Lue keskustelun säännöt.
Mummon suhtautuminen lapsenlapseen muuttui
18.10.2010 |
Tuossa joku valitteli toisessa ketjussa, että isovanhemmat odottivat kovasti lapsenlasta, mutta sitten kun sellainen on, niin eivät jaksa lapsen kanssa leikkiä.
Mulla on ihan samanlainen kokemus. Anoppi odotti kovasti mummoksi tuloa, ja sitten kun se ilosanoma vihdoin tuli, niin ääni kellossa muuttui. Odotusaikana oli vielä kohtalaisesti mukana, mutta vauvan synnyttyä kesti yli kuukauden ennen kuin edes vaivautui ekaa lapsenlastaan katsomaan.
Lapsi on nyt 2,5 eikä anoppia meillä juuri näy. Muutaman kerran vuodessa tavataan ja hoitaa lasta vaan jos oikein pyydetään. Silloinkin valittelee väsymystään. Anoppi on eläkkeellä mutta vasta hieman yli kuusikymppinen, joten ei mitenkään raihnainen.
Olemme oikein motivoituneita hoitamaan lapsemme itse, eikä anopilla tietenkään ole velvollisuutta hoitaa häntä. Ihmetyttää vaan täydellinen muutos.
Muilla samoja kokemuksia?
Kommentit (15)
Väsymys?
Ei vaan kiinnosta?
ei ole saanut omaa mummon mallia?
Nämä ovat oman äitini kohdalla syitä. Hänen puolisonsa pitkäaikainen sairaus vie kai voimat, niin ettei jaksa oikein lasten kanssa olla.
Hänen äitinsäkään ei ollut mikään omistautuva mummo.
Äiti arvostaa aikuisten kanssa juttelua ja katsoo asioita aina aikuisten kannalta. Välillä tuntuu, että ne lapset ovat hänestä siinä lähinnä häiriönä. Vaikka hän yrittääkin kyllä voimiensa mukaan olla mummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki aina sanoo että ei voi olla jaksamisestakaan kyse kun ei ole raihnainen ja vasta 60v. Mistä ihmeestä kukaan tietää toisen "jaksamisen? Vaikka mummo ei vielä olekaan kepin kanssa selkä köyryssä köpöttelevä selvästi höperö mummeli, ei se tarkoita ettäkö olisi elämänsä voimissaan. Hyvinkin voi olla väsynyt eikä kertakaikkiaan jaksa hoitaa ja olla lastenlasten kanssa. Pienten lasten pörrääminen ja itkut, huudot voi olla väsyttävää.
Minun anopilla oli kovat odotukset mummona olemisesta, hän oli itse kovin läheinen oman isänäitinsä kanssa. Anopille oli pettymys, kun huomasi että minun äitini on lapsen kanssa läheisempi. Varmasti usein on niin, että äidin on helpompi pyytää omaa äitiään avuksi. Minun äitini myös muistuttaa paljon minua, esim. ääni on hyvin samanlainen ja minä olen äiti, niin kuin olen omalta äidiltäni oppinut. Molemmat lapset ovat olleet ihan pienestä vauvasta lähtien rauhallisempia minun äitini seurassa, koska hän on "tutumpi".
Kun anopillani on elämässään vaikeuksia, lapsenlapset jäävät helposti syrjään. Vaikka sitten soittaa, että "kaipaa ihan hirveästi" ja samassa puhelussa jankkaa jotain perinnönjakoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suuriin odotuksiin, joita teillä on häntä kohtaan. Hoitamisessa ja muussa.
Oikeasti: mistä ihmeestä me se tiedettäisiin, teidän perheen ja teidän anopin suhteet.
tai jos on lukenut rivien välistä, ettei ole kaivattua seuraa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä tee noin ja älä tee näin - ei anopit jaksa
Eikä myöskään ladattu odotuksia. Ollaan kolmekymppinen, omillaan toimeentuleva pariskunta eikä odotettu muuta kuin että mummo haluaisi olla lapsenlapsen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suuriin odotuksiin, joita teillä on häntä kohtaan. Hoitamisessa ja muussa.
Oikeasti: mistä ihmeestä me se tiedettäisiin, teidän perheen ja teidän anopin suhteet.
Kysyinkö, mistä johtuu? Lue viestini, niin huomaat, että kysyin, onko muilla samanlaisia kokemuksia.
väärää sukupuolta? Jos mummo jostain syystä odottikin toista sukupuolta, ja pettyi sitten siihen "väärään". Tuli vain tällainen vaihtoehto mieleen, kun etenkin joillekin vanhemmille ihmisille se tietty sukupuoli tuntuu olevan tärkeämpi kuin toinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
väärää sukupuolta? Jos mummo jostain syystä odottikin toista sukupuolta, ja pettyi sitten siihen "väärään". Tuli vain tällainen vaihtoehto mieleen, kun etenkin joillekin vanhemmille ihmisille se tietty sukupuoli tuntuu olevan tärkeämpi kuin toinen...
mäkin veikkaan.
Meillä on käynyt niin hassusti että se lapsistamme on ehdoton ykkössuosikki anopille joka ulkonältään muistuttaa enemmän isäänsä. Minua muistuttava ei ole mitään. Samaa sukupuolta kumpikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin kyllähän se silloin ikään kuin on ilmaan heitetty kysymys, että mitä kummaa on tapahtunut...
Veikkaan kommunikaatio-ongelmia ja molemminpuolisia väärinkäsityksiä.
Ja pahoittelee kun ei eilen päässyt vastaamaan.
Täällä tuli muuten kaksi ihan mahdollista selitystä: väärä sukupuoli ja se, että lapsi muistuttaa äidin sukua.
Mieheni on kertonut, että hänen äitinsä oli pettynyt kun sai pojan, olisi ilmeisesti toivonut tyttöä. Mies on sanonut, että hänen myöhemmin syntynyt siskonsa sai paljon enemmän äidin huomiota ja rakkautta. Voisikohan olla, että sama pätee lapsenlapsiin, meille kun syntyi poika?
Ja poika on tosiaan hyvin paljon minun näköiseni, ei käytännössä lainkaan muistuta miestä.
Kolmas asia, joka itselläni on käynyt mielessä on se, että oma äitini on tosi innokkaasti mukana lapsen hoidossa ja käy meillä usein. Olisikohan anoppi voinut tuntea itsensä jotenkin syrjäytetyksi ja "tarpeettomaksi"?
Epäilijöille selvennykseksi, että minulla on anopin kanssa oikein hyvät välit. Hän soittelee usein ja kyselee kuulumisia, ja on muuten tosi ihana anoppi. Se vaan vaivaa, ettei hän jaksa lapsesta kiinnostua.
Kiitos kaikille kommenteista! Keksitte varsin varteenotettavia selityksiä, asia ei vaivaa minua enää ihan niin paljon kuin aiemmin.