Mielipiteenne 6 v tytöstä?
Tämäkin ilta meni niin kuin menee kaikki päivät ja illat ainakin osan ajasta. Tyttö hakee itselleen huomiota. Pakostakin hän on se lapsi, joka perheessämme tulee eniten huomatuksi. Häntä ei voi jättää huomaamatta. Hän pitää kyllä siitä itse huolen.
Kuitenkin hän sanoi ennen nukahtamistaan, että pidän eniten nuoremmasta lapsesta, enkä hänestä. Hän perusteli tätä taas sillä, että nuorin saa eniten aikaani. Selitin asiaa ja sanoin, että hänkin on ollut se pienin. Olen myös yrittänyt selittää, että tosiasiassa hän vie aikaani toisilta sisaruksilta, olemalla kokoa ajan äänessä ja huomiota vailla.
Vanhin saa meillä eniten aikaa. Nuorimmainen saa paljon syliaikaa, mutta vanhin saa syliaikaa ja lisäksi paljon aikaa muuhunkin. Keskimmäinen lapsi ei paljoa vaadi ja hänelle annan kaiken toisilta liikenevän ajan ja hän onkin alkanut nautimaan pienistä sylihetkistä, on tyytyväinen, mutta varmasti saa vähiten ja on muuten ihana lapsi ja haluan huomata hänet.
Miten saisin vanhimman lapsen rauhoittumaan, kun ei ole oikein mukavaa, että hän yrittää jatkuvasti käytöksellään houkutella huomiota itselleen? Kun annan hänelle kahdenkeskistä aikaa, niin tiedän, että tarve on kyltymätön. En saa millään häntä pysymään tyytyväisenä. Hän on tietenkin kateellinen sisaruksilleen ja juonii melkein jokapäivä saadakseen eripuraa aikaiseksi. Oikeastaan hän on aika rasittava lapsi ja kieli keskellä suuta täytyy vanhempana mennä, ettei ala purkamaan tätä hänelle!
Lapsemme saavat niin paljon ja yksi lapsi vain on tyytymätön! En usko, että kaikilla lapsilla on näin omistautuvat vanhemmat kuin meidän lapsilla on! Ehkä minun on vain otettava enemmän omaa aikaa ilman lapsia? Nyt sen tekee vaikeaksi, kun tämä vanhin lapsi saa aika monenlaisia soppia aikaiseksi, jotka rasittavat kovasti miestäni, jos hän joutuu selvittelemään niitä yksin.
Kommentit (5)
voisiko isän seura auttaakin tilanteeseen? Millainen tyttö on isän seurassa?
Mitä tyttäresi sitten tekee? Minkä ikäisiä muut lapset ovat?
En haluaisi pahoittaa mieltäsi, mutta yleensä lapsella on jokin syy, miksi hän hakee huomiota. Oletko yrittänyt jutella hänen kanssaan siitä, mikä häntä vaivaa? 6-vuotias osaa kuitenkin jo aika hyvin kertoa tuntemuksistaan. Juttelisit hänen kanssaan ja jos siitä selviää mikä häntä kaihertaa, voisitte miettiä miten toimia jatkossa, jotta tilanne rauhoittuisi?
4-5 päivänä viikossa. Joskus omistamme viikonloput vain perheellemme ja välillä tapaa kaveritaan myös viikonloppuisin.
ap
Meillä ainakin eskariope selitti, että kun siellä eskarissa pinnistetään niin kovasti kilttinä ja "isona" eskarin ajan niin sitten kotona puretaan päivää heittäytymällä jälleen kiukuttelevaksi pikkulapseksi. Kuuluu 6-v ikään tuollainen uhmavaihe kun ollaan toisaalta vielä niin pieniä ja toisaalta pitäisi olla jo isoa.
Tuttu tuo kuvailemasi tilanne meilläkin. Kyllä se tilanne siitä helpottaa kunhan koulu alkaa ja kaverit alkavat mennä kotikuvioiden edelle. Joskus voi tulla vielä jopa ikävä sitä huomiota kerjäävää ihanuutta :)
Tuntuu, että ihan geenitasolla hän vain sattuu olemaan tällainen vaativainen.
Hän on sosiaalinen, päällisin puolin iloinen, liikunnallinen ja täydellisyyden tavoittelija. Hän pelkää välillä jäävänsä kaveriporukan ulkopuolelle. Hän haluaisi olla aina kavereidensa kanssa. Hyvänä päivänä leikit sujuvatkin, mutta huonompina hän ujostelee jopa kevereitaan ja purkaa oloaan sitten kotona.
ap
kavereidensa kanssa. Sisarusten kanssa kyllä tulee jatkuvasti riitaa. Miten usein teillä on 6-vuotiaan kavereita?