Lue keskustelun säännöt.
olenko ihan hakoteillä?
17.10.2010 |
mies kärsii ajoittaisista masennuskausista. Lisäksi hän on voimakkaasti aspergerpiirteinen, mikä aiheuttaa arjessa hankaluuksia, unohtelee paljon ja käytännön asiat ovat hänelle aika vaikeita hallita.
Se on teettänyt minulle paljon extraharmia ja vaivaa, josksus tekisi mieli repiä hiukset niin omasta kuin miehenkin päästä. Mutta kun tämä mies on kiltti, hyvä isä ja tosissaan yrittää, vaikka tulos jääkin laihahkoksi.
Hakeuduin perhetyön kautta naisten keskusteluryhmään ja siellä minulle tulee ohjaajien puheista tosi ikävä olo. En haluaisi puhua miehestäni pahaa, rakastan häntä, mutta en vaan aina jaksa. Minusta ryhmässä kannustetaan oudon karskisti ajattelemaan itseään, jättämään mies pärjäämään itsekseen, sanotaan että miehen täytyy kantaa aikuisen vastuu elämästään.. joo joo, mutta tämä ei olekaan alkoholisti, narsisti tai muuten vaan hullu, se vaan ei osaa!
Ja ajattelen minä itseänikin, on minulla oma elämäkin, harrastuksia, ystäviä, miehen taidot vaan eivät näköjään kehity
joillakin elämän osa-alueilla lainkaan.
Onko minulla yhä jotkin laput silmillä 25 yhteisen vuoden jälkeen, tekevätkö ryhmänvetäjät stereotyyppisiä johtopäätelmiä vai olenko totaalisen väärässä ryhmässä?
Kommentit (5)
Jos rakastaa toista, silloin haluaa myös pitää toisesta huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko paikkakunnallanne Asperger- ja autismiyhdistystä? Liittykää , jos on. Toivottavasti löytyisi myös läheisten vertaistukiryhmä.
pitää luottaa omiin tuntemuksiin ja jokin ei tässä ryhmässä tunnu hyvältä.
Kiitos.
ap
kuin korkeintaan tosi hyvälle sydänystävällesi, joka ymmärtää että siltikään et ole ihan tosissasi. En ole ikinä ymmärtänyt niitä naisia, jotka haukkuvat lähes kenelle tahansa omia miehiään. sillä itsehän he ovat miehensä vapaaehtoisesti itselleen valinneet.
Totta kai välillä ottaa päähän, varsinkin jos mies ei kerta kaikkiaan osaa tehdä joitain asioita niin kuin omasta mielestä pitäisi, mutta jokainen ihminen ja avioliitto on yksilöllinen, turha se on verrata johonkin "ihannekuvaan" tai mielikuvaan siitä, minkälainen miehen tai avioliiton pitäisi olla.
Olisko ADHD- tai Aspergerliitolla jotain omaa vertaistukitoimintaa?