Lue keskustelun säännöt.
Onko nainen huono äiti jos erossa jättää lapset isälle?
Kommentit (24)
kun aikoinaan erosivat, olin perheemme kuopus ja sillon 4v. Meitä oli myös veljeni,2 vuotta minua vanhempi ja isosisko 8 vuotta minua vanhempi. Äiti "joutui" jättämään meidät isälle, isä ei nimittäin antanut ottaa meitä mukaan. Isosisko taisteli tahtonsa läpi ja muutti äidin luokse n.kuukausi eron jälkeen. Me jäimme veljeni kanssa isälle. Me oltais veljen kans haluttu myös äidille asumaan,muttei isä ollut siihen suostuvainen. Haluttiin aina muuttaa äidin luokse, koska äiti on monesti lapselle se tärkeämpi, mitä varsinkin pieni lapsi tarvitsee. Mielestäni ei ole huono äiti jos jättää erossa lapset isälle, mutta kannattaa miettiä onko se todella lapsen kannalta parasta. Eikö lapset voisi asua puoliksi molempien luona? esim. viikko ja viikko... Henk.kohtaisen kokemuksen myötä meillä esikoinen on nyt 3 vee, asuu minun luona ja erottiin hänen isänsä kanssa 2,5 vuotta sitten. Näin on parempi kaikkien kannalta. Olemme ajatelleet että kunhan lapsi on itse sen ikäinen että osaa sanoa kumman luona asuu, niin sitte muutetaan järjestelyä jos tarpeen. Poika käy isänsä luona säännöllisesti, eikä meillä ole näin ilmennyt mitään ongelmia. Toisinpäin jos menisi niin en tiedä miten kestäisin olla lapsestani erossa paria viikkoa kerralla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avarakatseisuutta, empatiaa eikä ymmärrystä voi sanoa, että huono äiti on.
Mutta ammattilaiset ja me muut, jotka tajuamme asioita laajemmalla spektrillä, emme syyllistä ketään vaan ymmärrämme perheen ratkaisuja.
Kenelläkään ei ole oikeus tuomita.
Se, että isä hylkää on ihan normaalia, mutta jos ÄITI ON ETÄ-ÄITI, on kammottavaa ja paheksuttavaa. Naiset ovat aina toisiaan nokkimassa. Omat alitajuiset pelot, ahdistukset, syyllisyys, epävarmuus ja itsetunto antavat aina aihetta syyllistää toista naista. Vaikka pitäisi aina auttaa ja tukea siskoa.
äiti vaan ihan tavallinen äiti. Juoppo tai mt-ongelmainen ei kykene huomioimaan toisten tarpeita vaan tekee päätökset omaksi parhaakseen muista välittämättä.
t. 12
jaa. Nähdäkseni mt-ongelmia on aika monenlaisia, joten en nyt ihan heti leimaisi itsekkääksi.
eikä kukaan tainnut sanoa, että nimenomaan mt-ongelmaiset olisivat itsekkäitä. Eivät he itsekkäitä ole vaan monessa (huom! ei kaikissa!) tapauksessa ihmisen käsitys itsestään ja elämästä on vääristynyt eikä hän monesti pysty välttämättä huolehtimaan itsestään (esim. vakava masennus), puhumattakaan siitä, että kykenisi tällaisessa tilanteessa huomioimaan toisten tarpeita. Lievimmillään pienet mielen järkkymiset eivät vaikuta elämään juuri lainkaan. Itsekkäiksi heitä ei voi sanoa, koska he eivät mahda mielen sairaudelle mitään.
Joku toinen tuossa ylempänä kirjoitti, että mt-ongelmainen on huono äiti. Tietyissa tapauksissa voi ollakin, mutta silloin on kyse ääripäästä eli äideistä, joiden paikka on osastolla ja valvotussa lääkehoidossa. Mikään äitiyden mittari mt-ongelmaisuus ei kuitenkaan ole. Erittäin huonoja äitejä kun löytyy myös niiden joukossa, joilla ei ole "päässä mitään vikaa"... Minusta hyvä äiti on se, joka ymmärtää mikä on hänen lapselleen parasta. Joskus lapselle on parasta jäädä isälle vaikka monia se ajatus tuntuu jostain syystä häiritsevän. Tiukassa istuu se ajatus, että äiti on parempi huolehtimaan lapsista ja se, että äidissä on pakko olla jotain vikaa jos hän jättää lapset isälle. Mitään oikeaa mielipidettä tähän kysymykseen ei ole; ovathan ne isätkin ja heidän kykynsä huolehtia lapsista erilaisia...
