoon ja ottaa drinkki niin päätin, että nyt menenkin ensin kuntoilemaan, lenkille tai tanssin tanssimatolla tai mitä vain, ja sitten voin halutessani ottaa drinkin. Sittenkään ei usei tehnyt mieli.



Toki juon nytkin silloin tällöin, mutta nyt tunnen, että pystyn itse kontrolloimaan asiaa.

että meillä, siis miehelläni ja mulla, on sen verran harvoin tilaisuus lähteä viihteelle ulos, että jos tällainen tilaisuus sattuu kohdalle, niin silloin kyllä sallin kaiken itselleni - koskaan ei ole kuitenkaan tullut tehtyä mitään todella järjetöntä.

Mikä toimii yksillä, ei välttämättä toimi toisilla. Kun lupaa itselleen alkoholia lasten nukahdettua, voi olla aika "perseeseen ammuttu karhu" sitä odotellessa ja panna muksut maata hyvinkin aikaisin...



Minulle ei ole vaikeaa olla juomatta, mutta kun otan, otan yleensä enemmän kuin 1-2 lasillista. Yhdestä viinilasillisesta vain väsyn ihan älyttömästi, joten olen silloin mieluummin ilman.



Mutta joskus, juhlakausina tai lomilla on tullut otettua viiniä useampana iltana peräkkäin. Varsinaista krapulaa en silti juurikaan pode (juon kuitenkin niin, etten ole "perseet olalla"), mutta olo on epämääräinen. Sydämen syke tihenee, olo on levoton, turvonnut.



Minua auttaa siinä se, että puuhailen jotain. Ei mitään fyysisesti raskasta, se on elimistölle rankkaa. Mutta pientä hommailua ja ulkoilua. Syöminen ja MUUN nesteen juominen ovat myös tärkeitä.



Usko siitä, että seuraava päivä on jo parempi, auttaa. Tosin mitä pidempi juomaputki, sitä pidempään toipuminen kestää...



Jos nyt kaipaat neuvoja pidemmällä tähtäimellä juomisen lopettamiseen, niin minä neuvoisin hankkiutumaan AA:han. Ihan oikeasti: riippuvuudesta kärsivä ihminen on maailman etevin keksimään itselleen syitä lipsua. Sen vuoksi juomisessa on aina hyötyä sosiaalisesta tuesta! Eikä se helppoa ole sittenkään.



PS: haistakee peet te, jotka ette ole tätä itse kokeneet. Teidän "lopeta juominen" kommentit ovat täysin turhia ja avuttomia.

Toki tämä(kin) on hyvin yksilöllinen asia. Minuun tuo "päätökseni" ei kuitenkaan koskaan vaikuttanut niin että olisin ollut kiukkuinen ja yrittänyt saada lapsia aikaisemmin petiin - ei se olisi onnistunutkaan. Jos laittaisin lapset nukkumaan kun eivät ole väsyneitä niin koko ajan tulisivat uudestaan sanomaan hyvä yötä ja keksisivät mitä tahansa syitä tulla luoksemme. Eli siinä klo 21 maissa aina laitoin.



Toki en tiedä ap:n tilanteesta sen paremmin, mutta alkoholi ei koskaan minulle ollut sellainen, että "pakko saada tai kuolen", teki vain mieli.



Yritin myös korostaa, että tärkeää on havaita mihin tilanteeseen tuo himo liittyy, yleensähän kaikkilla juominen yhdistyy johonkin tiettyyn tilanteeseen. Sen katkaiseminen ja muuttaminen on tärkeää.



Lisäksi ainakin minulla juuri vähän nälkäisenä teki olutta kauheasti mieli. Yleensä siksi jo esim tukevan päivällisen syöminen poisti tämän himon.



Mulla myös kuten nro 11:llä että todella harvoin olen perseet olalla, mutta 1 olut ei kyllä anna mulle myöskään mitään.