Mitä 4,5-vuotias tarvitsee?

loppuelämä pilalla, kun ei ole kodin ulkopuolisia harrastuksia ja kavereina 2-vuotias pikkuveli ja pari muuta, joita näkee silloin tällöin + puistossa nähdyt muut lapset (käydään puistoissa muutama kerta viikossa)?



Ap

ikäistä seuraa olisi hyvä jo olla, esim. kerho pari kertaa viikossa tai vaihtoehtoisesti joku harrastus.

loppuelämä pilalla, kun ei ole kodin ulkopuolisia harrastuksia ja kavereina 2-vuotias pikkuveli ja pari muuta, joita näkee silloin tällöin + puistossa nähdyt muut lapset (käydään puistoissa muutama kerta viikossa)?

Ap

Hyvältä kuulostaa =)

ja perusluonteesta, paljonko tarvitsee! Meillä tuo eli 4,5-vuotiaalle vilkastukselle riittäisi alkuunkaan. Edellissyksyn ja kevään kävi kerhossa 3x3h viikossa ja oli jatkuvasti pyytämässä kaveria tai kinuamassa kylään kaverin kanssa leikkimään. Nyt on puolipäivähoidossa päiväkodissa viitenä päivänä viikossa, ja selvästi onnellisempi kuin esim. viime keväänä. Silti tiedän paljon lapsia, joilla homma toimisi ihan eri tavalla...

ja lisäksi melkein joka päivä muutakin seuraa kuin pikkuveli.

Vie lapsesi päiväkotiin puolipäiväiseksi ja hän kiittää sinua kauniisti isompana :)

olisi jo aika aloittaa joku sellainen (oikeastaan se aika meni jo mutta parempi nyt kuin ei koskaan)

pyydetään joku kylään/mennään puistoon, jos lapsi pyytää, mutta ei siis tuon useammin kaipaa muita kavereita kuin pikkuveljensä.



Ja on siis kotihoidossa, unohtui mainita, mutta sen varmaan kaikki tajusi. :)



Ap

kyllä se on vaikeaa jos vasta eskarissa niitä aletaan harjoitella.



Toki toiset on luonnostaan sosiaalisia, mutta hyvä niitä on harjoitella. Samoin vuoron odotukset, toisten huomioiminen jne

Lapsen lähestyessä neljän vuoden ikää meillä huomasi, että pelkkä kotonaolo ja satunnaiset kaverit ei enää riittäneet. Lapsi muuti tosi kiukkuiseksi. Kerho rauhoitti, kun oli mukavaa puuhaa. Kesälomien aikana taas kiukuttelu alkoi.

Ei yhdenkään lapsen tarvi olla jatkuvasti samanikäisten kanssa ja koko ajan olla touhuamassa jotain. En yhtään ihmettele miksi nykyään on kaikenmaailman adhd-lapsia kun lapset jo vauvoina totutetaan siihen, että aina pitää olla seuraa ja aina pitää olla menossa. Virikkeitä pitää tulla joka tuutista, jotta lapsesta tulee normaali. Lapselle riittää alle kouluikäisenä ihan hyvin kaverien seura kerhossa/leikkipuistossa parina päivänä viikossa. Omat sisarukset on myös mitä mainiointa seuraa lapselle. Kyllä ne ehtii sosiaalistua eskarissa ja koulussa. Vähän rauhallisempi ja virikkeettömämpi elämä tekis monelle lapselle oikein hyvää.

ja lisäksi melkein joka päivä muutakin seuraa kuin pikkuveli. Vie lapsesi päiväkotiin puolipäiväiseksi ja hän kiittää sinua kauniisti isompana :)

Mikään, ei niin mikään, tutkimustieto ei puolla sitä nykyajan vanhempien olettamaa, että pieni lapsi tarvitsisi välttämättä nimenomaan samanikäisiä kavereita ohjatussa ryhmässä. Vanhemmat ja pikkuveli riittävät kun kuitenkin liikutaan paljon myös kodin ulkopuolella ja tavataan muita lapsia ja aikuisia yhdessä. Oma "bestis" on tietysti kiva, semmoinen tosi tuttu kaveri, jota näkee säännöllisesti.

Ei yhdenkään lapsen tarvi olla jatkuvasti samanikäisten kanssa ja koko ajan olla touhuamassa jotain. En yhtään ihmettele miksi nykyään on kaikenmaailman adhd-lapsia kun lapset jo vauvoina totutetaan siihen, että aina pitää olla seuraa ja aina pitää olla menossa. Virikkeitä pitää tulla joka tuutista, jotta lapsesta tulee normaali. Lapselle riittää alle kouluikäisenä ihan hyvin kaverien seura kerhossa/leikkipuistossa parina päivänä viikossa. Omat sisarukset on myös mitä mainiointa seuraa lapselle. Kyllä ne ehtii sosiaalistua eskarissa ja koulussa. Vähän rauhallisempi ja virikkeettömämpi elämä tekis monelle lapselle oikein hyvää.

