Lue keskustelun säännöt.
Löytyykö muita naisia, joilla suhde varattuun työkaveriin?
27.10.2010 |
Tai joilla on ollut aiemmin suhde? Kuinka pitkään suhteenne on kestänyt ja millaisia vaiheita siinä on ollut? Miten suhde alkoi? Oma tilanteeni on seuraava; vaihdoin työpaikkaa alkuvuodesta ja uudessa työpaikassa sain yhdeltä mieheltä paljon apua duuneissa ja hänen kanssaan saatiin moneen työtehtävään ratkaisu. Sitä kautta tutustuimme paremmin ja minä tein fyysisen aloitteen, ihan konkreettisesti laitoin pääni tosi lähelle tän miehen poskea ja siitä suhde alkoi. Työkaveri on naimisissa ja minä sinkku. Järjestetään "salatapaamisia" klo 16 jälkeen ja joskus lähdetään yhdessä "lounaalle". Nyt mulla alkaa olla ekan kerran fiilis, että tää ei riitä mulle. Siis haluaisin tavata useammin seksin ja läheisyyden merkeissä. Muuten en tästä halua vakavampaa, olen sitoutumiskammoinen ja elämä sujuu hyvin näin. Millaisia "salasuhteita" teillä muilla bitcheillä :) on ollut? Miten ne on jatkuneet tai päättyneet ja oletteko alkaneetkin haluta enemmän ja enemmän ajan myötä? Olen nyt jotenkin ahdistunut omista ajatuksistani. Ovatko nämä "ensioireita" siitä, että haluaisin sittenkin miehen omakseni? Aargh. Kaikki on sujunut niin ongelmitta tähän asti.
Kommentit (9)
yhdestä tällaisesta sivustaseuraajana, ja siinä miehe vaimo ampui haulikolla samassa työpaikassa ukkonsa kanssa vehdanneen naisen. Tapahtui 90-luvulla, joten et varmaan muista tapausta.
Toinen tällainen on myös nähty suht läheltä, jossa mies piti suoranaista haaremia ja kun kolmas näistä kakkosnaisista pisti päänsä tosi lähelle tämän miehen päätä, mies kertoi tälle sairastavansa hiviä. Noo, onhan näitä vaikka kuinka kun vaan jaksais kirjottaa kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole helppoa, ei. Ovat rakastuneita, mutta mies ei halua erota lasten takia ja toisaalta ystävänikään ei ole varma, haluaisiko itsekään erota. Miehelle noi erot ei ole niin helppoja kuin naiselle. Nainen saa aina lapset erossa ja kuinkahan moni nainenkaan lähtisi avioliitosta, jos sen jälkeen saisi nähdä lapsiaan joka toinen viikonloppu... Siinä ei ihan pieni rakkaus vieraaseen vielä auta, jos elämä on edes kutakuinkin siedettävää kotona.
suhde varattuun työkaveriin. Olin eronnut omasta miehestäni ja siihen väliin sopi loistavasti suhde, joka tapahtui työajalla. Suhde alkoi yhdestä perjantaista, kun piti jäädä ylitöihin. Mulla oli laukkuun varattu skumppapullo ystävien kanssa juotavaksi illalla, mutta kun meni ylitöiksi ja saatiin työt valmiiksi, niin avattiin pullo työpaikalla ja siitä lähdettiin vielä porukalla lasillisille ja sieltä tän miehen kanssa mun kotiin. Siinä suhteessa seksi oli upeaa ja töihin oli aina kiva mennä. Arki rullasi normaalisti lapsen kanssa, kun ei vapaa-ajalla tarvinnut nähdä miestä. Vuosi kesti tätä työpaikkaromanssia, kunnes miehen vaimo halusi erota tästä miehestä ja sitten mies halusikin musta enemmän, mutta mä en siitä. Ei tosiaankaan mitenkään vaivattomasti loppunut suhde. Se mies muuttui tosi paljon, masentui ja joi kotona ja soitteli mulle. Oli ahdistavaa mennä töihin, kun piti nähdä miestä siellä. Lopulta löysin uuden työpaikan ja pääsin miehestä eroon. Jotain ehkä opin siitä, varattuihin en oo koskenut sen jälkeen. Kuvittelin, että niiden kanssa ois yksinkertaisinta, mutta eipä ollutkaan niin. Onneks toi vaihe elämästä on menneisyyttä ja nykyään olen onnellinen.
ennen kuin tiesin että se onkin naimisissa ja sillä on perhettä, pieniä lapsia (en ollut sen itsensä kanssa asiasta koskaan jutellut, joku työkaveri oli ohimennen jossain baarissa pohdiskellut, että taitaa tuo X olla myös eronnut), joten kun sain tietää asian todellisen laidan, lopetin suhteen välittömästi. Lähinnä ihan vaan niiden pienten lasten takia. Ei musta se mies olisi ollut kumminkaan sen arvoinen että mä olisin kirkkain silmin tärvännyt niiltä lapsilta kodin.
Se sopi molemmille ja pelisäännöt olivat selvät.
Me seurustelimme tahoillamme, mutta bylsiskelimme keskenämme silti.
Ei se ollut keneltäkään pois.
Vuoden verran sitä kesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tää on upeeta, töitä teen ihan erilaisella tahdilla ja motivaatiolla kuin koskaan ennen. Mutta toi yks viesti, jossa mies erosi vaimostaan ja masentui kuulostaa aika pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on varttu ja minä sinkku. Mies teki useita aloitteita, kunnes noin 3 vuoden päästä lopulta lämpenen ja suhteemme alkoi sykyllä 2003. Mies on minua paljon vanhempi, joten siksi en alkuun ollut ihastunut lähestymisyrityksistä. (Suhteemme alkaessa mies 44v ja minä 26v.) Pian minä vaihdoin työpaikkaa, mutta suhteemme jatkui. Tapailimme lähinnä minun kotona, autossa, miehen työpaikalla ym. Vuonna 2006 tulin raskaasi ja sain loppu vuodesta pojan. Meidän suhteemme loppuui siihen, koska minä en halunnut perustaa perhettä pettävän miehen kanssa ja myös silloin miehen vaimo ja lapset (poika 18v ja tyttö 15v) saivat tietää asiasta. Vaimo antoi anteeksi,kun mies valehti vaimolle suhteen kestänneen vai muutaman kuukauden ja seksiä olleen vain kerran kuukaudessa ja minun olleen ainut jonka kanssa pettänyt tms. Mies piti vähän aikaa "hiljaiseloa", mutta nyt hänellä on jo ollut useita toisia naisia, niin kuin oli ollut ennen minuakin.
Minäkin sain suhteestä läheisyyttä ja hellyyttä, jota tarvitsinkin paljon. Muuten olenkin tällä hetkellä tyytyväinen elämääni, mutta välillä kaipaan läheisyyttä, hellyyttä ja tyydytetyksi tulemista kun siihen ehti jo tottua:) Pitäisi etsiä uusi mies, jolta niitä saisi...
älkää mammat alkako riehua, pliis!