Lue keskustelun säännöt.
Asiallinen kysymys pienituloisille lapsiperheille
07.09.2010 |
Miten jaksatte kituuttamista? Siis sitä että rahaa pitää KOKO ajan laskea ihan kuin opiskeluaikoina? Kaipaatteko koskaan sitä, että voisi vaan mennä ruokakauppaan ja latoa ruokaa kärryyn ilman, että joka ostosta tarvii laskea?
Kysyn siis ihan asiallisesti mielenkiinnon vuoksi, en kiusatakseni. Emme itsekään ole suurituloisia, mutta vielä lapsettomia. Yksi suuri syy lykätä lastentekoa on ollut taloudellinen tilanne, vaikkakin nettotulomme ovat noin 4 500 e kuussa. Eli tuntuu vieläkin että on köyhä.
Kommentit (19)
Miten jaksatte kituuttamista? Siis sitä että rahaa pitää KOKO ajan laskea ihan kuin opiskeluaikoina?
No mitähän vaihtoehtoja sä luulet meillä olevan? Pakko se on jaksaa, ei tämä tästä muuksi muutu sillä että ryhdyn itkemään tai tuhlaamaan.
Kaipaatteko koskaan sitä, että voisi vaan mennä ruokakauppaan ja latoa ruokaa kärryyn ilman, että joka ostosta tarvii laskea?
Oikeastaan mä en osaa kuvitella tuota. Laskisin varmaan silti vaikka rahaa olisikin. Se on jotenkin itsestään selvyys.Mut olis kiva kun ei tarvis miettiä, mistä rahat kaikkiin välttämättömyyksiin, lasten syysvaaatteisiin jms saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vain pohdiskellut tässä sitä, että ovatko lapset sen arvoisia että niitä kannattaa tehdä niin paljon että ei rahat kunnolla riitä. Pienten lasten kanssa toki on helppoa mutta lapset kasvavat ja alkavat harrastaa jne.
Miten jaksatte kituuttamista? Siis sitä että rahaa pitää KOKO ajan laskea ihan kuin opiskeluaikoina?
No mitähän vaihtoehtoja sä luulet meillä olevan? Pakko se on jaksaa, ei tämä tästä muuksi muutu sillä että ryhdyn itkemään tai tuhlaamaan.
Kaipaatteko koskaan sitä, että voisi vaan mennä ruokakauppaan ja latoa ruokaa kärryyn ilman, että joka ostosta tarvii laskea?
Oikeastaan mä en osaa kuvitella tuota. Laskisin varmaan silti vaikka rahaa olisikin. Se on jotenkin itsestään selvyys.Mut olis kiva kun ei tarvis miettiä, mistä rahat kaikkiin välttämättömyyksiin, lasten syysvaaatteisiin jms saa.
Meillä on kohtuullisesti tuloja, mutta myös poikkeuksellisen suuria menoja. Välillä itkettää, välilllä menee unet, välillä pitää nousta aamuyöstä mapittamaan laskuja ja järjestelemään päätään. Pelottaa, että menettää kotinsa ja niin edelleen. Sitten pinnistelee, ettei lasten tarvitsisi nähdä koko ajan sitä huolta, jonka rahanpuute aiheuttaa.
Tilanne on tullut yllätyksenä, ei siksi että lapset olisi tehty väärään aikaan.
Aina välillä kyllä tulee melkoisia vitutuskohtauksia, varsinkin tilipäivinä, kun huomaa, että ei se työnteko rahallisesti ainakaan hirveästi kannata. Ja aina, kun pitää ostaa jotain kalliimpaa - tarkoittaa yli 50 euron ostoksia. Mutta ruokakaupassa on jo rutinoitunut ostamaan ne, joita syödään ja joihin on varaa. Oikeastaan on pieni onnikin, ettei ole liikaa rahaa; pysyy omaisuus mukavan pienenä.
Elämä on asioiden priorisoimista. Toiset haluaa perheen, toiset ei missään tapauksessa halua lapsia, toiset käyttää rahansa omiin kalliisiin harrastuksiin, toiset matkustelee, toiset opiskelee vuosia vuosia...
Mulle on aina ollut itsestään selvyys, että haluan perheen. Lapset mielellään melko nuorena. Nyt ikää 31 ja kolme ihanaa lasta. On aikaa touhuta lasten kanssa. Rahaa sen verran ettei ihan JOKA ostosta tarvi etukäteen miettiä ja laskea, mutta olen jo lapsena oppinut, että rahaa ei käytetä enempää kuin sitä on. Nautin elämästä! Ja haaveeni on toteutunut!
Kyse on nyt siitä, että haluatko lapsia vai et? Ei siitä, mikä on taloudellisesti järkevää. Toki lasten saamisen jälkeen joutuu luopumaan omista jutuistaan, mutta niin sen mielestäni kuuluukin mennä. Lasten hankkimista ei kannata lykätä ikuisuuksia. Muita asioita voi tehdä vanhempanakin, mutta lasten saamiselle on biologiset ikärajat.
