Kertokaapas kokemuksianne sappikivileikkauksesta
- kuinka pian pääsitte leikkaukseen diagnoosin jälkeen?
- millainen oirehistoria/alkutilanne oli?
- miten meni?
- kuinka pitkä sairasloma oli?
Kommentit (6)
- kuinka pian pääsitte leikkaukseen diagnoosin jälkeen? Helmikuussa jonoon ja joulukuussa leikattiin.
- millainen oirehistoria/alkutilanne oli? Alla kolme kohtausta, ensimmäinen todella raju.
- miten meni? Tähystysleikkaus meni hyvin. Aamulla klo 8 leikattiin ja olin samana iltana klo 18 kotona.
- kuinka pitkä sairasloma oli? Kaksi viikkoa. Tuntui turhalta, koska en ollut lainkaan kipeä.
Päääsin leikkaukseen noin puolen vuoden jälkeen. Huomattiin muuta asiaa ultratessa, läääri totesi näkyy olevan kiviä. Laittoi jonoon, minua ei vaivannut ollenkaan. Leikkaus suoritetiin nukutuksessa, ja olin tosi sairas sen jälkeen. Haava oli hirveen näköinen ja kasvatti arpikudosta. Kiviä ei ollut kuin yksi pieni, sanoinkin ,että kannatiko leikata. Lääkäri tuumasi että nämähän onkin pahempia voivat tukkia tiehyeet. Hyvinhän siitä loppujen lopuksi selvisin. Semppiä!!
[Diagnoosi tehtiin toukokuussa ja leikkaus oli lokakuussa, oirehdintaa oli ollut siihen mennessä jatkuvasti yltyvin ja tihenevin oirein n. vuoden verran.
Leikkaus sujui hienosti, tuli kolme pientä leikkaushaavaa ja niitä parantelin kotona 2 viikkoa tuhtien kipulääkkeiden voimin. Näistä 1-1,5 viikkoa olin oikeasti todella kipeä ja liikkuminen oli alkuun lähes mahdotonta, mutta sitten paraneminen etenikin huimaa vauhtia. Vaikeinta oli etsiä vaatteita, jotka eivät olisi hanganneet haavoja.
Leikkaus meni hyvin. Yhden yön olin sairaalassa ja sairaslomaa en silloin tarvinnut, koska olin työtön. Haavat paranivat tosi nopeasti. Ensimmäinen raju kohtaus oli joulukuussa -94 ja kohtauksia oli kymmeniä, ennenkuin leikattiin syyskuussa -95.
Aika pitkät odotusajat leikkaukseen olleet. Itse haluaisin kivet mahdollisimman pian pois, mutta sain tietää niistä vasta pari viikkoa sitten.
Pitänee selvittää, miten nopeasti leikkaus onnistuu yksityisellä.
Miten ihmeessä olette pärjänneet oireiden kanssa noin kauan, eikö se ole rajoittanut ihan kamalasti elämää ja matkustelua?
Täällä kun yleensä tiedetään kaikki = (