Koira ja pienet lapset- mahdoton yhdistelmä?

Meillä koirat oli ennen lapsia joten kyllä pienet lapset ja koiran voi yhdistää hyvinkin, mutta pennun kanssa puljaaminen kun on vauva on kyllä hankalaa ja vie vain turhaan hermoja.

lähinnä se on omasta asenteesta, hermoista ja jaksamisesta kiinni. Ongelman näen siinä jos olette hankkimassa pienikokoista (jopa kääpiö-) koiraa, voi lapset vahingoittaa koiraa jopa niin, että koira voi kuolla. Meillä olisi takuuvarmasti käynyt näin jos olisimme ottaneet pienen koiran. Iso koira taas saattaa penturiehumisessa jättää pienen lapsen alleen/jalkoihin ja aiheuttaa näin lapselle vammoja.



Kaikkein suurin ongelma on mielestäni se pentu vaihe ja uudet rytmit perheessä. Se on yllättävän rankkaa varsinkin jos mies ei pysty osallistumaan hommaan täysillä. Pissattamiset ym., meillä ainakin 1v meni aina seisomaan pennun pissalätäkköön, ihan uhallaan, raivostuttavaa :).



Me otimme koiranpennun kun lapsemme olivat 1v, 2v, 5v ja 7v. Koiramme on kultainennoutaja ja kaikkein rankinta oli 1. 6kk. Rankaksi sen teki se, että mieheni oli ja on paljon töissä/koulutus-/työmatkoilla, joten hänen panoksensa koiranhoitoon oli minimaalinen. Tiesimme tämän ennen koiran hankintaa mutta päädyimme kuitenkin koiran hankintaan.



Alusta lähtien olemme koiralle opettaneet, ettei sisällä riehuta (juuri sen takia, ettei lapset jää vauhdikkaan koiran jalkoihin). Tottakai pentu saa riehumiskohtauksia, niitä ei voi välttääkään mutta aina rauhoiteltiin ja lenkillä/ulkona sitten riehuttiin.



Nyt pentumme on 1v ja voin sanoa, että hyvän ratkaisun teimme vaikka alku olikin todella rankkaa. Lapset saavat laittaa vaikka solmuun, eikä koira ole moksiskaan. Sisällä on todella rauhallinen ja leikkii lasten kanssa todella hyvin. Pienimmän kanssa on jopa selvästi varovaisempi kuin muiden!



Itse olen todella tyytväinen ratkaisuumme ja uusi perheenjäsenemme on löytänyt kyllä meidän kaikkien sydämiin. Mainittakoon vielä sekin, että 4 lapsesta 3 pelkäsi koiria, nyt ei yksikään. Pentuvaihe on rankka, siitä ei pääse yli eikä ympäri, koira voi myös vaatia paljon eläinlääkärikäyntejä ja jo pelkät rutiinihoidot kuten rokotukset, madotus ym. maksavat. Meillä koira on 1. elinvuotenaan syönyt rahaa useamman tuhannen euron edestä, on ollut paljon terveydellisiä ongelmia ym mutta nyt elämä näyttää hyvältä ja koira voi hyvin, oikeilla lääkkeillä ja ruokavaliolla. Ottakaa kaikki mahdolliset asiat huomioon ja tehkää yhteinen päätös!

vauvaa ja koiranpentua en yhtäaikaa varmaan jaksaisikaan. Mutta jos sen pennun ottaisi siinä vaiheessa kun nuorin jotain 1,5-2 v. Sitä olen pohtinut että kun se pentu vaatii paljon mutta ei se aikuinen koira ihan älyttömiä vaadi. Lenkittämiset ja kouluttaminen olisi itselleni mieluinen harrastus.