Ei tarvitse edes perustella muuten kuin, että jokainen tilanne on erilainen.
Ei tarvitse edes perustella muuten kuin, että jokainen tilanne on erilainen.
Olet varmasti hyvä äiti. Älä mieti muiden sanomisia ja säilytä yhteys lapsiin, vaikka rankkaa olisikin. Voimia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että joku teistä vastaajista ei pystyisi jättämään lapsia isälle ei tee ap:sta yhtään huonompaa vanhempaa.
Erotilanteessa pitää miettiä lapsen etu ja jos se on asuminen isän luona, niin sitten se on niin!!
Minä en ymmärrä tätä asenneta, mikä vielä nykypäivänäkin elää. Isä, jolle lapset erossa jäävät on AINA sankari. Äiti, jolle lapset jäävät on just peräänsä jakava, epäonnistunut huora. Olen itse yh ja niin omistautunut lapsilleni, että en edes muista, koska olisin "jaellut" :).
Mutta ap, tulet kohtaamaan hyvin paljon paheksuntaa. Muista se, että SINÄ tiedät, mikä lapsillesi on parasta. Ja se on kaikkein tärkeintä.
Kuule, ei se eroaminen mitään herkkua ole. Siinä tuhoutuu monta unelmaa, kokee suurta epäonnistumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse erosin 10 vuotta sitten. Lapseni, jotka erotessamme olivat 10,8 ja 6 vuotiaat jäivät isänsä kanssa asumaan. Tein tuolloin kaksivuorotyötä ja jouduin muuttamaan pieneen kaksioon. Lasten isälle jäi 200m omakotitalo koulujen ja eskarin läheisyyten.
Tein päätöksen tällöin pakon edessä lasteni parasta ajatellen. Olen miettinyt, että miksi usein ajatellaan että äiti on jotenkin "parempi" kun hän haluaa ottaa lapset mukaansa erossa oli tilanne mikä hyvänsä
Mielestäni tällöin tilanne lähtee äidin itsekkyydestä eikä lapsen parhaasta. Vaikeassa tilanteessa olisi kyettävä aikuisena ajattelemaan, miten pienen lapsen elää pysyy mahdollisimman vakaana ja tasapainoisena eron jäkeen. Sillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä useinkaan jääkö lapset äidin vai isän luokse. Nykyään on useita isiä kuten lasteni isä, jotka kykenevät huolehtimaan lapsista loistavalla tavalla.
Minulla on ex:ääni sekä lapsiini lämpimät välit. Tämä on mielestäni hienointa mitä voin lapsilleni antaa. Voimia kaikille äideille, jotka ikävöitte lapsianne silloin kun he eivät ole jakamassa arkea kanssanne.
tilanteen eteen, että ero tulee, niin olet huono äiti jokatapauksessa. Jos pidät lapset olet lutka huora varattujen miesten vamppaaja yh horoperse ja jos jätät lapset isälleen olet tunteeton paskaläjä jota kukaan ei voi ymmärtää. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kokenut olevani huono äiti vaan äiti, joka asetti lasten parhaan oman parhaansa edelle.
Ulkopuolisilta sai kuulla arvostelua ja sitä, että olen hylännyt lapseni, siihenkin tottui, aluksi se kyllä satutti.
on lasten edun mukaista, että he jäävät isälle. Jos äiti on yhteisestä kodista pois muuttava osapuoli, niin lasten kannalta voi olla parempi jäädä tuttuun kotiin ja tuttuihin ympyröihin. Ainakin siihen asti, että äiti saa asiansa järjestettyä. Ympäristön on vaikea ymmärtää, että äiti "jättää" lapset isälle vaikka kyseessähän on yleensä yhteinen päätös ja isä pärjää lasten kanssa ihan yhtä hyvin kuin äitikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en voi ymmärtää miten kukaan pystyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä se selkeästi on juoppo tai mt-ongelmainen. Ja mt-ongelmainen on huono äiti.