Olen vain pohdiskellut tässä sitä, että ovatko lapset sen arvoisia että niitä kannattaa tehdä niin paljon että ei rahat kunnolla riitä. Pienten lasten kanssa toki on helppoa mutta lapset kasvavat ja alkavat harrastaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kummatkin vanhemmat ollaan töissä,tavallisia duunareita,mutta toisen palkka uppoaa suoraan vuokraan ja sitten loppu onkin kituuttamista,nyt mies tekee kahta työtä,että pärjätään. Opiskeluista haaveilen,mutta ei ole mitenkään mahdollista
Mutta en silti sano etteikö olisi oikeasti todella kiva jos rahaa olisi enemmän, eikä tarvitsisi joka ostosta miettiä. Luulen kuitenkin että se hintojen vertailu, tarjousten vahtaaminen yms. on jo niin verissä että ei siitä enään eroon pääsisi ainkaan kovin nopeasti.
Toki toivon joskus että olisi rahaa matkustella. Juurikaan muualla kun sukulaisissa ja pari kertaa huvipuistoissa ei ole lasten syntymän jälkeen käyty. Olisihan se hienoa kun joskus voisi lapset viedä kylpylään yöksi yms.
Ja ap:lle, et tosiaaan ole köyhä. Meillä 3 lasta ja tullaan toimeen pienemmällä rahalla kun mitä teille tulee kuussa!! En tarkoita millään pahalla, mutta ehkä olisi teidän aika tarkistaa mihin se kaikki raha menee ja onko se kaikki tosiaan tarpeellista. Kyllä tuohon budjettiin pitäisi mielestäni ainakin yhden lapsen mahtua! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kaksi kouluikäistä, jotka harrastavat.
Mä olen luopunut rahankäytöstä, joka kohdistuu itseeni, eli en harrasta kalliita asioita tms kuten ennen, vaan sijoitan rahat lasten elämään, itse pärjään vähällä.
ollut köyhä.
Rahojen laskeminen on verissä. Muistan opiskeluaikoja, jolloin oli viikonlopuksi 5 perunaa ja 1 lihaliemikuutio. Niillä piti pärjätä. Tai kun sai ekan työpaikan, missä palkka oli niin pieni, että viimeiset 2 viikkoa sai syödä pelkkää makaroonia ketsupilla. Mutta töihin menin, koska se vaikutti positiivisesti seuraavaan työpaikkaan.
Toki joskus tulee mieleen, että olis kiva saada sitä ja tätä. Mutta niitä ajatuksia on turha lietsoa, itselleen vain aiheuttaa murhetta.
Köyhyys ei jalosta eli meinaan sitä, että en julista, kuinka pehmeät arvot olisi ihania ja en huolisikaan rahaa jos sitä saisin. Mutta en ala aktiivisesti suremaan, koska olen tottunut jatkuvasti laskemaan.
Joskus vain huvittaa esim. sellaisissa tilanteissa kun tuttuni ruotsinsuomalainen perheenäiti selittää, että ei teillekään tulisi kalliiksi ottaa sellainen omatoimimatka Kaliforniaan, missä he oli kuukauden viime vuonna. Ei tullut maksamaan kuin niin ja niin monta tuhatta.
Eli rikkaan on mahdoton tajuta, että sillä muutamalla tuhannella eläisimme muutaman kuukauden.
Vaikeampaa on niillä, joille köyhyys tulee yhtäkkiä ja pitää opetella koko elämäntapa uusiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kaksi kouluikäistä, jotka harrastavat.
Mä olen luopunut rahankäytöstä, joka kohdistuu itseeni, eli en harrasta kalliita asioita tms kuten ennen, vaan sijoitan rahat lasten elämään, itse pärjään vähällä.
Ostamme aina ensin lapsille, itseemme sijoitamme vähemmän. Vaattet ja harrastusvälineet ostetaan laadukkaina, käytettyinä jos mahdollista. Lapsillamme on yksi mieluinen harrastus kummallakin. Toinen mistä emme tingi on monipuolinen ja laadukas ruoka.
Meillä ei kulu rahaa juhlimiseen, matkusteluun,tai shoppailuun tavan vuoksi. Auto on meille kulkuväline, ei statussymboli(toki sellainen mistä kehtaa nuosta ulos julkisilla paikoilla).
lapsia kolme ja omakotitalo, auto ja koira. En koe että kituutetaan! Eteläänkin on varaa mennä parin vuoden välein. No, uusinta plasma-tv:tä ei ole, vaatteita ostetaan käytettynä ja isovanhemmat ostelee paljon esim ulkovaatteita. Musta me pärjätään ihan kivasti, nämä tulot riittävät ihan ok elämään pikkukaupungin laitamilla :)
Se on asenteesta kiinni. Mitään ei meiltä puutu, mutta esim silmälasien hankintaa voi joutua venyttämään pari kuukautta jos on isoja laskuja tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vain pohdiskellut tässä sitä, että ovatko lapset sen arvoisia että niitä kannattaa tehdä niin paljon että ei rahat kunnolla riitä.