Mietin että onko siitä koirasta kuitenkin enemmän hyötyä kuin haittaa lapsiperheelle. Olisihan siitä koirasta rutkasti iloa lapsillekin. Mutta onko siitä sitten enää iloa jos siitä kasvaa äkäinen ärripurri kun on hermostunut lapsilaumasta. Sen kun tietäisi miten tulee käymään. Parin vuoden päästä olisi joko tosi iloinen kun tuli hankittua koira tai sitten tosi harmissaan siitä kun ei homma toimi... Ap

jos miettisitte sopivan rodun, ottaisitte yhteyttä rotujärjestöön ja sieltä kautta aikuisen koiran? Eli kasvattajalle palautuneen, ei ongelmakoiraa vaan peruskoulutetun ja jonka jo tiedetään suhtautuvan hyvin lapsiin.

yleensä kun aikuselle koiralla etsitään uutta kotia, on sen pidossa jotain ongelmia eikä niitä kaikkia kerrota rehellisesti, näin se vain ikävä kyllä on :(.

Itse harrastan koiran kanssa todella paljon ja nautin siitä. Meillä koira saa todella paljon virikkeitä juuri sen takia, koska tykkään touhuta sen kanssa paljon. Koira otettiinkin minun pyynnöstä, ei lasten :) ja osaan kantaa vastuun, osaan kouluttaa ja haluan oppia koko ajan uutta. Meillä tosiaan lasten vilinä ja muokkaaminen ovat kasvattanut mielettömän ihanan koiran, enkä tosiaan kadu pätkääkään koiran hankkimista kun lapset pieniä. Se on sinusta itsestäsi kiinni tuleeko siitä ärripurri vai lepsukka. Pidät huolta siitä, että koira saa pentuna tarpeeksi unta, hyvää ruokaa, hellyyttä, virikkeitä ja asainmukaista koulutusta, olet johdonmukainen johtaja kaikinpuolin ja tuot koirallekin sen selväksi, että myös lapset ovat hänen yläpuolellaan. Näillä eväillä pääsee jo pitkälle!

T:3

sillä pentu vaihe on raskasta. Sisäsiistiksi oppiminen vie aikaa sekä paikkojen pureminen ym.Riippuu tietysti koirasta mm. koosta ja rodusta.



Meillä lapsi on nyt 1,5kk vanha ja koira täytti helmikuussa 4vuotta. Olen kiittänyt itseäni siitä, että koira oli ehtinyt oppia tavoille jo hyvissä ennen lapsen syntymää.Koira on tiennyt loistavasti paikkansa perheessä ja uhkatilanteita ei ole syntynyt. Lisäksi tilannetta on helpottanut valtavasti se, että koira on vapaana ulkona (asumme maatilalla)ja tietää siellä hyvin rajansa.



Jos joskus otan toisen koiran ajoittaisin sen siihen aikaan kun nuorin on kouluiässä.



Mutta valinnan teette sinä ja isä. Kaikki mikä on rakasta on aina haasteen arvoista.

Meidän koiramme tuli meille 1 -vuotiaana ja oli jo sisäsiisti, mutta kouluttamaton. Koiruus oppi kuitenkin noin viikossa heti talon tavoille ja oppi istumaan, antamaan tassua, seuraamaan kävellessä, jne. Aivan mahtava koira!



Koiramme kellistyy 1 v taaperon eteen ja rakastaa sitä, kun taapero kiipeää päälle ja "paijaa". Ei ota keksiä taaperon kädestä, vaan odottaa, että poika antaa sen.



Kerran taapero mojautti aivan yllättäen koiraa muovisella leikkimailalla päähän ja koira vaan nuoli pojan käsivarsia. Silloin kyllä vähän pelästyin, koska koiraan selvästi sattui! Valvonta onkin siis elintärkeää, kun lapset ja koira leikkivät yhdessä. Fiksu ja lapsirakas koira ilmeisesti tosin näyttää jaksavan kärsiä taaperon touhuja ilman hermojen menetystä aika hyvin...

Itse yllätyin siitä, että pentuvaihe kesti n. 8 kk. Siis sisäsiistiksi ei meinannut oppia millään. Nyt koira on vuoden ja on kuin unelma. Tosi kiltti, koskaan ei ole ollut vihainen kenellekään tai millekään.



Itse pidän huolen siitä, että lapset eivät saa nujuta liian rajusti koiran kanssa, mutta he ovat selvästi arvoasteikossa koiran yläpuolella (esim. meillä lapset ruokkivat koiran ja saavat myös käydä ottamassa koiralta luun/lelun pois ym. näin on opetettu pienestä pennusta asti, jotta koira ymmärtää lasten olevan pomoja).