Lue keskustelun säännöt.
Koiraihmiset vaikuttaa vähän hulluilta.
26.10.2010 |
Ihan oikeasti, kuinka joku voi olla niin kujalla, että sanoo esim että " meidän koira on minulle tärkeämpi kuin MIEHENI ÄITI".
Te olette sairaita. Osaatteko yhtään miettiä omalle kohdallenne? Ja te vielä kuvittelette olevanne laajasydämisiä ja empaattisia ja suvaitsevaisia ja ties mitä.
Umpihulluja te olette. Toivottavasti omat lapsenne saavat allergiset puolisot, ja sen myötä eivät ikinä voi tulla teille kyläilemään. Mutta hei, eihän se haittaa tärkeinhän on se oma ( n 10 vuotta elävä) piski. Kyllä se kannattaa laittaa elinikäisen ihmissuhteen edelle.
PS. Miltä teitä tuntuisi, jos miehenne sanoisi, että Oma sauvasirkka on paljon kivempi ja tärkeämpi kuin sinun äitisi? Eikö loukkaisi?
ARGH. Mä en kohta uskalla edes ottaa sitä koiraa jonka aioin kohta ottaa, ettei musta tule tuollaista kusipäätä.
Kommentit (14)
Mun äidille on hänen 4 kissaansa tärkeämmät kuin minä ja perheeni. Hänelle on ihan ok, että en voi käydä heillä ikinä, saan rajun allergiareaktion muutamassa minuutissa nykyään. Riittää sekin, että äiti istuu autossani takapenkillä, pakko ottaa lääkettä.
Lasten saamat lahjat ja muutkin tavarat on aina kissojen raapimia ja täynnä karvoja. Mutta se ei haittaa kun ne on "äidin lutusia" (siis ne kissat, ei lapset).
Silloin, kun vielä pystyin käymään äidillä kahvilla tms. oli ihan jees, että kissat hyppäsi kahvipöytään syömään samoilta lautasilta, missä pullat tms. tarjottavat oli.. Äidin leipomukset on aina täynnä kissan karvoja. Mutta se ei haittaa, kun ne on "äidin lutusia"..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sinne ei voi mennä allergiset lapsenlapset. Mamma pitää koko asuntoaan kissan huoneena.
Mutta varo menettämästä hermojasi, koska tällä palstalla joudut muuten todennäköisesti menettämään ne ainakin 10 kertaa päivässä ;DD
Ja samasta miehestähän se minijä "tappelee".
Ei minullakaan ole pahaa sanottavaa omasta anopistani. Hyvin tullaan juttuun ja osataan viettä henkeviä keskustelutuokiota.
Myös koira minulta löytyy ja tärkeä tuo on minulle. On ollut minun seurana useina yksinäisinä vuosina. Mutta eläinhän se on, ja tiedän että aikaisemmin minä siitä joudun luopumaan (toivottavasti) kuin kenestäkään läheisestäni ihmisestä.
Ota vaan koira. Sinulla tuntuu olevan järki päässä.
Ja samasta miehestähän se minijä "tappelee". Ei minullakaan ole pahaa sanottavaa omasta anopistani. Hyvin tullaan juttuun ja osataan viettä henkeviä keskustelutuokiota. Myös koira minulta löytyy ja tärkeä tuo on minulle. On ollut minun seurana useina yksinäisinä vuosina. Mutta eläinhän se on, ja tiedän että aikaisemmin minä siitä joudun luopumaan (toivottavasti) kuin kenestäkään läheisestäni ihmisestä. Ota vaan koira. Sinulla tuntuu olevan järki päässä.
on jotenkin niin älyttömän sairas, ja suorastaan vajaaälyinen.
Siinä kun ei ole mitään tappelemista, nämä ihmiset ovat sutheessa mieheen täysin erilaisessa asemassa, ja jos sitä puolisoaan rakastaa, häenlle toivoo vain hyvää.
Ja siihen hyvään kuuluu ihan varmasti myös normaalit ja hyvät suhteet omaan lapsuudenperheeseen.
