Miksi ei saisi ottaa varakkaalta vanhemmalta vastaan rahaa?

Olennaista on oppia tulemaan omillaan toimeen. Ymmärrän hyvin jos vanhemmat haluavat sponssata hyvän hyvyyttään tai sen, jos iskee onnettomuus ja tarvitsee tilapäisavustusta. Sitä en ymmärrä, että lapset loisivat ja kuppaavat rahaa vanhemmiltaan kuin verenimijät.

Miksi ei saisi ottaa varakkaalta vanhemmalta vastaan rahaa? Vanhempani ovat hyvätuloisia, varakkaita ja velattomia. Matkustelevat paljon. Vanhempani antavat säännöllisesti rahaa minulle ja kahdelle siskolleni. Rahasumma on noin 200-500 euroa kuukaudessa. Olen kieltäytynyt toisinaan rahasta, mutta kun tosiaan vanhemmillani on paljon rahaa, niin miksi kieltäytyisin? Rahat käytämme lapsiin, maksamme harrastuskustannuksia ym.. Mitä pahaa tässä on? Tulisimme toimeen ilman vanhempieni apua, mutta toisaalta, mitä pahaa on ottaa rahaa vastaan, jos heillä sitä on yllin kyllin? Voisiko joku perustella tämän? Itse aion toimia samalla tavalla omien lasten kanssa, mikäli minulla on varaa. Vanhempani myös käyvät säännöllisesti katsomssa lapsia, eivät anna "vain" rahaa.

sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.

vanhemmiltani. Vaan he suorastaan tuputtavat sitä ja laittavat tililleni ilmoittamatta. Kuinka moni nyt oikeasti kieltäytyisi tällaisesta, kun tietää, että vanhemmilla on varaa auttaa?

Olisi moraalisesti arveluttavaa esim. varata etelänmatka ja luottaa, että kyllä vanhemmat sen kuitenkin maksavat.



Mutta vanhempien vaoaaehtoisuteen perustuva ennakkoperintö-tyyppinen rahan antaminen on tietenkin ok.

ennakkoperinnön antaminen tai ilman veroseuraamuksia olevan suuruisten summien antaminen on järkevää.

On ok, ellet kerjää rahaa tai oleta vanhempiesi antavan sitä sännöllisesti. Olisi moraalisesti arveluttavaa esim. varata etelänmatka ja luottaa, että kyllä vanhemmat sen kuitenkin maksavat.

Mutta vanhempien vaoaaehtoisuteen perustuva ennakkoperintö-tyyppinen rahan antaminen on tietenkin ok.

Joko perintönä tai lahjoituksena.



Mutta yhden perustelun voin antaa siihen, miksi jotkut suhtautuvat ikävästi noihin isovanhempien lahjoittamiin rahoihin. Ehkä heidänkin lähipiiriinsä kuuluu sellaisia ihmisiä, jotka pitävät itsestään selvänä että isovanhemmat antavat rahaa ja hoitavat lapsia usein ja auttavat monin tavoin? Meillä on juuri näin lähipiirissä ja pakko myöntää, että asia on alkanut ärsyttämään. Ja nimenomaan juuri siksi, että nämä ihmiset ovat aivan ihmeissään siitä, että meillä ei ole olemassa ilmaisia lapsenvahteja, meille ei kukaan tule rakentamaan ilmaiseksi/suurella alennuksella taloa, me emme saa rahalahjoituksia jne. Asenteena näkyy hyvin selvästi se, että me olemme köyhiä ja jotenkin huonompia, vaikka oikeasti he ovat täysin vanhempien tuen varassa eivätkä tienaa yhtään enempää!



Olemme tietoisesti alkaneet välttelemään ihmisiä, jotka tuovat näitä omia etujaan esiin joka tilanteessa. On rasittavaa uudelleen ja uudelleen kertoa, että ei, me emme voi lähteä kahdeksi viikoksi etelään kaveriporukalla, koska meille ei kukaan maksa matkaa eikä ota lapsia hoitoon.



Tämä voi olla yksi syy, miksi jotkut suhtautuvat ikävästi näihin etuoikeutettuihin. Toki syitä on varmasti monia muitakin!

en ole ikinä pyytänyt enkä pyytäisi.



Ovat velattomia, tulevat hyvin toimeen ja tekevät omilla rahoillaan mitä lystäävät.



Minäkin aion auttaa omia lapsiani aikanaan jos vain mahdollista, miksen saisi?

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista...



Itse saan joka kuukausi 200 Euroa äidiltä. Tämä siksi, että olin taannoin ostamassa autoa ja äiti halusi, että ostan suunniteltua paremman (en tiedä, miksi alkoi sitä stressata) ja tarjoitui maksamaan 200 Euroa/kk lyhennyserästä, jos otan sen isomman ja uuden.



Muuten en ole saanut kuukausiavustusta sitten opiskeluaikojen. Isompia könttäsummia on tullut esimerkiksi asuntoa ostaessa. Kerran 100 000 markkaa, pari kertaa 20 000 Euroa ja kerran 50 000 Euroa. Sisko on saanut tasan samat.

mutta vasta nyt oikeastaan vanhempana, kun on jo omat perheet. Mun vanhempani antavat 500-1000 euroa vuodessa tilille ilman syytä. Ihan vain huvikseen. Appivanhemmat antoivat ennakkoperintöä, kun yksi sisaruksista osti mökin, eli kyseessä jo isompi summa, joka meni meillä lainanlyhennyksiin.



En näe tässä mitään vikaa. Emme kerjää rahaa emmekä tuputa lapsia hoitoon. Vanhempamme eivät ole varakkaita mutta tulevat hyvin toimeen ja molemmat matkustelevat vähintään kerran vuodessa. Ovat täysin velattomia.



Nuorempana emme saaneet rahaa, ja se välillä harmittikin, kun olisi tarvinnut opintojen rahoittamiseen. Opinnot sitten venyivät, kun piti olla koko ajan samaan aikaan töissä. Nyt ymmärrän, että sillä tavalla opin rahan arvon ja sen, että sitä rahaa ei voi kerjätä muilta vain, koska niin olisi helpompaa. Tosin toki tiesin sen jo silloinkin, koska jo lapsena minulle oli opetettu rahan käyttöä. Itse aion olla kyllä lepsumpi vanhempi ja nimenomaan auttaa opiskeluaikoina, mutta en missään nimessä kaiken aikaa tue rahallisesti vaan esim. annan ruokaa, autan ensimmäisen asunnon sisustuksessa ja ostan lahjoiksi jotain tarpeellista (ja kallista) esim. vaatteita, jotka lapseni saa itse valita. Sitten kun ollaan työelämässä, se vanhempien apu ei enää ole niin tarpeellinen, joten haluan itse sponsata siinä oman itsenäisen elämän alkuvaiheessa.