dysfaatikon suusta:

toisen ongelmalle. Vakka kantensa valitsee.

Tirisi ihan hiljaa käsi suun edessä selin poikaan, ettei näkisi. Hienon kannen sain!



T:vakka

"Fiksu ja empaattinen" mies sulla, kun nauraa toisen ongelmalle. Vakka kantensa valitsee.

sellainen santavagina, että sua ei tilannekomiikka naurata. Eihän tuossa nyt ollut kyse siitä, että ap:n mies olisi nauranut lapsen ongelmalle, vaan sille, mitä lapsi sanoi.

Repesin :)

kljhsdasjaaåakkååpscmcm lklö aööasö?

toisen ongelmalle. Vakka kantensa valitsee.

Mustinta huumori on yleensä asianomaisten itsensä joukossa. Siis vammaiset viljelevät vammaishuumoria, jne.

Tietysti lapsen kanssa on oltava varovainen, ettei lapselle tule tunne, että hänelle nauretaan. Mutta eikös tässä ollut mies eri huoneessakin, ja 'hajoilu' ei kait tarkoita ääneen nauramista.

kynän anaaliin (penaaliin)

riemastuttavaa, joka naurattaa eniten juuri asiayhteydessä, mutta dysfaatikolta näitä väläyksiä saa läpi elämän. Minusta pojan parhaita keksintöjä oikeasti on "hajuhäntä". Oikein kuvaava uusi sana haisunäädälle. ap

kyllä minuakin huvitti kun olin aikoinaan siskon lapsen kanssa hesburgerissa (juu voitte lynkata, mutta se on ihan toinen juttu :D). Tilasin siinä aterioita kun tämä tiskin takaa näkymätön tyttö huusi kovaan ääneen "minä haluan kyllä pimppaa ja peppua!", tarkoitti limpsaa ja ketsuppia.

kaverilla "panopuu"

"Vichyä siis"

mutta laitanpa tähän kuitenkin.



Lapsi kysyi ihan yhtäkkiä: äiti, mikä on polo?

Minä: ai poro? se on semmonen eläin, vähän kun hirvi mutta pienempi. (lapsi ei siis osaa sanoa r:ää)

Lapsi: ei kun polo.

Minä: missäs semmonen on ollu?

Lapsi: siinä laulussa, pahtia pahtia polo kanpahtia.

Hetki meni ennenkuin tajusin, Ipana-levyllä siis 'tahtia, tahtia, polokan tahtia...'

Selitin polokan eli polkan. Seuraava kysymys olikin sitten: äiti, mikä se pahti on?

tsiisös että vesi lentää silmistä! Ihan hulvaton juttu!