Suosittelen kaikille vanhemmille kirjaa Judtih Harris-Kasvatuksen myytti ov.

Kirja on kognitiotieteen tohtorin suosittelema kirja, jota hän suositteli meille yliopiston luennolla.

Mikä selitys siihen oli?

mutta on kieltämättä sen verran paksu kirja, että toi ois ehkä hyvää luettavaa niille, joilla ei vielä ole lapsia, ja joiden lukukokemus ei häiriinny kolmen sekunnin välein.;)



Sinänsä ihan hyvä kirja. Sen pointtihan oli lyhyesti se, että lapsi sosiaalistuu ensisijaisesti vertaisryhmäänsä, ei vanhempiensa esimerkkkiin. Se sisäoppilaitoksen oppilas siis sosiaalistuu siihen sisäoppilaitoksen kulttuuriin - saman sisäoppilaitoksen, jonka hänen isänsä on käynyt, ja jonka kulttuuriin isäpappa on aikanaan sosiaalistunut. Siksi nämä kaksi muistuttavat toisiaan, eivät isän mestarillisen kasvatuksen tuloksena. Näitä vastaavia esimerkkejä viljellään kirjassa runsaasti, niin runsaasti että jossain vaiheessa ainakin minä aloin kyllästyä, koska omasta mielestäni olin jo ymmärtänyt pointin jo ihan ekoista kappaleista.;)



Kirja on siis ok, ainoastaan että näin pohjoismaalaisena vähän häiritsi tuo runsas vertailu valkoihoisten ja tummaihoisten oppilaiden välillä, joka tuntuu vieraalta tästä näkökulmasta, ja joiden eriarvoisuus (jonka yhteiskunta on luonut) pisti toivomaan että kirjassa ois ollut vähän enemmän yhteiskuntakritiikkiä. Lisäksi pisti silmään se kohta, jossa kirjoittaja kertoo omista kotiäitivuosistaan ja omasta sosiaalistumisestaan kotiäiten piiriin ja yhtenäiseen kasvatuskulttuuriin, jossa kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että lapselle tekee hyvää kunnon läpsäisy silloin tällöin. Mä olen kotiäiti ja vietän päiväni toisten kotiäitien kanssa, enkä mä tunnista tuollaista yhtenäiskulttuuria. Totta kai aika on aivan eri ja maa on eri, mut ei meidän hiekkalaatikolla ole tuollaista hymistelyä ja yhtenäiskulttuuria.