Miten miehen saa tajuamaan

Miks valitsit rikkaamman miehen itselles? Joudut hölmö alistuun. Tyhmä teko. Valitsit esiäitis kohtalon.

Näinhän se menee XD

sano, että kämpällä ei ole väliä kun olet väsynyt odottamaan, sun asunto järjestyykin nyt eron yhteydessä, katsot sitten tuleeko ukkoon enään vipinää vai onko toivoton tapaus.

edes pariksi päiväksi, hän varmaan ymmärtäisi tilanteen paremmin. Onko mahdollista järjästää niin, että mies on vaikka viikonlopun lasten kanssa yksin kotona?

Ihan hyvä ajatus on mielestäni hoitaa itse asiaa mahdollisuuksien mukaan eteenpäin, ei ehkä kannata laittaa myynti-ilmoitusta miehen selän takana, vaan niin päin että teet sen myynti-ilmoituksen valmiiksi, näytät miehelle ja sanot että tämä tulee sitten huomiseen lehteen / nettiin...

Ehkäisy?

Ehkä, ehkä se vähän herää siinä jo?

Ehkäisy?

En mä tosin vielä pari vuotta sitten tiennyt, että taistelen tuon keskimmäisen kanssa vuodesta toiseen niinku mulla olis aina vaan 2-vuotias talossa... Eikä suunniteltu alunperin asuvamme tässä edes näin kauan. Mutkumutku. Aina siihen joku hyvä selitys on löytynyt, miksi ei voida muuttaa pois.

Et DAA!

(Miksiköhän näihin oikeastaan ees vastaa...)

Onhan toi mies lasten kanssa sinänsä aika paljonkin. Ei vaan "jostain syystä" lähde niiden kaikkien kolmen kanssa yksin yhtään mihinkään. Kuulemma joku niistä vähintään vammautuisi vakavasti, jos hän ihan ittekseen lähtis niiden kaa puistoon tai jotain... Jep, jep...



ap



PS: Ukko haluis neljännen. Ei muuten tuu.

että mä ihan oikeasti vihaan tätä kerrostaloasumista.

Asunto on ihan kiva, ei siinä mitään, mutta asutaan kolmannessa kerroksessa, ei hissiä. Nykyään lapsia on jo kolme ja sit on vielä koira. Nuorin ei vielä osaa kulkea rappusia itse ja keskimmäisellä on asperger. Mä siis hilaan kuopuksen SEKÄ 5 vuotiaan 20kg pojan käytännössä lähes joka kerta kantamalla alakertaan tällä alle 50kg varrellani, jos haluan lähteä johonkin (Pojan kun saa pihalle asti, niin ei isoja ongelmia. Lähteminen on sille ihan hiton vaikeeta...)

Jos nyt kolme lasta ei muutenkaan ole yleensä kovin hiljaista seuraa, oli ne kuin kilttejä tahansa, niin mua ahdistaa ihan hitosti naapurit, jos poika päättää vetää hirveet pultit vaikka illalla nukkumaanmennessä tai jotain. Tai muuten vaan ahistaa, kun se saattaa paiskoa kamoja menemään raivarit saatuaan ja karmee pauke kuuluu varmaan naapurirappuun asti tässä huopatossutehtaassa...

Piha on syvältä, ei aitaa edes ja vieressä kulkee kylän "pääkatu". Talossa ei ees asu muita lapsia (sen enempää kun naapurustossa muutenkaan), joten lasten kavereillakaan ei tätä voi oikein itselleen hyväksi selittää...

Jos nyt ei muuten tuntuis ankeelta niin viimeistään vesilaskun näkeminen saa veret seisahtamaan.

Mua siis yleisesti ottaen vaan ahistaa! Mä en jaksa joka päivä enää ees yrittää noiden ipanoiden ulkoilutusta esimerkiksi. Koira nyt vielä menee, sen mä voin käyttää ilman lapsiakin, mutta olishan sekin jotain, jos vois päästää sen vaikka ovesta pihalle kirmailemaan ihan keskellä päivääkin..

Pankki on meille jo luvannut lainan, tää asunto on enää myymättä. Ollaan käyty kattelemassakin taloja ja yks olis varsin varteenotettava jopa. Mutta ei. Mitään ei tapahdu. Mä jos koitan kysellä, että mitäs me nyt tän asian kanssa tehdään, niin mies keksii tuhat ja yks asiaa mitkä pitää ensin olla tehtynä tai mitä ikinä (kuten nyt ikkunaremppa pitää olla valmis, joku lasku pitää olla maksettuna - suuruusluokka alle 200€, mitenkähän ees liittyy asiaan?)

Olen sanonut suoraan ja väärään ja kertonut, etten mä oikeesti viihdy täällä. Mut ei ku pitää miettiä, punnita, vatkata ja vaivata. VITTU! Pistän kohta omin nokkineni myynti-ilmot huushollista johonkin ja kysyn vasta sitten, kun ostaja ilmaantuu, että mihis me nyt sit muutettaisiin...

Ei tuota ongelmaa tuo 3 kerrosta lasten kanssa ja kauppatavaroiden. Ei ole edes autoa. Olen melkoisen hyvässä kunnossa ja saan nautintoa ponnistelusta.

Ehkä teidän kannataisi vaihtaa puolia. Eli sinä töihin ja mies kotiin. Mies on kotona kätevämpi. Koti vaatii enemmän fysiikkaa, ainakin meillä.

että mä ihan oikeasti vihaan tätä kerrostaloasumista.

