Ärhg, "En minä vaan"..

Hitto vie että meni hermot taas kaveriin.

Hän on yhden lapsensa kanssa kotona päivät, samoin kuin minä kahden lapseni kanssa.



Itse olen lasten saannin jälkeen jatkanut elämää samaan malliin harrastusten suhteen. Käyn liikkumassa 3 kertaa viikossa olman lapsia ja kerran kuussa menen ystävineni tai mieheni kanssa "ulos". Juon ehkä kaksi-kolme kertaa vuodessa, eli alkoholi ei todella ole se syy jonka takia haluan mennä ja tehdä.



Kerroin ystävälleni että äitini on luvannut katsoa esikoista ja tehdä hänen kanssaan mummijuttuja ja mies on pienemmän kanssa kotona, itse lähden ystävien kanssa leffaan ja syömään, alkoholia ei ota kukaan tänään.

"Ai taas sä meet. Sulla on kyllä aina tota vapaata!"



Sanoin että kun mä olen päivät lasten kanssa kotona niin yksikään osapuoli ei kärsi siitä että "ulkoilen" ilman perhettäni. Että kyllä mun mieli vaatii vähän tuulettumista.



"Ei mun vaan oo tarve mennä. Kyl mä tykkään olla kotona" Tuli vastaus halveksivaan sävyyn.



No, tällä kaverilla ei käy vieraita arkisin, eikä muutenkaan omista hirveästi ystäviä, tällä kaverilla ei ole harrastuksia, on vaan lapsensa ja poikansa kanssa. Eikä siinä mitään jos viihtyy vain kotona, mutta kun kaikki eivät jaksa sitä kotona oloa 24/7 ja jotkut haluavat pitää ystävyyssuhteitaan yllä ja olla miehensä kanssa välillä kaksin.



Että turha halveksia jos joillain elämä jatkuu myös lasten saannin jälkeen eikä tahdo hautautua kotiin!!