Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapset ovat nykyään niin KURITTOMIA koulussa (ja eskarissa)?
06.09.2010 |
Omat, tavallisina pitämäni lapset alkavat tuntua enkeleiltä, kun kuuntelee koulun ja eskarin opettajien puheita ryhmien yleisestä ilmapiiristä.
Näyttää olevan suorastaan normi, että tunnilla häiritään ja metelöidään, opettajaa ei totella, kavereita kiusataan jne. Mutta mitä olen opettajilta kysellyt, omat lapseni eivät ole kuulemma näin käyttäytyneet. Viime vuonna eskariope jopa sanoi, että teidän "Maija" tottelee aikuista, ja se on nykyään _harvinaista_. Olin että aijaa, minä kun luulin, että suurin osa lapsista tottelee.
3.-luokkalaisen opettaja taas on avautunut jo useammassa vanhempainillassa siitä, miten rauhaton luokka on jo millaisia keinoja hän on ottanut käyttöön työrauhan ylläpitämiseksi. Ja kun olen kysynyt kahden kesken, onko minun lapseni tarvinnut kurinpalautusta, niin kuulemma ei. Myöskään kummankaan lapsen reissuvihkoon ei ole koskaan tullut minkäänlaista huomautusta, eli kai he aika nätisti osaavat olla.
Koska joku keksii nyt kuitenkin syyttää minua omien lasteni kehumisesta, niin sanottakoon ettei se ole tämän aloitukseni pointti. Ihmettelen vain ihan oikeasti, mikä nykyajassa oikein mättää. Mielestäni minulla on ihan tavalliset lapset, jotka käyttäytyvät välillä hyvin ja välillä huonommin. Mutta opettajien puheiden mukaan he ovatkin keskimääräistä kiltimpiä.
Kommentit (48)
Oman näkemykseni mukaan liian aikaisin vanhempien läheisyydestä vieroitetut lapset ne eniten kapinoivat aikuista vastaan huomionkipeydessään.
ja kasvatusvastuuteen kertoo jo se, ettei taaperoita kyetä/haluta enää edes opettaa nukkumaan omassa sängyssä, vaan että koko perhe nukkuu samassa sängyssä (isä ehkä vierashuoneessa) koululaiseksi asti. Tämä on vain yksi, kärjistetty esimerkki. Lapsia kohdellaan niin silkkihansikkain joka elämän osa-alueella, ettei ole ihme ettei iso osa lapsista kunnioita enää ketään saati mitään.
antaa kun lapsi on hereillä? Meillä kukaan lapsista ei ole koskaan nukkunut samassa sängyssä venhempien kanssa ja mitään käytöshäiriöitä ei ole kouluista tai päiväkodeista tullut tietoon. Perusturvallisuus kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella hyvä ketju ja ajattelemisen aihetta joillekin vanhemmille.
Harmillista on, että tämä kasvatusongelma koskettanee meitä kaikki ainakin jossakin vaiheessa elämää. Kaikki joudumme olemaan tekemisissä näiden "kasvatuksen" mätämunien kanssa jos ei koulussa niin töissä tai suhteessa viimeistään.
kykene/halua vierottaa tai opettaa omaan sänkyyn, sillä se vaatii vanhemmalta jonkin verran työtä varsinkin jos tapa istuu tiukassa=lapsi on nukkunut näin jo monta vuotta. Kyse ei ollut vauvoista saati kesken yöllä sänkyyn painajaisen jälkeen lohtua hakemaan tulleesta lapsesta, vaan jopa koululaisista, jotka edelleen nukkuvat perhepedissä.
Minä menin vielä seitsemän-kahdeksanvuotiaana vanhempien viereen, koska minulla oli vilkas mielikuvitus ja näin paljon painajaisia. Se oli aivan valtavan ahdistavaa aikaa. Olisiko äidin pitänyt kieltää ja jättää minut omaan sänkyyn itkemään joka yö? Ja kuitenkin oli koulussa kiltti ja tottelevainen lapsi.
Tuli mieleen, että tässä voi olla kyse myös opettajien tapojen muutoksesta. Ennen opettajat olivat vähän pelottavia, eikä heidän silmilleen hypitty. Nykyään opettaja on kaveri, ainakin ekoilla luokilla. Enkä sano, että tämä on huono asia, en kannata vanhakantaista opetusta! Mutta sympaattisen "kaveriopettajan" on varmasti paljon vaikeampi luoda auktoriteettia kuin vanhanaikaisen "herra Opettajan".
