Mitä varten muuten adhd-lasten vanhemmat aina

niin ne ei tarvitse hoitoa eikä terapiaa!

Monelle diagnoosi on helpotus. Ei tarvitse enää syyllistää itseään siitä, että jotain on tehty väärin, kun lapsi käyttäytyy näin. Diagnoosin myötä lapsen käytökselle löytyy syy. Lisäksi vanhemmat saavat apua siihen, miten ADHD-lapsen kanssa olisi parasta menetellä. Toiset saavat lääkitystäkin. Kykenetkö ymmärtämään tämän?



Mulla itselläni ei ole ADHD-lasta, mutta olen aika vakuuttunut, että mulla on ADHD. Olen miettinyt jo pidemmän aikaa, pitäisikö mun yrittää saada diagnoosia. Se tuntuu vaan niin työläältä prosessilta.

Olet tiennyt vauva- tai taaperoajoista asti, että tämä lapsi on erilainen. Hän on erilainen kuin sisaruksensa, erilainen kuin muut lapset perhekahvilassa tai leikkipuistossa.



Yrität kaikkesi, teet parhaasi ja vielä enemmän, mutta saat silti "onpa huonokäytöksinen kakara!", "miten onnetonta vanhemmuutta!" ja "huono äiti!"- katseita sekä kommentteja osaksesi.



Kun lapsesi on 5-6- vuotias, häntä on tutkittu psykologilla, neurologilla, ja sitä ennen kokeiltu kaikenmoista päivähoidossa sen tarjoamien asiantuntijoiden kera. Lopulta saatte tiedon siitä, että lapsella on adhd. Lapsi ei olekaan huonokäytöksinen kakara jolla on onnettomat vanhemmat ja huono, paha äiti. Nyt lapsesi saa kuntoutusta ja terapiaa, ja voi mm. aloittaa koulutiensä hänen kaltaisilleen lapsille suunnitellussa luokassa. Lapsesi tulevaisuudennäkymät kirkastuivat juuri.



Sinulleko diagnoosi ei olisi helpotus?

kasvattakaa kakaroitanne niin ne ei tarvitse hoitoa eikä terapiaa!

niin muiden ei tarvitse lukea sun idioottimaisuuksia täälläkään. Hanki joku toinen harrastus, huutele vaikka noita törkeyksiä ikkunasta naapurustoon.

Olet tiennyt vauva- tai taaperoajoista asti, että tämä lapsi on erilainen. Hän on erilainen kuin sisaruksensa, erilainen kuin muut lapset perhekahvilassa tai leikkipuistossa.

Yrität kaikkesi, teet parhaasi ja vielä enemmän, mutta saat silti "onpa huonokäytöksinen kakara!", "miten onnetonta vanhemmuutta!" ja "huono äiti!"- katseita sekä kommentteja osaksesi.

Kun lapsesi on 5-6- vuotias, häntä on tutkittu psykologilla, neurologilla, ja sitä ennen kokeiltu kaikenmoista päivähoidossa sen tarjoamien asiantuntijoiden kera. Lopulta saatte tiedon siitä, että lapsella on adhd. Lapsi ei olekaan huonokäytöksinen kakara jolla on onnettomat vanhemmat ja huono, paha äiti. Nyt lapsesi saa kuntoutusta ja terapiaa, ja voi mm. aloittaa koulutiensä hänen kaltaisilleen lapsille suunnitellussa luokassa. Lapsesi tulevaisuudennäkymät kirkastuivat juuri.

Sinulleko diagnoosi ei olisi helpotus?

kasvattakaa kakaroitanne niin ne ei tarvitse hoitoa eikä terapiaa!

niin muiden ei tarvitse lukea sun idioottimaisuuksia täälläkään. Hanki joku toinen harrastus, huutele vaikka noita törkeyksiä ikkunasta naapurustoon.

:=DD

Olet tiennyt vauva- tai taaperoajoista asti, että tämä lapsi on erilainen. Hän on erilainen kuin sisaruksensa, erilainen kuin muut lapset perhekahvilassa tai leikkipuistossa.

Yrität kaikkesi, teet parhaasi ja vielä enemmän, mutta saat silti "onpa huonokäytöksinen kakara!", "miten onnetonta vanhemmuutta!" ja "huono äiti!"- katseita sekä kommentteja osaksesi.

Kun lapsesi on 5-6- vuotias, häntä on tutkittu psykologilla, neurologilla, ja sitä ennen kokeiltu kaikenmoista päivähoidossa sen tarjoamien asiantuntijoiden kera. Lopulta saatte tiedon siitä, että lapsella on adhd. Lapsi ei olekaan huonokäytöksinen kakara jolla on onnettomat vanhemmat ja huono, paha äiti. Nyt lapsesi saa kuntoutusta ja terapiaa, ja voi mm. aloittaa koulutiensä hänen kaltaisilleen lapsille suunnitellussa luokassa. Lapsesi tulevaisuudennäkymät kirkastuivat juuri.

Sinulleko diagnoosi ei olisi helpotus?

Adhd-lapsella on siis virallinen lupa käyttäytyä huonosti?