Mutta av-mamma huonon itsetuntonsa kanssa, mitä sitä muuta voi odottaa, kuin järjetöntä arvovaltatappelua anopin kanssa kun ei parempaankaan pystytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta perheen koiraosasto on rakas siksi, että elän niiden kanssa koko ajan ja ne ovat aina vilpittömän rakastavia minua kohtaan. Anoppia näen harvemmin ja hän ikävä kyllä välillä sanoo tai tekee asioita, joilla tarkoittaa varmasti ihan hyvää tai ei ihan tarkoita, mutta joilla saa mieleni pahoittumaan.
T. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon
Helppoa eikö? Miksi minun pitäisi varauksettomasti rakastaa naimakaupan mukana tullutta "sukulaista"? En minä anopin kanssa ole naimisissa vaan hänen poikansa.
Olen todella kade niille joilla on aivan ihana anoppi. Tunnen monta naista joista tulee tai he ovat jo huippuanoppeja. Oma anoppini ei kuulu heihin joten myös tulevaisuudessa rakastan koiraan paaaaalljoooon enemmän kuin anoppia.
Jos tänä päivänä koirani kuolisi parkuisin lohduttomasti, jos anoppini kuolisi saattaisin huokaista kuinka maailma onkaan nyt hiukan parempi paikka meille muille elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppoa eikö? Miksi minun pitäisi varauksettomasti rakastaa naimakaupan mukana tullutta "sukulaista"? En minä anopin kanssa ole naimisissa vaan hänen poikansa.
Olen todella kade niille joilla on aivan ihana anoppi. Tunnen monta naista joista tulee tai he ovat jo huippuanoppeja. Oma anoppini ei kuulu heihin joten myös tulevaisuudessa rakastan koiraan paaaaalljoooon enemmän kuin anoppia.
Jos tänä päivänä koirani kuolisi parkuisin lohduttomasti, jos anoppini kuolisi saattaisin huokaista kuinka maailma onkaan nyt hiukan parempi paikka meille muille elää.
Kun sinun isäsi, äitisi, siskosi tai veljesi kuolee? Ihanko oikeasti?
Mistä sinun kaltaisiasi hirviöitä oikein sikiää? Ja kehtaat vielä kuvitella, että anoppisi olisi erityisen hirveä... on tainnut pojalleen käydä kuten sanotaan: nainut äitinsä kaltaisen naisen.
PS. toivottavasti joku ajaa rakkisi hengiltä ja miehesi toteaa siihen, että huoh, onpas kotimme vähän parempi paikka, kun se haiseva elukka lähti.
On lapseton ja ikääkin jo 50v. Sanoi ton äidilleni ja äitini närkästyi asiasta kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on, mutta ei se minusta av-palstan "koiraihmistä" ole tehnyt =)
Olen vaan ihminen, jolla on kiva koira.
Jos on pimahtaakseen, pimahtaa ihan mistä vaan - ei koira ole sen kummempi aiheuttaja kuin mutkaan.
siis sen kummempi aiheuttaja kuin muutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riidan aihetta anopin kanssa syntyy mistä vaan - jos ei koirasta niin hamsterista, siitä kenelle kotityöt kuuluvat, lusikkalaatikon järjestyksestä, hellan takusen putsaamisesta, lakanoiden viikkaamisesta, roskien penkomisesta, miehen passaamisesta...
yleistyksiä teet ja noin kovat pultit otat jostain nettikeskustelusta. Kyllä, oma koirani on tärkeämpi minulle kuin moni oma sukulaiseni tai miehen sukulainen syystä että en heitä tunne enkä ole tekemisissä. Anopin kanssa on hyvät välit, toki hän on tärkeämpi kuin koira.
Mutta ap, kuka ääliö edes tekee tuollaista vastakkain asettelua että kumpi tärkeämpi? Se, onko ihmisellä koiraa vai ei, ei kerro vielä välttämättä mitään hänen luonteestaan.
Mä en ymmärrä tätä tällä palstalla vellovaa ihan tolkutonta anoppivihaa. Kun mun tuntemani poikien äidit ja anopit ylipäätään on ihan ihania ihmisiä, jotenkin vaikea kuvitella, että sitten miniöidensä kohdalla olisivat täysin eriliaisia hirviöitä, joita saa lyödä kuin vierasta sikaa.
Miten anoppi tuntuukin olevan se ihminen, jonka takia ei yhtään tarvitse yrittää tai joustaa?