Mitäpä jos osasyynä liiallinen virikkeiden saanti jotta eivät jaksa enää istua luokassa opiskelemassa?
Nykyään lapsia roudataan virikkeisiin joka päivä. Ties montako harrastusta viikossa ja siihen kaikki muut menot päälle. Viikonloput juostaan ties missäkin tapahtumassa jne.
Eli jatkuva kiire ja lapsilla liikaa virikkeitä. Eivät ehdi tylsistyä ja nykyajan vanhemmat kauhuissaan jos heidän lapsellaan tylsää, jotain pitää heti keksiä. Jos ei kotoolta lähdetä virikkeitä hakemaan korvataan tylsyys pelaamisella.
Tämä oli vain ajatus. Jospa koulussa parhaiten viihtyvät ovatkin niitä kotona olevia lapsia joilla ei kiire mihinkään ja vapaata leikkiä ohjelmassa joka päivä. Voisin hyvin kuvitella että lapsi jota ekaluokalta tai jo aiemmin kuskataan virikkeestä toiseen lopettaa leikin nuorempana, mikä taas ei kehitä mielikuvitusta eikä oikeanlaista sosiaalisuutta.
Lynkataanko minut?
kykene/halua vierottaa tai opettaa omaan sänkyyn, sillä se vaatii vanhemmalta jonkin verran työtä varsinkin jos tapa istuu tiukassa=lapsi on nukkunut näin jo monta vuotta. Kyse ei ollut vauvoista saati kesken yöllä sänkyyn painajaisen jälkeen lohtua hakemaan tulleesta lapsesta, vaan jopa koululaisista, jotka edelleen nukkuvat perhepedissä.
Minä menin vielä seitsemän-kahdeksanvuotiaana vanhempien viereen, koska minulla oli vilkas mielikuvitus ja näin paljon painajaisia. Se oli aivan valtavan ahdistavaa aikaa. Olisiko äidin pitänyt kieltää ja jättää minut omaan sänkyyn itkemään joka yö? Ja kuitenkin oli koulussa kiltti ja tottelevainen lapsi.
vanhempien viereen? Tämä on mielestäni ihan eri asia kuin se, että lasta ei jakseta saati haluta edes opettaa nukkumaan omassa sängyssään vielä kouluiässäkään vedoten kaikenmaailmaan lässynlässyyn kuten tuossa yksikin kirjoittaja puhui läheisyydestä vierottamisesta. Todellinen syy siihen on vanhempien laiskuus ja selkärangattomuus ja sitä näillä kurittomilla kakaroilla haettiin takaa, vanhempien selkärangatonta "kasvatusta" ja sitä ettei edes jakseta tai uskalleta vaatia enää mitään. Kärjistetty esimerkki oli tuo perhepeti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhempien viereen? Tämä on mielestäni ihan eri asia kuin se, että lasta ei jakseta saati haluta edes opettaa nukkumaan omassa sängyssään vielä kouluiässäkään vedoten kaikenmaailmaan lässynlässyyn kuten tuossa yksikin kirjoittaja puhui läheisyydestä vierottamisesta. Todellinen syy siihen on vanhempien laiskuus ja selkärangattomuus ja sitä näillä kurittomilla kakaroilla haettiin takaa, vanhempien selkärangatonta "kasvatusta" ja sitä ettei edes jakseta tai uskalleta vaatia enää mitään. Kärjistetty esimerkki oli tuo perhepeti.
Siihen asti nukuin omassa sängyssäni vanhempien huoneessa.
vanhempien viereen? Tämä on mielestäni ihan eri asia kuin se, että lasta ei jakseta saati haluta edes opettaa nukkumaan omassa sängyssään vielä kouluiässäkään vedoten kaikenmaailmaan lässynlässyyn kuten tuossa yksikin kirjoittaja puhui läheisyydestä vierottamisesta. Todellinen syy siihen on vanhempien laiskuus ja selkärangattomuus ja sitä näillä kurittomilla kakaroilla haettiin takaa, vanhempien selkärangatonta "kasvatusta" ja sitä ettei edes jakseta tai uskalleta vaatia enää mitään. Kärjistetty esimerkki oli tuo perhepeti.
Siihen asti nukuin omassa sängyssäni vanhempien huoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin äitiysloma kesti tuon.
En ihan ymmärrä miten nyt asiat olisivat niin paljon huonommin.. jos nyt joku 2-vuotias virikehoidossa käykin.
lapset.
