Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa tästä eteenpäin, jään yh:ksi :(
03.09.2010 |
Meillä on mieheni kanssa väistämättä ero edessä, takana pitkä liitto ja monta (8lasta, 6alaikäisiä) lasta. Kuvittelin liittomme olevan kunnossa eikä mikään viitannut siihen, että jokin olisi "vialla". Nyt sitten on pakon edessä sopeuduttava siihen, että jään yksin.
En pelkää niinkään taloudellista puolta, tiedän, että pärjään, mutta siitä en ole niinkään varma, että jaksaisin henkisesti. Toivun vielä vaikeasta/syvästä masennuksesta, joka on kyllä jo voiton puolella, muttei täysin selätetty.
Olen nyt kuukauden päivät hoitanut lapsia käytännössä yksin, vaikka mies periaatteessa tässä samassa asuukin vielä toistaiseksi niin ei juurikaan ole täällä. Toisaalta ihan hyvä, en kyllä kestäis häntä nähdäkään.
Voimat on koko ajan lopussa tai siltä ainakin tuntuu kun tämän normaalin arjen lisäksi pitäis yrittää päästä yli erosta ym. Ei vaan jaksais, vaikka tiedän, että pakko se on...
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan miehen kanssa keskusteltu siitä miten lapset tulevat tapaamaan isäänsä ja molemmat ollaan samoilla linjoilla, ettei vuoroviikkosysteemiä, koska se ei ole meistä hyvä vaihtoehto.
Miehellä on vuorotyö, joten se sanelee aika pitkälle tapaamisia, mutta vähintään 2viikonloppuna plus arki-iltaisin kerran tai kaksi isällään.
Ja kun osa lapsista on vielä pieniä niin siksikään ei tuo vuoroviikkosysteemi tule kysymykseen.
ap
aika helpolla- ettei vaan LIIAN helpolla
---hae ihmeessä apua perheneuvojalta ap sopimukseen pääsemiseksi- jos olisi yhteishuoltajuus- saisit joka toisen viikonlopun vapaaksi ap---
ps. se auttais uupumisesta selviämiseen kummasti
että mies vastaa osaltaan lapsista. Siinä saa uusi suhde puntarointia. Lapsille on tärkeää että suhde isään säilyy erosta huolimatta ja sinä saat myös omaa aikaa.
heti kotipalveluun yhteyttä! Pienemmistäkin syistä sieltä on saatu apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"vahvistamassa" sopimuksen miten lapset tapaavat isäänsä kun tämä on muuttanut omaan asuntoon. Ei ole niinkään riitaa ollut tästä aiheesta vaan pohdittu eri vaihtoehtoja.
ap
aika helpolla- ettei vaan LIIAN helpolla
---hae ihmeessä apua perheneuvojalta ap sopimukseen pääsemiseksi- jos olisi yhteishuoltajuus- saisit joka toisen viikonlopun vapaaksi ap---
ps. se auttais uupumisesta selviämiseen kummasti
Nyt sulla on tollainen asenne että surkuttelet sitä että joudut yksinhuoltajaksi ja käperryt pahaan oloosi. Miettisit nyt kaikkea ihanaa elämässä mitä voit nyt itselle ja lapsillesi kenties rakentaa ja sen miehen unohdat saman tien. Elämässä kannattaa nauttia niistä asioista mitä on annettu. Ole kiitollinen lapsistasi ja keskity heihin. Jos et jaksa yksin, pyydä apua ystäviltä, sukulaisilta, neuvolasta jne. Sitä varten ne ovat olemassa.
Kokemuksen äänellä kirjoittelen. Kenenkään miehen perään ei kannata jäädä itkeskelemään. Ties vaikka sinuakin odottais vielä romanttiset kuviot joskus tulevaisuudessa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ehdotuksesi ei masentuneelle ole todellakaan helppoa ja voin vaan kuvitella miltä tuntuu kun masennuksen lisäksi vielä mies ilmottaa, että haluaa eron. Vaikkei miehen perään kannatakaan itkeä niin ei niitä tunteita voi vaan napista painamalla laittaa pois päältä.
Voimia ap! Toivottavasti saat apua ystäviltä, sukulaisilta tai joltain!
Nyt sulla on tollainen asenne että surkuttelet sitä että joudut yksinhuoltajaksi ja käperryt pahaan oloosi. Miettisit nyt kaikkea ihanaa elämässä mitä voit nyt itselle ja lapsillesi kenties rakentaa ja sen miehen unohdat saman tien. Elämässä kannattaa nauttia niistä asioista mitä on annettu. Ole kiitollinen lapsistasi ja keskity heihin. Jos et jaksa yksin, pyydä apua ystäviltä, sukulaisilta, neuvolasta jne. Sitä varten ne ovat olemassa.
Kokemuksen äänellä kirjoittelen. Kenenkään miehen perään ei kannata jäädä itkeskelemään. Ties vaikka sinuakin odottais vielä romanttiset kuviot joskus tulevaisuudessa :)
Oliko niitä lapsia pakko tehä noin paljon!!??!!
VOIMIA AP!