Lue keskustelun säännöt.
Mun mielestä vauvat ei ole söpöjä
29.10.2010 |
enkä ole muutenkaan yleisesti lapsirakas, mutta... Tänään kävin päivällä Picnicissä hakemassa lounaaksi patongin. Odottelin sitä kun sitä valmistettiin ja siihen tuli viereen äiti vauvoineen. Äiti meni kassalle maksamaan ja vauva jäi siihen mun viereen. Ja se vauva vaan tuijotti mua ja hymyili. Hymyilin sitten takaisin vähän ja vauva alkoi hymyilemään sitten enemmän. Ja uskomatonta, tällainen paatunut ei-lapsirakas kohtasi kesyttäjänsä siinä vauvassa! Se oli vaan niiiin hellyttävä ja aseistariisuva se hymy. Oli pieni kohtaaminen, mutta omalla tavallaan mulle erittäin suuri, jonka muistan kyllä lopun elämäni. Ja siis mulla itsellänikin on 2 kouluikäistä lasta, mutta heidän lisäkseen tuo on kyllä ainoa vieras vauva joka mua on ikinä koskettanut. Joku sielujen sympatia meillä vaan oli ;).
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauvat oo söpöjä ja sulosia. Kissanpennut on.
nyt ihan ymmärrä, jos hymyilevät vauvat ärsyttää, niin onko niitä nyt pakko tuijottaa? Nehän ei mitenkään naamalle tule, yleensä ovat aika reippaasti aikuisten katsekorkeutta alempana, ei ole mitenkään "pakko" katsoa alaspäin...
lähinnä tällä jutulla ajan sitä takaa, että voiko olla, että jo vauvan kanssa voi jotenkin "synkata"? Alkuun kun tämäkin vauva alkoi katsomaan niin yritin ensin katsoa muualle. Sitten kuitenkin joku veti siinä puoleensa, se oli jännä juttu... Mulla "synkkasi" sen vauvan kanssa :D. Hassu kokemus kyllä, koska yleensä tosiaan en mitenkään vauvoista välitä, vaan nimenomaan jotkut kissan- ja koiranpennut on niitä joille lepertelen. ap
Ja jos ei vastaa hymmyilevälle/vilkuttavalle/jokeltavalle lapselle jotenkin heltyneenä vaan kävelee katsomatta ohi, niin johan pidetään outona.
Minustakaan vauvat eivät ole söpöjä. Nehän on, hyvänen aika, kuin pieniä kännisiä ihmisiä: kuolaavat, hoipertelevat, kusevat pöksyynsä ja puhuvat epäselvästi. Eikä minulla ole mitään vauvoja vastaan, ne eivät vaan lämmitä omaa mieltäni mitenkään ja yleensä esim. niiden jokeltelu ja papatus ärsyttää minua. Se minua ärsyttää, ettei ihmisellä, varsinkaan naisella, saisi olla oikeutta tällaiseen kokemukseen. Jotenkin tunneköyhänä tai vähintään omituisena pidetään naista, joka ei lepertele jokaiselle vauvalle ja halua itse vauvoja/lapsia niin paljon kun mies ja talous antaa myöten.
Ei kukaan pidä outona naista, joka ei tykkää esim. hiiristä tai liskoista (ja nämäkin ovat toisten mielestä söpöjä ja heille rakkaita lemmikkejä), mutta jos ei pidä vauvoista, niin joku muumihan on laaksosta hukassa...
En minä niille vauvoille irvistä tai koe mitään tarvetta olla mitenkään ikävä vauvoille/vauvaperheille tietenkään. Asiallisesti pyrin suhtautumaan kaikkiin. Mutta kai minulla on oikeus olla innostumatta vauvoista ja valita esim. kahvilassa se lapsiperheestä kauimmainen pöytä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tämä kuulostaa erittäin häiriintyneen ihmisen puheelta, sorry. On oikeus olla pitämättä vauvoista joo, mutta se että ihmistä ärsyttää viattoman vauvan hymy, kertoo kyllä jostain syvemmästä tunne-elämän ongelmasta.
jos äiti katsoo minua niin hymyilen takaisin. Mut jos ei niin irvistän vauvalle. Muutaman kerran on vauva alkanu huutaa.
jos äiti katsoo minua niin hymyilen takaisin. Mut jos ei niin irvistän vauvalle. Muutaman kerran on vauva alkanu huutaa.