Lue keskustelun säännöt.
Kiva, että ajatellaan toista, kun nähdään tilanne...
03.09.2010 |
Poikani oli menossa tällä viikolla kouluun, bussipyskille, ensin tosin, jonne on pari km matkaa. Yhden talon kohdalla seisoi keskellä tietä iso rotwaileri. Koira oli yksin ja irti. Poika pelkasi koiraa ja pysähtyi. Ajatukset olivat pyörineet päässä, mitä nyt? Voiko mennä? Ehtiikö bussiin?
Samassa ohi oli tullut takaapäin auto, jonka kuljettaja oli huomannut tilanteen ja tarjonnut pojalleni kyytiä. Poika tyytyävisenä oli mennyt autoon. Kuljettaja olisi vienyt pojan vaikka kouluun asti, mutta poika jäi kuitenkin bussipysäkillä pois.
Poika oli kuulemma kiittanyt iloisesti autoilijaa.
Olen todella kiitollinen kuljettajalle, että hän otti lapseni kyytiin. Pelasti hänet tukalasta tilanteesta.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi oli hyväntahtoinen kuljettaja, eikä mikään muu kyytiin pyytäjä!!! Itse olen kieltänyt lapsiani ehdottomasti menemästä kenenkään kyytiin.
se pitää opettaa lapselle.
Mitäpä jos ystävällinen kuljettaja olisikin ollut se, josta meidän koululta tuli varoituksia...
Tai voihan tuo kuljettaja olla "se" mutta alkuun antaa luottamuksellisen käsityksen ja saa lapsen jonain päivänä uudelleen kyytiin, tekee valmistavaa hommaa...toivottavasti ei, mutta kun nykyään ei voi luottaa...
oli kyllä turhan luottavainen. Onko ikinä kuullutkaan, että vieraiden autoihin/ mukaan ei saa lähteä? Seuraavaksi jos joku ystävällisen näköinen miekkonen haluaa näyttää pojallesi "koiranpentuja" autossaan, niin tämä varmaan menee mielissään.
tekee mieli sanoa muutamalla viimeiselle vastaajalle Pyh!
Oikeaa välittämistä on tässä maailmassa vielä!
Kaikki ei ole aina vain pahaa. Onneksi ei meillä ainakaan. On se hankalaa, jos jokaisessa asiassa täytyy olla vain pahaa aina ajattelemassa. Olen hyvin kiitollinen sille naisautoilijalle (joku häntä täällä jo sedäksi nimitti), joka kuljetti poikaani autolle ohi tuon koiran bussipysäkille asti, noin kilometrin matkan.
Ja olen iloinen, että olen opettanut lapseni ajattelemaan terveellä järjellä, koko ajan ei maailmassa tarvitse pelätä toisen ihmisen aikovan pahaa. Ja olen iloinen, että poikani osasi kiittääkin kyydistä. Hän oli illalla tätä kertoessaa vielä hyvin kiitollisen oloinen ja samoin minä tuolle kuskille.
Lapsilleni on opetettu tervettä järkeä käyttäen kaikenlaista kyytiin pyytelijöistä (niistä koiranpennuista) ja huumetyypeistä ym. Maailmassa on onneksi vielä paljon hyvääkin!
Todennäköisesti se koira olisi ollut paljon vaarallisempi, kuin tämä pelkäävän pojan nähnyt ohikulkenut kuljettaja. Tilannetajua!
Mutta sade ei uhkaa henkeä. Minä itse olisin ollut koiratilanteessa paniikissa, pelkään koiria. Tunsitteko kyytiin ottajan?