No, ei kaikilla yksinkertaisesti ole valmiuksia ymmärtää.

mutta hänen kohdallaan (kuten mm. autistien ja aspergerienkin) kohdalla pitää ymmärtää se, että pään sisäinen maailma ei ole samanlainen kuten tavallisilla lapsilla.

kasvattakaa kakaroitanne niin ne ei tarvitse hoitoa eikä terapiaa!

niin muiden ei tarvitse lukea sun idioottimaisuuksia täälläkään. Hanki joku toinen harrastus, huutele vaikka noita törkeyksiä ikkunasta naapurustoon.

Aina kolahtaa johonkuhun! :=DD

adhd-lapsia?

Siis onko täälläkin suurinpiirtein joka toisella adhd-lapsia?

mutta olen asiasta sen verran paljon lukenut, että koen asian ymmärtäväni. Sen takia mun ei tarvitse haukkua ja väheksyä ADHD-lapsia (tai nuoria tai aikuisia) ja heidän vanhempiaan, niin kuin täällä tapana tuntuu olevan.

Näillä äideillä ei vain ole diagnoosia

Näillä äideillä ei vain ole diagnoosia

olis kiva, jos vastaisit kysymykseeni!

Terv. 4

av-palstalaisella on joko adhd-lapsi tai muuten vain häiriintynyt pentu, sen näkee jo viestiketjujen sisällöstäkin. Mahtaa monella kirjoittajallakin viirata niin ei kai se ole ihme, että lapsista tulee samanlaisia.



Jos äiti jaksaa palstalla pohtia esim. bb-talon tapahtumia ihan tosissaan niin mitä se kertoo kasvatusvalmiuksista?

suorastaan pakko saada diagnoosi joko lapselleen tai itselleen. Toivotteko te, että se jotenkin saisi ympäristön suhtautumaan teihin tai lapseenne myötämielisesti kusipääkäytöksestä huolimatta?

av-palstalaisella on joko adhd-lapsi tai muuten vain häiriintynyt pentu, sen näkee jo viestiketjujen sisällöstäkin. Mahtaa monella kirjoittajallakin viirata niin ei kai se ole ihme, että lapsista tulee samanlaisia.

Jos äiti jaksaa palstalla pohtia esim. bb-talon tapahtumia ihan tosissaan niin mitä se kertoo kasvatusvalmiuksista?

ja ylivertaisilla kyvyilläsi elää. Areena on sinun! Kerrohan meille, miten kuuluisi elää!

Terv. ADHD-aikuinen, joka on ihan normaalista keskiluokkaisesta kodista, ja jolla on ihan normaali, keskiluokkainen koti

Ps. ADHD ei ole sitä, että "päässä viiraa", se on neurologinen ominaisuus. Mun täytyy nyt kritisoida sun täydellisyyttä sen verran ja todeta, että kovin sivistynyt et ainakaan ole. Sorppa.

Noilta äideiltä taitaa puuttua moni muukin diagnoosi....

Tämä ketju on pelottava. Ihmisten näyttää olevan suorastaan pakko saada diagnoosi joko lapselleen tai itselleen. Toivotteko te, että se jotenkin saisi ympäristön suhtautumaan teihin tai lapseenne myötämielisesti kusipääkäytöksestä huolimatta?

Mä en käyttäydy mitenkään kusipäisesti, vaikka mulla (todennäköisesti) on ADHD. Mun on vain aivan äärettömän vaikeaa keskittyä ja saattaa asioita loppuun. Joudun myös taistelemaan aivan hirveästi, että saan tehtyä monia sellaisia asioita, jotka ovat toisille aivan helppoja (ihan perustavanlaatuisia elämänhallintaan liittyviä juttuja). Mun omat sisäiset halut ja se, että mä en pysty toimimaan niiden mukaisesti, tuottavat ääretöntä ahdistusta, joka vähän niinkuin pilaa mun elämää. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että haluasin, että "ympäristö suhtautuu muhun myötämielisesti kusipääkäytöksestä huolimatta".

Mun mielestä tämä ketju on pelottava sen takia, että sinä ja kaltaisesi (tai sitten tässä ketjussa riehuu vain yksi tyyppi, joka kirjoittelee erilaisia vihaviestejä) ette tiedä ADHD:sta mitään, mutta olette silti valmiita tuomitsemaan kaikki ihmiset, joilla se on, ja tietenkin ADHD-lasten KAUHEAT vanhemmat.

Terv. Se, joka kirjoitti aiemmin tässä ketjussa siitä, miten haluaisi itselleen diagnoosin

Sitä ei todellakaan saa helpolla. Tämä omaa kokemusta. Itse huomasin lapsen ollessa noin 3 vuotias, että kaikki ei ole ok. Avun ja tutkimusten saaminen on yhtä pään hakkkaamista seinään. Vuosien taistelua. Olet yksin niin kauan, kunnes eskari tai koulu alkaa infota samajoa asioita joita on jo kotona huomattu aika päivää sitten.

Itse työssä lasten parissa, joten ihan hatusta ei näitä meidän lapsen ongelmia nykäisty. 7 vuotta kesti saada muu taho huomaamaan, että erityislapsi kyseessä. 7 vuotta, että saatiin ne diagnoosit. Ja kuten tuolla jo joku mainitsi niin diagnoosi helpottaa arkea niin koulussa, kuin kotona. Auttaa terapioiden yms saamisessa.



Ja valitettavasti joukossa on kyllä niitä vanhempia joilla ei varsinaisesti ole e-lapsi vaan se kasvatuksen puute.