Eli ne, jotka on viety ja pieninä isoihin ryhmiin ja ei ole vanhempien kasvattamia. Vanhemmat eivät tunne omia lapsiaan ja kun vähän viettävät aikaa heidän kanssaan, heille ei pidetä kuria vaan annetaan sitä laatuaikaa.Eli se lause, että lapselle on parempi olla vähemmän, mutta levänneen äidin kanssa. Vanhemmilla ei ole tuntumaa lapseensa, koska eivät ole itse kasvattaneet sitä.
Siksi nykyään on niin paljon levottomia ja häirikkölapsia.
kasvattaa lapsiaan vaan antavat lasten "kävellä yli".Peruskäytöstavatkin tuntuvat olevan monelta lapselta ihan hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä eka-tokaluokkalaiset ovat joka paikassa kilttejä? Ainakin olen havainnut mitä isommiksi käyvät, sen rasittavampia ongelmia ilmenee, vaikka tavat oliskin ok. lapset oppivat ikäviä asioita esim pihakavereilta. Ja kovaa kuria saa todella pitää!!
t. kolmen äitee
lapsilta ei odoteta eikä ainakaan vaadita mitään. On vain oikeuksia, muttei velvollisuuksia. Valtio on hienosti ajanut lasten oikeuksia, mutta myös samalla osallistumalla lasten kasvatukseen on se vienyt paljon myös vanhemmilta pois. Jopa äänen korottamista lapselle pidetään jo ihan kauheana syntinä. Lopputulos rupeaakin jo näkymään kouluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha tästä on syyttää yksin vanhempia ja yksin koulua. Opettajat ovat vuosikausia toitottaneet koulun ja kodin yhteistyön ja keskustelun avoimuuden tärkeyttä. Ja jos aikuiset antavat sellaisen esimerkin, että opettajaa tai tuttavia saa pompottaa ja käskeä, niin kyllä open työ tehdään tyhjäksi.
Ylipäätään meidän aikuisten pitäisi puhaltaa yhteen hiileen: nykyään teinit riekkuvat kylillä päissään ja koulussa tarvitaan jopa poliisia mitättömistä asioista nousevien tappeluiden vuoksi. Minä en ainakaan keksi mitään muuta lääkettä kuin sen, että aikuisten pitää ruveta jälleen vaatimaan lapsilta ja nuorilta kunnioitusta. Ja se pitää tehdä yhdessä. Tiedän että tästä nousee vastalauseita, mutta:
-Ala-asteella oppilaiden tulisi puhutella opettajaa opettajaksi, ei etunimeltä.
-Yläasteella ja lukiossa (ja korkeakouluissa) opettajia tulisi teititellä.
-Opettajalle vastaansanomisesta tulisi seurata rangaistus. Jälki-istuntoa heti vain, samana päivänä, ja niin että tuntuu. Opettajatkin toki tekevät virheitä ja kohtelevat joskus oppilaitaan väärin, mutta väittäisin että tämänkaltaisten tapahtumien lukumäärä on minimaalinen murto-osa siitä, kuinka usein oppilaat kohtelevat opettajiaan huonosti.
-Opettajalla tulisi olla täysin selvä oikeus puuttua oppilaaseen fyysisesti. Tämä ei tarkoita oikeutta lyödä tai aiheuttaa tarkoituksellisesti kipua. Mutta lähtökohdan pitäisi olla se, että häiritsevä oppilas poistetaan luokasta vaikka voimakeinoin. Asia on nimittäin niin, että kauniit puheet eivät aina auta. Joihinkin oppilaisiin ei päde puhe, heitä on pakko kohdella heidän omien vaatimustensa mukaan. Ja joskus se on oppilaan toimittaminen määrätietoisin ottein käytävään tai mihin klinikkaluokkaan riiviöitä onkin tapana kyörätä.
-Levottomimpiin kouluihin pitäisi palkata järjestysmies. Tiedän että tämä syö monien opettajien ammattikunniaa, mutta vallitseva tilanne osoittaa, että opettajien kyvyt eivät näytä riittävän. Järjestysmies olisi siis sanalla sanoen isokokoinen mieshenkilö, joka tarpeen vaatiessa noutaisi väkivaltaisen tai muutoin törkeästi käyttäytyvän oppilaan luokasta ja toimittaisi hänet jäähylle sitä varten varustettuun, asialliseen (=tylsään, suljettuun) tilaan. Muissa kouluissa voisi auttaa asiaa, jos vastaisuudessa opettajiksi ei koulutettaisi entisiä hikareita ja vässyköitä vaan tavallisia nuoria ihmisiä. Ainakaan yläasteella ei opetettavat asiat vielä ole niin vaativia, että tarvittaisiin vuosien viruminen yliopistossa vain jotta voitaisiin opettaa kertotaulua ja prosenttilaskua työn pääosan keskittyessä vallan muuhun kuin oppiaineeseen.
