Oletko koskaan irtisanonut itseäsi töistä ilman tietoa uudesta paikasta?

En viihtynyt työpaikassa, olin siellä vain 2kk. Kolme kuukautta olin työttömänä, kunnes löysin uuden, jossa olen vieläkin.

sitä tuli päivittäin noin 90 km, lisäksi työpaikan ilmapiiri oli paska ja olin ihan rikki tilanteeseen. Ounastelin että mulla olisi mahdollisuus saada noin puolen vuoden päästä irtisanoutumisestani koulutustani vastaavaa työtä läheltä, mutta mitään varmuutta ei silloin ollut.



Onneksi näin kuitenkin kävi ja sain vakipaikan jossa yhä viihdyn!

Miksi?

Miten kävi?

Kun olin menossa jatko-opiskelemaan. Olin sitten puoli vuotta työttömänä ja luin pääsykokeisiin.

Toisen kerran pari vuotta sitten suomalainen työnantaja irtisanoi minut, koska halusi minun tekevän heille vähemmän töitä (eli maksaa minulle vähemmän palkkaa). Irtisanomisaikana irtisanoin sitten itseni ihan vittuillessaan, koska minua vitutti pomon kommentti siitä, että 3000 euron palkkani on "valtaisa" vaikka olin tuonut firmaan 10 miljoonan euron edestä projekteja muutamassa vuodessa. Pääsin sitten heti irtisanomisajan päättyessä uuteen työpaikkaan - ulkomaalaiselle työnantajalle ja suuremmalla palkalla...

Minut palkattiin virallisesti tehtävään, joka ei kuitenkaan vastannut todellista vaativampaa työnkuvaa. Väärä nimike siis, jotta pystyivät maksamaan pientä palkkaa. Otin paikan vastaan tieoisena tästä, koska olin juuri valmistunut ja tarvitsin työpaikan. Muutenkaan ei kohdeltu kyllä kovin kunnioittavasti. No, en varsinaisesti irtisanoutunut, vaan määräiakainen sopimus päättyi. Uusi sopimus oli allekirjoitusta vaille, kun kerroin etten allekirjoita sitä enkä jatka kyseisessä paikassa. Kukaan ei ollut jatkosta kysynytkään, olettivat vaan että saavat pitää alipalkatun raatajan ja olivat niiiiin yllättyneitä, kun en laittanut nimeä paperiin. Sain heti uuden työn (taisin olla yhden arkipäivän työttömänä), jossa yhä, kohta 7 v. myöhemmin, olen.

Irtisanouduin mutta siinä oli osansa myös pomon painostuksessa. Sain puhuttua itselleni kk ylimäärääisen palkan kun lähdin itse.

Olin henkisesti ihan rikki töissä ja lisäksi kiusattu. Työnkuvani ei vastannut taitojani ja oli muutenkin epäselvä.

Kuukausi eron jälkeen jouduin puolen vuoden sairaslomalle vakavan masennuksen takia, osasyynsä oli juuri tuossa työpaikassa josta lähdin.

Sittemmin ryhdyin uudelleen opiskelemaan. Nyt on terveen paperit ja olen kotiäiti. Onneksi on nyt jo uusi ammatti eikä toivottavasti tarvitse nähdä ketään siitä firmasta.

eikä mulla ole koskaan tietoa seuraavasta duunista. että repikää siitä.

Olin hoitovapaalla, kun mieheni sai todella hyvän työtarjouksen 450 km:n päästä silloiselta asuinpaikkakunnaltamme. Irtisanoin itseni ja muutimme miehen työn perässä.

Irtisanouduin huonosta työpaikasta ja päätin jäädä kotiin lasten kanssa.

Sillä tiellä edelleen. 16 v kotiäitiyttä takana, en ole katunut tuota päätöstä

Tosi pahan työpaikkakiusaamisen takia. Ilmapiiri on muuten edelleenkin hirveä entisellä työpaikallani, pidän yhteyttä muutamiin exkollegoihin. Siellä on ahdistuneita ja masentuneita ihmisiä, saavat paniikkikohtauksia ym. Eikä työsuojavaltuutettu auta pätkääkään.:(



Perustin sitten oman yrityksen.:O Kamalasti stressasin alkuun ja pelottavalta tuntui, mutta nyt olen tyytyväinen: ei ole luonnehäiriöistä pomoa hankaloittamassa elämää...

Hyvin kävi. Parin kuukauden ja karenssien jälkeen löytyi koulutusta vastaava duuni.

Rakastuin mieheen ja muutin hänen luokseen asumaan toiselle paikkakunnalle, joten entinen työpaikka sai jäädä. Olin työttömänä melkein vuoden ja nyt odotankin esikoistamme. :)