Oikeasti. Oma koti virikkeineen, pikkuveli ja puistossa tavatut lapset riittävät vallan mainiosti. Sitten kun eivät riitä, osaa lapsi niitä jo itse pyytää.



Tämä maailma on mennyt ihan hulluksi, kun vanhemmat kuvittelevat, että lapsen täytyy 5v. täyttäessään olla nähnyt jo puolet maailman ihmeistä ja ihmisistä. Näitä lapsia me ammattikasvattajat yritetään sitten saada rauhoittumaan pulpetin ääreen "tylsiin" kouluhommiin. Lapsia, joille mikään ei riitä, joille koulunkin pitäisi olla yhtä hoploppia ja pizzabuffettia.



T. Kasvatustieteen maisteri ja luokanopettaja

Ei yhdenkään lapsen tarvi olla jatkuvasti samanikäisten kanssa ja koko ajan olla touhuamassa jotain.

mutta edes joskus! Ja on hyvä oppia olemaan myös ilman isän tai äidin seuraa jossain, ettei mene esikoulu eroahdistusitkuksi. Opettaa myös hieman omatoimisuutta nuo kerhot, harrastukset yms.

retkelle,kentälle potkimaan palloa ja puihin kiipeämään. On vaan muotia kun on paljon harrastuksia.

Ei yhdenkään lapsen tarvi olla jatkuvasti samanikäisten kanssa ja koko ajan olla touhuamassa jotain. En yhtään ihmettele miksi nykyään on kaikenmaailman adhd-lapsia kun lapset jo vauvoina totutetaan siihen, että aina pitää olla seuraa ja aina pitää olla menossa. Virikkeitä pitää tulla joka tuutista, jotta lapsesta tulee normaali. Lapselle riittää alle kouluikäisenä ihan hyvin kaverien seura kerhossa/leikkipuistossa parina päivänä viikossa. Omat sisarukset on myös mitä mainiointa seuraa lapselle. Kyllä ne ehtii sosiaalistua eskarissa ja koulussa. Vähän rauhallisempi ja virikkeettömämpi elämä tekis monelle lapselle oikein hyvää.

Sori, minulla ei usein hermot mene, mutta nyt meni. MITEN monta kertaa tällä palstalla pitää toistaa niinkin yksinkertaista elämän tosiasiaa kuin että LAPSET OVAT ERILAISIA. Heillä on erilaiset tarpeet. Se että minun Veetipetterilläni on erilainen luonne ja erilaiset tarpeet kuin sinun Aadajessicallasi, ei tee kummastakaan lapsesta, tai äidistä, yhtään huonompaa kuin toinen.

Ulospäinsuuntaunut lapsi tarvitsee aivan erilaisia virikkeitä kuin ujo ja hiljainen. Kummatkin lapset ovat silti aivan yhtä "oikeassa" tarpeineen.

Vattu sentään, jos ei noin simppeli asia mene mammoille perille.

osaa muidenkin aikusten hoidossa olla ilman itkua. Juuri oli mummolassa 5 pv ja hyvin meni. Joskus on ollut ihan vieraiden hoidossa ja hyvin on mennyt silloinkin, toisaalta vain ehkä tunnin kerrallaan.



Ja muutama tutumpi kaveri siis on, mutta heitä näkee harmittavan harvoin, ehkä yhteensä pari kertaa kuussa, kun asuvat kaukana.



Ap

hömpötystä! Neuvolatäti juuri kauhisteli vanhempien tarvetta lykätä lapsia hoitoon ja kylään koko ajan, sekä raahaamista ostareille, hoploppeihin jne. Pohdiskeli että taitaa usean levottomuus isompana lapsena/nuorena johtua siitä kun pienenä "opetettu" levottomaksi kulkijaksi... Olen samaa mieltä :)

tyytyisi tuollaiseen ;-) Käy hoidossa kaksi päivää viikossa, kerran viikossa on lisäksi kerho ja muina päivinä kaipailee kavereita, koska muuten on ihan tylsää!

MITEN monta kertaa tällä palstalla pitää toistaa niinkin yksinkertaista elämän tosiasiaa kuin että LAPSET OVAT ERILAISIA. Heillä on erilaiset tarpeet.

Melko usein ne lasten tarpeet syntyy äitien tarpeista... Jotenkin kun olen katsellut lapsiperheiden elämää vierestä, olen tullut kyyniseksi ja minun on vaikea uskoa, että kovinkaan moni äiti osaa todella tulkita lapsensa tarpeita!