Lue keskustelun säännöt.
Hermostuuko teidän miehet helposti?
07.11.2010 |
Minun mieheni on erittäin helposti hermostuvaa tyyppiä. Ei siedä minkäänlaisia vastoinkäymisiä etenkään väsyneenä.
Tänään lapset leikkivät nätisti, tosin hieman kovaäänisesti jonka vuoksi mies lähti tömistellen ja ovet paukkuen alakertaan, jossa kuvitteli saavansa olla rauhassa.
Minua raivostuttaa tämä asenne, miksei voi vaan rauhassa kävellä pois ja sanoa "olen väsynyt, voinko levätä hetken omassa rauhassa"?
Onko muilla yhtä hermoheikkoja miehiä?
Kommentit (7)
Lepo voisi olla hyväksi, eikö? ....eiku siis sen miehenhän pitää tehdä mitä te sanotte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies kyllä saa levätä tosi paljon. Hoidan lähes kaiken meidän perheessä muutenkin, Juurikin ton helvetin kiukuttelun takia olen "ajautunut" tekemään kaikki. Koko perhe kärsii, jos "isi" joutuu yhtään ylimääräistä hommaa tekemään.
Mutta silti en ole marttyyri. Yritin aikani saada miestä innostumaan muutoksesta, mutta koska en yksipuolisesti voi häntä muuttaa, niin olkoon mikä on. Varmasti tulee se päivä jolloin tajuaa, mitä on elämässään menettänyt omalla käytösellään (mm. lastensa kiintymyksen ja luottamuksen).
Nyt elän sillä ajatuksella, että itse olen päättänyt että tähän paskaan jään, ja yritän antaa lapsille sen minkä omalta osaltani voin. Ja voin paljon!! Kumpa mieskin voisi joskus antaa meille muutakin kuin nipottamista ja sättimistä.
Pitää taas olla kiitollinen omasta "tossukasta", joka ei kylläkään mihinkään osallistu, mutta omaa sellaiset lehmän hermot että itselleni kateeksi käy :)
Mieheni on itsekäs paska kaikinpuolin!
AINOA syy miksi olemme vielä naimisissa on lapset, en tunne mitään muuta kuin vihaa miestäni kohtaan.
Pystyn peittämään nuo tunteet suhteellisen hyvin lasten nähden, mutta sisälläni kytee viha ja katkeruus. En saa tilaa mieheltäni, olen vankina tässä avioliitossa.
Voimia sinullekin 2, et ole yksin.
Ap
Meillä on aika kamalat liitot :(
Olen pähkäillyt ja pähkäillyt itseni pyörryksiin että miten voisin erota, mutta kun en voi...Nykyään isän oikeudet lapsiinsa ovat samat kuin äidillä, joten ei mitään saumaa saada yksinhuoltajuutta. Vaikka mies onkin ihan mulkku lapsillekin, niin luulen että (yhteis)huoltajuuden saisi silti. Että näillä eväillä mennään.
Toivon niin kovasti että itse pystyn kompensoimaan tätä tilannetta jotenkin lapsille, olemalla itse huolehtiva, ymmärtävä, empaattinen, rajoittava, ohjaava ja mitäkaikkea- vanhempi.
Mies ei osaa kuin rähjätä tai kerjätä itselleen kiitosta ja hyväksyntää ilman syytä. Lapsiltakin. Hellyys mitä osoittaa lapsille on sitä että "tulkaa halimaan isiä", ei koskaan että hän halaisi lasta tai itse osoittaisi hellyyttä toiselle. Vain oma napa ja oma tarve. Yäk.
Mäkin pystyn ainakin vielä elämään tässä liitossa niin, ettei mitään kamalaa ilmapiiriä pääse syntymään. Mutta onhan tää aika kamalaa, kun voisi olla toisinkin...
Jaksetaan vaan, ap, näiden "miesten" kanssa. Täytyy toivoa että tää olisi lasten kannalta se pienempi paha. Itse uskon niin tosi vahvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sinulla on hyvä tilaisuus kertoa kaikille mammoille, miten pahalta se tuntuu.
Kumpa mieskin voisi joskus antaa meille muutakin kuin nipottamista ja sättimistä.
Oma mies on tosi hermoheikko ja äkkipikainen. Lisäksi aika lapsellisella tavalla, eli itse käyttäytyy tosi hölmösti, muttei siedä lapsilta samanmoista käytöstä. Parisuhde tuon vuoksi aika heikossa kunnossa.
Eroaisin, mutta ei ole kiva alkaa yhteishuoltajaksi tuollaisen tyypin kanssa, josta tietää, että mököttää tai rähjää lapsille silloin kun olisi hoitovuorossa. Olen siis lasten vuoksi naimisissa edellee, muuten saisi kenkää koko mies. Tällä perhesysteemillä sentään olen itse tasoittelemassa tilanteita, kun isillä alkaa "pinnaa kiristää". Ihan perseestä.
Tsempit sinne! Voitko luottaa mieheesi lasten kanssa keskenään, että pinna riittäisi? Onko isistä ottamaan myös kiukkua vastaan, vai onko vaan sellainen "kivojen tilanteiden isi", niinkuin meillä?