Lue keskustelun säännöt.
Homokeskustelusta...
17.10.2010 |
..olen periaatteessa sitä mieltä että aikuiset ihmiset saavat keskenään tehdä mitä lystäävät (kunhan ketään ei vanhingoiteta) ja niin muodoin on homous on ok. Kirkkovihkiminenkin käy minulle, ei ongelmaa siunata homoja siinä missä muitakin pareja.
Sen sijaan pienen lapsen sotkeminen (adoptio-oikeus) tähän kuvioon alkaa jo vähän arveluttaa. Lapsella pitäisi mielestäni olla sekä isä että äiti. Itse olen ollut ns. isätön lapsi ja kärsin siitä todella lapsena. Minua ei kiusattu, mutta isän kaipuu oli valtava.
Olenko homofoobikko?
Kommentit (4)
Kai ihminen kaipaa sitä minkä on menettänyt. Sinun tapauksessasi se on isä. Itse kaipasin isää, vaikka tapasinkin häntä joka toinen viikonloppu. On ikävää, että vain se mihin olemme tottuneet ja meille tuttua, saa hyväksynnän. Lapsi tarvitsee rakastavat vanhemmat, sukupuolella ei tässä ole mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että missään tutkimuksissa ei olla havaittu hetero- ja homovanhempien lasten välillä MITÄÄN eroja? Ei mt-ongelmissa, rikollisuudessa, koulutuksessa, seksuaalisessa suuntautumisessa... Merkityksellistä on ollut kodin ilmapiiri, ei vanhempien sukupuoli.
ja kantani esimerkiksi yksinäisten naisten keinohedelmöitykseen ei ole kovin suopea. Kuitenkin pidän täysin eri asiana adoptio-oikeutta ja homojen yhdenvertaisuutta tässä asiassa. Adoptoitavalla lapsella on aina isä ja äiti, jotka ovat hyljänneet lapsen. Ottovanhemmiksi kelpaavat mielestäni ihan yhtä hyvin homot kuin heterotkin. Adoptoitu lapsi ei ole mitenkään luonnoton lapsi kummassakaan perheessä. Mutta helpomminhan terveet ihmiset hankkivat jälkeläisiään ihan biologisesti. Sekin on homoillekin ihan luonnollista. Ei seksi ole aina edes kivaa.
vai kielletäänkö avioerot?