Lapsen kaverin äiti (kaverini?) aina latistaa, kun keskustelemme

lapsista. Esimerkiksi kun lapsellani oli korvatulehdus, joka lastenlääkärin mukaan todellakin vaati antibioottikuurin parantuakseen, tämä sanoi, että kyllä hänen lapsellaan korvatulehdus on parantunut aivan itsestään. Ja kun kerroin, että minun on todella vaikeaa saada lastani toiminaan itsenäisesti, vaikka päiväkodissa onkin tosi reipas, niin tämä sanoi, että kyllä se heillä ainakin onnistuu kehumalla jne. En minä nyt ala väittelemäänkään, mutta puuttuuko joiltain hmisiltä kokonaan kyky ymmärtää ja myötäelää eikä aina tuputtaa sitä omaa maailman parasta näkemystä?

Ne on aivan uskomattoman raskaita ja imevät kaiken energian! Paha mieli on pitkään tuollaisen keskustelun jälkeen. Itselläni on pari vastaavaa ns. kaveria lasten harrastusten tiimoilta, joita yritän jatkossa välttää. Kuinka ihanaa vertaistukea olisi jakaa kokemuksia toisten vanhempien kanssa ja huomata, että samojen asioiden parissa kamppaillaan muissakin perheissä. Tai toiset asiat sujuvat toisissa perheissä hyvin ja toisissa sitten joku muu asia, jota toinen voi tukea, mutta kun ei...Mitätöidään toisen vanhempia tai lasta, en ymmärrä en. En tiedä onko se sitten vain tyhmyyttä, tahallista vai vain kyvyttömyyttä empatiaan. Olen kokenut nuo ihmiset aika toivottomiksi, ei ne vain tunnu muuttuvan vaan vuodesta toiseen ovat samanlaisia energiasyöppöjä. Oma kokemukseni on se, että yritän välttää tuollaisia. Tällä viikolla puhuin asiasta myös täällä ja tuohon tulokseen tulin. Itse aina löydän kaikille jotain ratkaisuja ongelmiin ja annan tukea sekä löydän jotain hyvää sanottavaa jokaisesta. Nyt olen itse sairastunut vakavastsi ja olen kyllä hyvää vauhtia toipumassa, mutta nyt tarvitsisin itse tsemppiä...

oltuani hänen seurassa. Lapset kuitenkin ovat kavereita, joten pakko kestää ja välillä tää nainen on ihan ok.

Tämä kuitenkin aina puhuu omista jutuistaan ikaankuin kukaan muu ei tee niin, esim. meillä aina syödään vihanneksia. Tarkoittaen että te ette syö vissiin aina ja me panostetaan ainakin hyväänkäytökseen (muut eivät) ja paras kaikesta on se että heillä on ainoastaan yksi lapsi koska he haluavat rakastaa ja keskittyä vaan yhteen lapseen. Mulla on kolme lasta, joten mä kasvatan vähän vasemmalla kädellä enkä voi mitenkää rakastaa kaikkia lapsiani niin paljon kun tämä "ystäväni" voi rakastaa sitä ainoaan. Huoh!!

Ainakaan mainitsemasi esimerkit eivät olleet latistavia vaan ihan tavallisia toteamuksia. Minkä hän sille voi jos heillä lapsi tekee paremmin kun sitä kehuu! Sitäkö ei saisi sanoa?



Mitä sun kaltaiselle ihmiselle sitten yleensäkään uskaltaisi sanoa, ettet pahoittaisi mieltäsi? Onko " voi voi " ainoa sopivan kohtelias ja neutraali kommentti?

Tämä ei mitenkään kärkkäästi tuo ajatuksiaan julki, mutta jotenkin sellaisena yhtenä totuutena kumminkin... kun eikö ihmiset ylipäätään tajua sitä, että lapset sattuvat vaan olemaan erilaisia?! Minua lämmittää erityisesti se, kun meillä nyt toinen lapsi tulossa ja yksi lähimmistä ystävistäni sanoo, että muistan kyllä, kuinka esikoisesi oli tosi vaativa vauva (toisin kuin hänen kaksi), ei viihtynyt juurikaan itsekseen vaan oli sellainen viihdytettävä. Ja mitä iloa on alkaa kilpailemaan siitä, kenen lapsi on itsepäisin, uhmakkain ja mistä mikin johtuu jne. tyyliin "kyllä minä tiedän". Kukaan toinen ihminen ei voi tietää, miltä toisesta tarkalleen tuntuu, mutta parhaimmillaan voi kuvitella:-)



ap

Tämä ei mitenkään kärkkäästi tuo ajatuksiaan julki, mutta jotenkin sellaisena yhtenä totuutena kumminkin... kun eikö ihmiset ylipäätään tajua sitä, että lapset sattuvat vaan olemaan erilaisia?! Minua lämmittää erityisesti se, kun meillä nyt toinen lapsi tulossa ja yksi lähimmistä ystävistäni sanoo, että muistan kyllä, kuinka esikoisesi oli tosi vaativa vauva (toisin kuin hänen kaksi), ei viihtynyt juurikaan itsekseen vaan oli sellainen viihdytettävä. Ja mitä iloa on alkaa kilpailemaan siitä, kenen lapsi on itsepäisin, uhmakkain ja mistä mikin johtuu jne. tyyliin "kyllä minä tiedän". Kukaan toinen ihminen ei voi tietää, miltä toisesta tarkalleen tuntuu, mutta parhaimmillaan voi kuvitella:-)



ap