Asunto on ihan kiva, ei siinä mitään, mutta asutaan kolmannessa kerroksessa, ei hissiä. Nykyään lapsia on jo kolme ja sit on vielä koira. Nuorin ei vielä osaa kulkea rappusia itse ja keskimmäisellä on asperger. Mä siis hilaan kuopuksen SEKÄ 5 vuotiaan 20kg pojan käytännössä lähes joka kerta kantamalla alakertaan tällä alle 50kg varrellani, jos haluan lähteä johonkin (Pojan kun saa pihalle asti, niin ei isoja ongelmia. Lähteminen on sille ihan hiton vaikeeta...)

Jos nyt kolme lasta ei muutenkaan ole yleensä kovin hiljaista seuraa, oli ne kuin kilttejä tahansa, niin mua ahdistaa ihan hitosti naapurit, jos poika päättää vetää hirveet pultit vaikka illalla nukkumaanmennessä tai jotain. Tai muuten vaan ahistaa, kun se saattaa paiskoa kamoja menemään raivarit saatuaan ja karmee pauke kuuluu varmaan naapurirappuun asti tässä huopatossutehtaassa...

Piha on syvältä, ei aitaa edes ja vieressä kulkee kylän "pääkatu". Talossa ei ees asu muita lapsia (sen enempää kun naapurustossa muutenkaan), joten lasten kavereillakaan ei tätä voi oikein itselleen hyväksi selittää...

Jos nyt ei muuten tuntuis ankeelta niin viimeistään vesilaskun näkeminen saa veret seisahtamaan.

Mua siis yleisesti ottaen vaan ahistaa! Mä en jaksa joka päivä enää ees yrittää noiden ipanoiden ulkoilutusta esimerkiksi. Koira nyt vielä menee, sen mä voin käyttää ilman lapsiakin, mutta olishan sekin jotain, jos vois päästää sen vaikka ovesta pihalle kirmailemaan ihan keskellä päivääkin..

Pankki on meille jo luvannut lainan, tää asunto on enää myymättä. Ollaan käyty kattelemassakin taloja ja yks olis varsin varteenotettava jopa. Mutta ei. Mitään ei tapahdu. Mä jos koitan kysellä, että mitäs me nyt tän asian kanssa tehdään, niin mies keksii tuhat ja yks asiaa mitkä pitää ensin olla tehtynä tai mitä ikinä (kuten nyt ikkunaremppa pitää olla valmis, joku lasku pitää olla maksettuna - suuruusluokka alle 200€, mitenkähän ees liittyy asiaan?)

Olen sanonut suoraan ja väärään ja kertonut, etten mä oikeesti viihdy täällä. Mut ei ku pitää miettiä, punnita, vatkata ja vaivata. VITTU! Pistän kohta omin nokkineni myynti-ilmot huushollista johonkin ja kysyn vasta sitten, kun ostaja ilmaantuu, että mihis me nyt sit muutettaisiin...

Ei tuota ongelmaa tuo 3 kerrosta lasten kanssa ja kauppatavaroiden. Ei ole edes autoa. Olen melkoisen hyvässä kunnossa ja saan nautintoa ponnistelusta.

Ehkä teidän kannataisi vaihtaa puolia. Eli sinä töihin ja mies kotiin. Mies on kotona kätevämpi. Koti vaatii enemmän fysiikkaa, ainakin meillä.

Olisi helvetin rankkaa käydä töissä ja luoda uraa. En jaksaisi, olen pohjimmiltani vässykkä joka pesee pyykkiä käskystä. En jaksaisi ottaa vastuuta perheen laskuista. Olen valittavan nalkutava vässykkä vaimoke.

Mies ikävä kyllä tienaa kaks kertaa enemmän ku minä... Et jos se nyt vaan sit kävis töissä ja mä hoidan tän hoitovapaan.



Varmaan mulla onkin asennevamma, mut vituttaahan se kun muutos on vähän niinku luvattu, mut sitä ei vaan tule.



ap

ilman muuta teillä olisi helpompaa olla omissa nurkissa ja pihamaalla. Mieluiten alueella, jossa on muitakin lapsia runsaasti. Niihin muihinkin mahtuu kaikenlaisia erityistapauksia, saisit samalla vertaistukea:-). Yritäpä selittää miehelle asiaa tältä kantilta? Miksi hän pelkää omaan taloon muuttamista, sen hankkimista, jos teillä kerran siihen mahdollisuus on?

- Hae iso tyhjä paperi ja kynä ulottuvillesi.

- piirrä siihen 50 ranskalaista viivaa.

- täytä jokainen kohta jollain (pienelläkin) asialla, mistä olet elämässäsi onnellinen tai kiitollinen.



Kun olet kohdassa 27 tai 32, huomaat, että elämässäsi on yllinkyllin hyviäkin puolia. Voit valita, kiinnitätkö jatkossa enemmän huomiota niihin listalla oleviin asioihin vaiko tässä aloituksessa kertomiisi asioihin. Valintasi vaikuttaa elämänlaatuusi.

Mies ikävä kyllä tienaa kaks kertaa enemmän ku minä... Et jos se nyt vaan sit kävis töissä ja mä hoidan tän hoitovapaan.

Varmaan mulla onkin asennevamma, mut vituttaahan se kun muutos on vähän niinku luvattu, mut sitä ei vaan tule.

ap

Miks valitsit rikkaamman miehen itselles? Joudut hölmö alistuun. Tyhmä teko. Valitsit esiäitis kohtalon.