Isän vai äidin sukunimi vauvalle?
Kommentit (14)
Minä sain valita etunimet ja mies sukunimen. Olemme naimisissa ja minulla on oma nimeni.
on tulossa yhteinen nimi ja on selvää, kumpi valittaisiin, se tietysti lapselle.
2. Kauniimpi nimi
3. Minulla täyttyivät nuo kaksi aiempaakin ehtoa, mutta lisäksi minusta oli ihan kiva ajatus, että minun omalla lapsellani on minun mieheni nimi. Sekin ikään kuin sitoo tätä poppoota yhteen, kun taas avioliitto instituutiona ei niin kovasti merkitse.
Ollaan ilmeisesti kallistumassa minun nimeeni, sillä lain mukaan lapsi saa äitinsä nimen (jos ei muuta ilmoiteta). Lapsi saa sitten tulevaisuudessa vaihtaa nimensä, jos haluaa.
Olemme naimisissa ja kummallakin oma sukunimensä. Lapsille annettiin isän sukunimi. Tämä oli pieni myönnytys vanhoillisille suvun jäsenille ja appivanhemmille. Molempien sukunimet ovat kyllä -nen-päätteisiä, joten ei ollut mitään hienomman nimen säilyttämisen ongelmaa. Mun nimi on lisäksi Suomen yleisimpien joukossa, ja miehen sukunimi harvinaisempi, joten ehkä sekin perusteesta käy. Nimensä ei myöskään ole niin ruma, ettei sitä voisi lapsille antaa. :-)
Meidän perheessä se olin minä. Miehelle oli melko samantekevää, ei ole erityisen ihastunut omaan sukunimeensä.
Päätimme, ettemme lähde sitä erikseen muuttamaan.
Annettiin isän sukunimi koska harvinaisempi ja persoonallisempi ja kun itsellä sattuu tuo suomen yleisimpiä sukunimiä olemaan (jokinen nimittäin:D) niin onhan se aikas työlästä kun sama sukunimi löytyy joka neljännestä postilaatikosta ainakin meillä päin:) Miehellä taas sukunimi rekisteröity joten ei siitä pelkoa että sattuisi jostain muusta kun suvusta löytymään.. mutta siis tosi nätti sukunimi heillä eikä mikään outo vaikka onkin harvinainen:)
Päätimme, ettemme lähde sitä erikseen muuttamaan.
Jos on naimisissa ja erinimiset vanhemmat, on pelkkä ilmoitusasia panna lapsi isän nimelle (eikä äidin). Ei haeta mitään nimenmuutosta mistään.
Koska olemme menossa naimisiin ja minäkin vaihdan sitten sukunimeni.
vaikka ei olla naimisissa, eikä vielä kuvioissakaan. Miehelleni se oli ehdoton.
Nyt on taas ruvennut vähän kaduttamaan, koska oma sukunimeni on vain minulla, sisaruksillani ja vanhemmillani.
En kyllä ole vaihtamassa takaisin, mutta vähän harmittaa, että en pitänyt puoliani.
Jokainen valitsee sen mukaan, mikä omalle perheelleen paras.
Meillä laitettiin miehen nimi, koska olimme menossa piakkoin naimisiin ja minäkin halusin ottaa mieheni nimen
Tietysti jos ei ole naimisissa ja suunnittelee myöhemmin menevänsä ja ottavansa yhteiseksi nimeksi toisen sukunimen niin sitten se.
äidin koska on kauniimpi eikä -nen päätteinen.
Jos mennään naimisiin, pidän edelleen oman nimeni.
Meillä asiasta ei edes neuvoteltu. En olisi suostunut antamaan mieheni sukunimeä. En voi sietää sitä sukua, vaikka nimi onkin ruotsinkielinen ja erittäin erikoinen.