Saimme molemmat lapset tilanteeseen, jossa mies oli juuri valmistunut ja saanut (juurivalmistuneelle) hyväpalkkaisen vakityön (2500e netto) ja itse olin ollut jo kauan myös mukavassa vakipaikassa (2000-2500e netto kk riippuen).
Muutimme miehen työn perässä kun lapset olivat 3v ja 1v, minä sairastelin ja sain diagnoosin kroonisesta sairaudesta ja lisäksi tuli vaikea masennus - enkä löydä enää työtä (enkä jaksaisikaan täyttä työaikaa).
Miehen työpaikkalla yt-neuvotteluita jne ja palkka on sen takia vieläkin tuossa 2600e pintaan - ainoat tulomme lapsilisän lisäksi.
Elämä ei yksinkertaisesti aina mene niin, kuin on suunnitellut. Vähän nöyryyttä, ap.
Meillä eletään yhden palkalla ja tämä on oma valinta eli olen tuloton kotiäiti. Silloin kun heitän duunikeikkaa (enää tosi harvoin) ja rahaa on enenmmän niin nuulailen edelleen. Sama oli silloin kun rahaa oli enemmän ja molemmat töissä. Nuukailu on meillä sitä että harkiten ostetaan ja tarpeellinen eli enemmän kyse on edelleen valinnoista. Kartan kertakulutusta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laskuihin menee joka kuukaus lähes 2000e,joten elämiseen ei kauheita jää aina 5hengelle,silti joka päivä on ruokaa ja autoon bensaa.ärsyttää todella paljon että käyn vuorotyössä maksaen vain laskuja...ikinä itselleni ei jää yhtään,esim.että kävisin kampaajalla,hierojalla jne...
Vaikea kuvitella mitä te rahallanne teette?
Meillä netto vähän yli 3000 euroa ja ei tosiaan olla köyhiä, nelihenkinen perhe. Lainaa lyhennetään talosta, syödään hyvin, kaksi autoakin pakollista täällä. Tähän kun lisäisi 1500 euroa kuussa lisää niin a vot - olisi todella kissanpäivät!
Toisaalta olen niin tottunut siihen, etten osta mitään kallista, siis vaatteita, huonekaluja tms. että mahtaisinko kuitenkaan osata tota rahaa käyttää? Varmaan maksettaisiin lainaa äkkiä pois jos ekstraa olisi.
siksi olemme eläneet yli varojemme ja ollaan joka puolelle velkaa
käteen himpan yli 3000. Ollaan kolmilapsinen perhe, jolla on lemmikeitäkin. Rahaa ei liikoja ole mutta en kyllä ruokakaupassa mieti, mihin on varaa ja mihin ei. Ehkä ostotottumuksetkin ovat niin muovautuneet näihin tulorajoihin ettei tarvi harrastaa kieltäymyksiä. Samoin lemmikeille ostetaan laadukasta ruokaa eläinkaupasta enkä silloin laske senttejä.
Oma talo on, jonka lainaa maksellaan, lapset harrastavat, mitä haluavatkin ja varaa jää aina tarvittaessa pieneen extraan ja hemmotteluunkin. :)
oli mutsi 4 lapsen yh, tulot siivojana noin 1400/kk+lapsilisät ja tästä piti miinustaa kuussa 300€ lainaa ja palttiarallaa 600€ yhtiövastiketta+sähkölasku+puhelinlasku yms. Ja ruokaankin meni sitä rahaa tuhottomasti kun 5 ihmiselle joka päivä ruuat väsättiin. Ikinä ei saatu uusia vaatteita, kirpparilta ostettiin. Monesti menin vessaan itkemään kun mutsi heitti myöhässä koulunpihalle vanhalla -78 mazdalla ja se levis siihen ja eiköhän sitten tullu huuto että tuus työntää äitin kans! ylä-aste ikäiselle rankkaa aikaa..
mutta kyllä me kuitenki apua aina saatiin äidiltä vaikka se köyhä olikin. Auttoi aina veljeäni kun ei teiniikäsenä ollut varaa opiskelijakämpän vuokraa maksaa, maksoi aina puhelinlaskun ja osti aina kerran viikossa ruokakassin. Ja sama siis meillä nuoremmilla myöhemmin. Ja aina viikkorahaa saatiin vaikka sen jälkeen äiti aina tiesikin että nyt taitaa jäädä viikon edamit ostamatta sen takia. On se mielestäni arvokasta että viitsii vähillä varoilla auttaa muita vaikka kuinka olisi lirissä itse sen jälkeen:)
mutta kun totta puhutaan, kyllä tämä köyhä nuoruus opetti sen että itse en kyllä koskaan niin persaukisena ala perhettä perustamaan että ei olis varaa itseään ja lapsiaan elättämään
t.juuri ensimmäistä odottava ja mielestään rikas nuori :)
kun on tottunut olemaan köyhä jo lapsena. Saamme siis tällä hetkellä rahaa yhteensä n. 1400e josta vähennetään asumiskulut ja muut pakolliset laskut. Ja perheeseen kuuluu kaksi lasta ja kaksi aikuista.