Miten rangaista pöydässä huonosti käyttäytyvää uhmaikäistä?

mukavaa. Se on vaan ravintoa. Hoida tapakasvatus myöhemmin.

sitten takasin pöytään ja seuraavaksi 3 min, sitte 4 min. aina vaan uudellen ja niin kauan kuin homma onnistuu. Jos vaan itse jaksat saat tulosta aikaiseksi, muuten et.

Mutta tuskin tämä täällä kannatusta saa.

Edellinen kommentti varmasti sellaiselta, jonka lapsi luonnostaan hyvä syömään. Me vanhemmat olemme aina tykänneet ruokailusta, istua pöydän ääressä ja jutella, olemme lähes kaikkiruokaisia jne. Mutta tämä lapsi on niin toista maata, ruoka ei ole häntä koskaan kiinnostanut tippaakaan, tai kyllä tykkää laitella ruokaa kanssamme, käydä kaupassa jne. mutta kun alkaisi se ruokailu itsessään, niin häntäpä ei enää kiinnostakaan. Vaikka olisi saanut itse laittaa lautaselleen ruuatkin.

muutoin kuin nostamalla pois pöydästä rauhallisesti, älä tee asiasta numeroa. Jos ruoka ei maistu eikä ruokapöydässä käyttäydytä, poistutaan pöydästä. Eivät aikuisetkaan heittele lusikoitaan lattialle.



Palkitse siitä kun lapsi käyttäytyy hyvin, vaikka jälkiruoalla (hedelmäsalaatti, marjakiisseli). Lapsen ollessa terve jätä vain ateriat väliin. Kyllä se nälkä tulee iltaan mennessä. Huolehdi kuitenkin juomisesta.



Sillä rankaisemalla (esim. jäähyllä tai suuttumalla) syömättömyydestä onnistut luomaan lapselle negatiivisen suhteen ruokaan ja yhteiseen ruokailuhetkeen.

Mä antaisin lelun käteen ja syöttäisin samalla.

Mutta tuskin tämä täällä kannatusta saa.

Ja telkkari päälle, jos leluilla ei onnistu. Näin meillä mennään.

Siis edellinen kommentti eli tuo että tee ruokailusta mukavaa..



Vaikka antaisimme lelun käteen, toimii vähän aikaa, mutta sitten taas aloittaa riehumisen.

Samalla voi lapata ruokaa suuhun.

pöydässä!!

en kannata. Se tekee syömisestä ja syömättömyydestä eräänlaisen pelin lapselle. Liian sekavaa, jotta lapsi tajuaisi ja tekee nimenomaan aterioinnista numeron. Annat lapselle mahdollisuuden syödä, jos ei maistu poistat pöydästä. 6

Tapakasvatuksen ehtii hoitamaan sitten kun ruokapöydässä istuminen ja syöminen sujuu. Tärkeysjärjestys tässäkin.



Ruokailutapahtumasta ei tehdä kivaa antamalla lapselle lelua käteen, lelut pois pöydästä alusta asti. Vaan keksimällä kivoja ruokia, naposteltavia. Jotakin mistä lapsi tykkää varmasti. Esim. nallenmuotoisia annoksia tai rakettispaghettia tai simpukkamakaronia. Jotakin mielenkiinnon herättävää. Iloiset jutustelut pöydässä. Käytä mielikuvitustasi.

Tapakasvatuksen ehtii hoitamaan sitten kun ruokapöydässä istuminen ja syöminen sujuu. Tärkeysjärjestys tässäkin.

Ruokailutapahtumasta ei tehdä kivaa antamalla lapselle lelua käteen, lelut pois pöydästä alusta asti. Vaan keksimällä kivoja ruokia, naposteltavia. Jotakin mistä lapsi tykkää varmasti. Esim. nallenmuotoisia annoksia tai rakettispaghettia tai simpukkamakaronia. Jotakin mielenkiinnon herättävää. Iloiset jutustelut pöydässä. Käytä mielikuvitustasi.

Tapakasvatuksen ehtii myöhemminkin, mutta lelutkin ookoo :) Hei ei se niin vakavaa ole.

Jos lapsi oppii alust aasti sen että lelut kuuluu ruokailuun, siitä sitte vaan annatte ne olla pöydässä aikuisiksi asti. Ihan omituista hommaa. Ei ruokailuun kuulu muuta kuin ruoka ja ruokailuvälineet ja piste. Ei leikit, ei laulut. Ihan outoa sirkushuveja teillä lasten kanssa.

"Täältä tulee lentokone avaa se pikku suusi nyt, Prrrrr, isä tanssii tuossa vierllä, että ruoka menee paremmin ja viihdyt siinä prinsessan tuolissasi."

Meillä ollut aika samanlaista ja itse arvostetaan pitkiä illallisia. Kaksi lasta joista nuorempi nyt alle 3, ja ovat oppineet kyllä käyttäytymään. Kun ei ruokailu kiinnosta tai jos käyttäytyy huonosti, pois pöydästä. Kerran saa palata ja jos vielä alkaa pelleily tulee lopullinen poisto. Seuraavan kerran sitten seuraavalla ruoalla. Meidän nuorimmainen ollut laiheliini myös mutta kyllä sitten seuraavalla kerralla on maistunut aina. Mieleisiä ruokia ja sellaista mika on helppo syödä, kunnes tilanne tasaantuu. Kyllä se siitä:)

Jos lapsi oppii alust aasti sen että lelut kuuluu ruokailuun, siitä sitte vaan annatte ne olla pöydässä aikuisiksi asti. Ihan omituista hommaa. Ei ruokailuun kuulu muuta kuin ruoka ja ruokailuvälineet ja piste. Ei leikit, ei laulut. Ihan outoa sirkushuveja teillä lasten kanssa.

"Täältä tulee lentokone avaa se pikku suusi nyt, Prrrrr, isä tanssii tuossa vierllä, että ruoka menee paremmin ja viihdyt siinä prinsessan tuolissasi."

Ja kyllä ne oppivat käymään pissalla ilman viihdykettä. Kaikelle on aikansa. Viisivuotiaani syö jo mallikkaasti itse ilman mitään oheistoimintoja. Ei olisi kaksi ja puoli vuotta sitten uskonut :) Eihän tällä päättelyllä lapsia saisi nukuttaa vieressä, etteivät nuku vanhempien sängyssä aikuisiksi asti..

iässä, en ollut suinkaan ehdoton. Sittemmin tulin siihen tulokseen, että lelu vie liikaa huomiota itse syömisestä. Haluan lasten alitajuntaan jäävän mielikuvan ruoasta ja yhteisistä syömishetkistä superhypermukavana juttuna. Syömisen ja hyvän ruoan tulee on parhaimmillaan nautinto. vaikka se arkena usein onkin vain murun saamista rinnan alle. Ruokapöytä ei ole minusta mikään taistelutanner.



Tapakasvatus tulee siinä sivussa, en ole erityisemmin joutunut opettamaan ruokapöydän sääntöjä. Lapset ovat ottaneet meistä vanhemmista mallia.