(sillä äitihän hän joka tapauksessa ainakin biologisessa mielessä lapsilleen on) jos ymmärtää vaikka voimavarojensa vähyyden. Itse en olisi pystynyt. Tosin väkipakolla ehkä jos olisin ollut niin heikossa kunnossa vaikka mielenterveydeltäni tms. Silloin toivoo parasta mahdollista hoitoa lapsilleen. Ja toki sitä voi tarjota hyvä isäkin.
Me erosimme 5kk sitten. Lapset 3 koululaista ja 3v kuopus. Meillä asia perusteellisen pohdinnan jälkeen ratkaistiin niin, että kuopus jäi asumaan isänsä kanssa, koululaiset muuttivat minun kanssa eri kotiin.
Minä teen 3-vuorotyötä ja 3-v oli tottunut omaan, tuttuun ryhmikseen, joka on auki vain klo 7-17. Miehellä on säännöllinen päivätyö. Lisäksi poika on kovasti isänsä perään ollut aina.
Systeemi on toiminut ihan hienosti. Koululaiset ovat joka toinen vkonloppu pe-su isällään ja lisäksi, jos mulla on yövuoro niin silloin menevät iltapalan jälkeen isänsä luo ja lähtevät sieltä aamulla kouluun. Onnistuu hienosti, koska asumme alle 1km:n päässä toisistamme. Kuopus on minun luonani omien työvuorojeni mukaan, yleensä 2-3 pvänä viikossa, tosin yleensä vain yhden yön / vko.
Homma toimii, lapset ovat selvinneet erosta suht hyvin ja minulla & exällä on hyvät välit.
Sitten, jos alkaa miettimään kuinka paljon minusta on puhuttu paskaa... Noh, parempi kuin ei mieti.
en voi ymmärtää miten kukaan pystyy
kun ei voi ajatella vain itseään ja viedä lapsilta muuttuvasaa elämäntilanteessa loputkin tutusta elämästä. Olen "jättänyt" 2v ja 4v lapset erotilanteessa miehelleni, koska koimme sen olevan lasten kannalta paras vaihtoehto. Minun kanssani heidän olisi pitänyt muuttaa kaupungin epäviihtyisään vuokrayksiöön huonolle alueelle (eipä juuri ollut valinnanvaraa) kauas vanhasta kodista ja isovanhemmista sekä vaihtaa päiväkotia ja lyhyet (6h) hoitopäivät pitkiin (8-10h) hoitopäiviin. Ero lapsista oli minulle todella vaikea mutta pyrin tapaamaan lapsia usein (vähintään joka viikonloppu). Teimme ja teemme edelleen kaikki lapsia koskevat päätökset yhdessä miehen kanssa ja lasten etua ajatellen. Noin vuosi erosta muutin lähelle vanhaa kotia ja siitä lähtien lapsilla on ollut kaksi kotia. En koe, että lapsille olisi tullut "traumoja" erosta tai siitä, että he jäivät isän kanssa vanhaan kotiin. Päinvastoin uskon, että arjen säilyminen ennallaan teki muutoksesta "pehmeämmän". Päiväkodista saimme positiivista palautetta siitä, että olemme turvanneet lastemme arjen emmekä ole sotkeneet heitä eron aikana aikuisten asioihin. Heidän mukaansa lapsemme ovat onnellisia ja tasapainoisia. Äitinä tunnen edelleen syyllisyyttä erosta ja siitä, että jätin heidät - se oli elämäni vaikeimpia päätöksiä...
äiti vaan ihan tavallinen äiti. Juoppo tai mt-ongelmainen ei kykene huomioimaan toisten tarpeita vaan tekee päätökset omaksi parhaakseen muista välittämättä.
t. 12
Ei ole reilua, että äiti automaattisesti muutenkaan saisi lapset. Lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan. Pääkoti voi ihan yhtä hyvin olla isän kuin äidin luona.
jaa. Nähdäkseni mt-ongelmia on aika monenlaisia, joten en nyt ihan heti leimaisi itsekkääksi.