ja kasvatusvastuuteen kertoo jo se, ettei taaperoita kyetä/haluta enää edes opettaa nukkumaan omassa sängyssä, vaan että koko perhe nukkuu samassa sängyssä (isä ehkä vierashuoneessa) koululaiseksi asti. Tämä on vain yksi, kärjistetty esimerkki. Lapsia kohdellaan niin silkkihansikkain joka elämän osa-alueella, ettei ole ihme ettei iso osa lapsista kunnioita enää ketään saati mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole koskaan ollut mikään tiukka kuri ja varmasti on annettu periksi liian usein mutta silti lapset tottelevat todella hienosti päiväkodissa ja koulussa, aina tulee hyvää palautetta.
Joillain lapsilla on sisäsyntyinen halu miellyttää muita. Itsekin olin kiltti lapsi vaikka kotona harrastettiin varsin vapaata kasvatusta.
Oman näkemykseni mukaan liian aikaisin vanhempien läheisyydestä vieroitetut lapset ne eniten kapinoivat aikuista vastaan huomionkipeydessään.
ja kasvatusvastuuteen kertoo jo se, ettei taaperoita kyetä/haluta enää edes opettaa nukkumaan omassa sängyssä, vaan että koko perhe nukkuu samassa sängyssä (isä ehkä vierashuoneessa) koululaiseksi asti. Tämä on vain yksi, kärjistetty esimerkki. Lapsia kohdellaan niin silkkihansikkain joka elämän osa-alueella, ettei ole ihme ettei iso osa lapsista kunnioita enää ketään saati mitään.
Kyllä meillä on vauvat aina nukkunu vieressä ja aina on saanu pienet tulla viereen, kun on yöllä pelottanu.
Silläkö niitä kurittomia kakaroita tehdään. Luulisin kyllä, et just päin vastoin.
Päivisin halitaan, suukotellaan ja sylitellään, öisin nukutaan omassa sängyssä. Ei nukkuessa läheisyyttä tarvitse. Iltarutiineissa halitaan ja suukotellaan lisää, lastenhuoneen ovi auki ja pikkuvalo päälle. Lapsella on oikein hyvä olla ja löytää unen omassa sängyssään. Oletko itse pikkulapsen vieressä makaamassa liikumatta kun hän käy sinun sängyssäsi nukkumaan? Vai käytkö lapsen kanssa samaan aikaan sillä se on helpointa niin? Lasta ei tarvitse nukuttaa, lapsi osaa nukahtaa itsekseenkin.
Meillä lapset eivät ole kapinoineet, sillä heitä ei ole läheisyydestä vierotettu edelleenkään vaikka omassa sängyssä nukkuvat öisin. Läheisyyttä on edelleen ja kovasti, nukkumisella ei ole läheisyyden kanssa mitään tekemistä. Tätä juuri tarkoitin sillä, että asiat menevät joillakin vanhemmilla ihan sekaisin ja etsitään tekosyitä sille, miksi jotain asiaa ei kyetä/jakseta/haluta tehdä.
Kyllä meillä on vauvat aina nukkunu vieressä ja aina on saanu pienet tulla viereen, kun on yöllä pelottanu.
Silläkö niitä kurittomia kakaroita tehdään. Luulisin kyllä, et just päin vastoin.
kykene/halua vierottaa tai opettaa omaan sänkyyn, sillä se vaatii vanhemmalta jonkin verran työtä varsinkin jos tapa istuu tiukassa=lapsi on nukkunut näin jo monta vuotta. Kyse ei ollut vauvoista saati kesken yöllä sänkyyn painajaisen jälkeen lohtua hakemaan tulleesta lapsesta, vaan jopa koululaisista, jotka edelleen nukkuvat perhepedissä.
Joku kirjoittikin hienosti siitä toisessa ketjussa, että on joukko vanhempia, jotka eivät uskalla pistää rajoja lapsilleen ja sanoa ei, sillä eivät kestä kuulla pettymyksestä johtuvaa lapsensa itkua. Niinkuin lasta kohdeltaisiin silloin huonosti koska hän itkee. Oikeasti odotan kauhulla, minkälainen yhteiskunta on reilun 10v päästä.